”Kaipaan sinua, äiti!”

Alhaalla on Borun kirje äidilleen, jota pidetään vangittuna pakkotyöleirillä:

Äiti, mitä sinulle kuuluu?

Siitä on niin pitkä aika kun tapasimme. Kaipaan sinua. Kirjoitan sinulle tämän kirjeen, mutta en ole varma annetaanko sinun lukea se. Toivon, että joku kiltti vartija voisi lukea sen sinulle.

Isoäiti ja minä jätimme pikku Tianhangin kotiin ja etsimme asianajajaa, joka voisi auttaa meitä löytämään sinut. Emme kuitenkaan saaneet tavata sinua. Toukokuun 3. päivä kuulimme tuttavalta, että olet pidätyskeskuksessa ja kiiruhdimme sinne asianajajan kanssa. Yuan Shuqian ei edes myöntänyt, että olit siellä. Emme saaneet mitään tietoja ennen 16. toukokuuta, jolloin olit jo pakkotyöleirillä, halusin kirjoittaa tämän kirjeen, koska minulla ei ole mitään mahdollisuutta tavata sinua.

Äiti, olimme niin onnellinen perhe, isoisä, isoäiti ja täti tapasivat asua meillä ja meillä oli hauskaa yhdessä. Mutta vuoden 1999 jälkeen, lapsuus- ja nuoruusaikanani, meitä kohtasi katastrofi toisensa jälkeen. Perheemme hajosi.

Aamulla 20. heinäkuuta 1999, 20 siviilipukuista poliisia tunkeutui kotiimme. Sinut ja isä pidätettiin. Kotimme pengottiin sekaisin. Kaikki lähtivät ja minä jäin yksin, peloissani ja ikävissäni. Kukaan ei huolehtinut minusta lähes seitsemään viikkoon. Olin tuolloin vain kymmenvuotias. Vaeltelin ympäriinsä. Toiseen jalkaani tuli tulehdus.

Viimein tulit takaisin, mutta elämämme ei koskaan ollut niin kuin ennen. Poliisi soitti meille kotiin ja kiusasi meitä, kerran he pidättivät sinut vaikka oli pyhäpäivä. Et saanut poistua Shijiazhuangista. Isovanhempien luo matkustaminen tuli mahdottomaksi. Kesäkuun lopulla vuonna 2000, työnjohtajanne aloitti meidän kiusaamisen. Menetitte työnne ja meillä ei enää ollut tuloja.

Illalla 19. heinäkuuta 2000, Itäisen tien poliisiaseman poliittinen johtaja tuli kotiimme ja pidätti sinut. Hän vapautti sinut yhdeksän päivän jälkeen. Syyskuussa 2000, isä pidätettiin sen vuoksi, että hän luki Falun Gongin kirjoja. Häntä siirreltiin eri poliisiasemille ja vangittiin neljäksi tai viideksi vuorokaudeksi. Myöhemmin tuli joukko poliiseja tutkimaan asuntomme. Pyhinä suunnilleen 1. lokakuuta 2000, meille tuli Itäisen tien poliiseja, apulaispoliiseja sekä asuntokomitean henkilökuntaa tarkoituksena pidättää meidät ja penkoa kotimme jälleen. He eivät onnistuneet siinä vastustuksesi vuoksi. Emme kuitenkaan uskaltaneet jäädä kotiinkaan ja elimme pakosalla yli pyhien.

Joulukuun 5. päivänä 2000, toistakymmentä siviilipukuista poliisia tuli pidättämään isää. He tekivät myös kotietsinnän, isoäiti pelkäsi niin, että hän vapisi. Sen jälkeen hän ei kyennyt liikkumaan, vaan hänet oli vietävä sänkyyn. Siitä hetkestä lähtien hänen sydämensä alkoi hakkaamaan kun joku koputti ovelle. Silloin huomasit, että sinun pitäisi pysyä poissa kotoa, mutta sinulla ei ollut mitään muuta paikkaa mihin mennä, paitsi Pekingiin vetoamaan oikeutta Falun Gongille. Pekingin poliisi hakkasi alavartalosi mustelmille. Aluksi oksensit verta ja myöhemmin verta oli myös ulosteessa 20 päivän ajan. Koko kehosi oli turvonnut. Silmäsi olivat pelkät raot etkä voinut käyttää kenkiä etkä kävellä.

Kun olit Pekingin poliisiasemalla, sinulta kiellettiin vessan käyttö. Chongwenin piirikunnan pidätyskeskus Pekingissä syötti sinulle lääkeaineita, joista kärsit melkoisesti. Siinä tilassa sinut lähetettiin yhdeksi päiväksi Luanchengin vankilaan oireittesi vuoksi ja sen jälkeen sinut palautettiin Shijiazhuangiin. Lopulta poliisi vapautti sinut. Kun olit toipunut, menit hakemaan oikeutta isälle. Kommunistipuolueen agentit käyttivät kaikkia keinoja estääkseen vetoomuksesi, keksivät syitä pidättämiseesi, uhkailivat puhelimessa ja he uhkasivat pidättävänsä minutkin. Sinulla oli tapana ottaa minut mukaasi pakosalle, koska emme voineet olla kotona. Lisäksi sinun oli tehtävä töitä elantomme turvaamiseksi. Sen on täytynyt olla kovaa sinulle!

Kun isää pidettiin pakkotyöleirillä, vartijat estivät häntä nukkumasta. Tätä tapahtui pitkiä jaksoja. Hän oli niin uupunut, että vaipui tahtomattaan uneen. Yksi johtajista määräsi yhden rikollisen polttamaan isän sormenkynsiä tupakansytyttimellä. Toisen kerran isä kiinnitettiin käsiraudoilla rauta-aitaan riippumaan, jalat eivät saaneet koskettaa maata. He pitivät häntä tuossa asennossa kolme päivää. Yksi vanki vahti häntä koko ajan. Aina kun jalat hipaisivat maata, häntä lyötiin nilkkoihin. Kuulin, että niin kauan kuin rikolliset olivat kovia ja julmia Falun Gongin harjoittajille, heidän rangaistusaikaansa lyhennettiin. Isää vahtinut rikollinen oli paikalla koko ajan ja seurasi isää jopa vessaan.

Isä oli kovan paineen alla ja hyvin huolissaan, joten hänen tilanne muuttui traumaattiseksi ja hän menetti vähitellen voimansa. Kun hänet vapautettiin vuoden alussa, hänet vietiin sairaalaan vatsavaivojen vuoksi. Hänellä oli myös keuhkosyövän oireita. Leiri oli toistuvasti kieltäytynyt päästämästä häntä ehdolliseen vapauteen lääkinnällisistä syistä. He päästivät isän vasta kun hänen henkensä oli todella vaarassa.

Viimein tuli päivä, jolloin isä oli taas kotona. Samana päivänä, jolloin hän näki itsensä peilistä – harmaahiuksisen miehen – hän painoi päänsä. Sen jälkeen hän istui päiväkausia itsekseen. Hän laihtui ja yskä paheni. Hänen mielialansa ei myöskään ollut hyvä. Hän etsi kiertoteitä välttääkseen liikennepoliisit. Hän pelästyi kuullessaan jonkun koputtavan ovelle, hän oli lähellä henkistä luhistumista. Hänen terveydentilansa paheni joka päivä ja hän kuoli 9. lokakuuta 2003. Minulla ei enää ollut isää.

Tätini sai terveytensä takaisin harjoittamalla Falun Gongia. Hänet lähetettiin Shijiazhuangin pidätyskeskukseen no 1 kesäkuussa 2001 ja hän aloitti 20 päivän syömälakon. Hän meni erittäin heikkoon kuntoon ja hän oli lähellä kuolemaa useita kertoja. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin paeta ja näin jakaa sama kohtalo enon kanssa.

Hän oli kärsinyt niin paljon ja hänen oli jätettävä heidän vastasyntynyt poikansa Tianhang meille. Eräänä päivänä vuonna 2004, eräs ystävällinen henkilö toi tajuttoman tädin meille. Paria päivää myöhemmin hän kuoli aivokalvontulehdukseen teho-osastolla. Tinhang oli menettänyt äitinsä.

Kun äidin veli Xiaofeng oli hyvästellyt tädin, hänen oli jätettävä vuoden vanha poikansa. Ennen kuin Xiaofeng aloitti Dafan harjoittamisen, hän oli kiivas ja tunnettu rähinöitsijä. Falun Gongin harjoittaminen muutti hänet rauhalliseksi ja ystävälliseksi toisia kohtaan. Hän opiskeli ahkerasti ja teki kovasti töitä ja hänestä tuli parempi ihminen. Mutta koska hän harjoitti Falun Gongia, hänen oli jätettävä kotinsa. Kukaan ei tiedä hänen tämänhetkistä olinpaikkaansa.

Isoisä oli aikaisemmin terve, mutta vävyn ja nuorimman tyttären kuolema ja se, että hän otti itse huolehtiakseen pikku- Tianhangista, aiheutti sen, että hän itki usein. Poliisi kävi myös kiusaamassa meitä. Isoisä kuoli masentuneena, vihaisena ja peloissaan.

Puolessatoista vuodessa olimme menettäneet kolme perheenjäsentä. Sinä annoit meille tukea. Sinun voimakas ja positiivinen asenteesi elämään piti perheemme elossa ja saimme voimaa toisiltamme. Tianhang ja minä emme koskaan kilpailleet toisten lasten kanssa siitä mitä meillä oli. Niin kauan kuin sinä huolehdit meistä, emme tunteneet oloamme onnettomaksi, mutta nyt emme enää voi olla kanssasi.

Äiti, nyt kotona ovat vain 70-vuotias isoäiti, Tianhang ja minä. Meillä ei ole tuloja. Asianajaja ehdotti, että hakisimme matalapalkkavakuutuksen. Mutta ei edes se tukisi meitä taloudellisesti. Lisäksi kuulimme asuntokomitealta, että matalapalkkavakuutus sisältää määrättyjä ehtoja. Emme halua olla kenenkään kontrolloimia. Meidän on oltava voimakkaita! Otan nyt vastuun perheestä huolehtimisesta. Kun lopetan koulun koululoman jälkeen, menen töihin. Haluan tukea isoäitiä ja lähettää pikkuveljen kouluun. Äiti, älä ole huolissasi meistä!

Äiti, aikaisemmin olin peloissani. Kaikkien vaikeusvuosien jälkeen olen alkanut lausua inspiroivia runoja. En enää ole masentunut tai peloissani! Äiti, siellä missä olet, täytyy olla tuskallista, erityisesti tuska olla erossa rakkaimmistaan. Älä huolehdi meistä. Runojen lausuminen auttaa vaikeuksien läpi.

Äiti, kaipaan niin sinua! Olen useita kertoja uneksinut, että olet takaisin kotona! Uskon, että se päivä koittaa pian!

Rakastan sinua, poikasi Boru

11. kesäkuuta 2009

Englanniksi: http://clearwisdom.net/html/articles/2009/8/2/109696.html
Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/200909/21392.html