New Statesman (Iso-Britannia): Miksi Falun Gong on kielletty?

Leeshai Lemish miettii vainon historiaa ja Kiinan kommunistipuolueen kampanjan syitä Falun Gongia vastaan

- Jos Falun Gong on hyvä, miksi Kiinan hallitus pelkää sitä? Yhdeksän vuoden vainon jälkeen tämä edelleen on peruskysymys. Yritän vastata siihen.

1980-luvulla Kiinan puistot täyttyivät noin 200 miljoonalla ihmisellä, jotka tekivät hidasliikkeisiä harjoituksia, joita kutsutaan qigongiksi. Vuonna 1992 Mestari Li Hongzhi esitteli Falun Gongin, mikä ulkoisesti on samanlainen kuin mikä tahansa qigong-harjoitus. Mutta poiketen muista qigongeista Mestari Li ei painottanut parantamista tai yliluonnollisten kykyjen kehittämistä, vaan henkilön omaa kultivointia henkistä täydellisyyttä kohti.

Falun Gongista tuli nopeasti suosittu. Mestari Li matkusti läpi Kiinan esitellen menetelmän ja sen periaatteet. Tieto Falun Gongista levisi nopeasti, ja pian se näkyi tuhansissa puistoissa. Kiinan Pariisin suurlähetystö kutsui Mestari Lin opettamaan, ja virallinen tutkimus Kiinassa osoitti, että Falun Gong säästi maalle miljoonia terveydenhoitokuluissa.

Pikakatsaus heinäkuuhun 1999 osoittaa, että yhtäkkiä Falun Gong on julkinen vihollinen numero yksi. Harjoittajat tuomitaan työleireille 'parantumaan työn kautta', ja siellä he näkevät nälkää, heitä hakataan ja kidutetaan sähköpampuilla. Vuoteen 2008 mennessä yli 3000 tapausta on dokumentoitu kuolleen tässä valtion vainossa. Luotettavat todisteet antavat ymmärtää, että entistä useammat ovat joutuneet munuaisten, maksan ja sydämen lahjoittajiksi vastoin tahtoaan. Meillä ei ole aavistustakaan kuinka monta uhria on.

Miksi tämä kummallinen vaino?

Huonot selitykset

Kohdatessaan kansainvälistä kritiikkiä ja kotimaista sympatiaa Falun Gongia kohtaan, hallitseva Kiinan kommunistipuolue kamppaili oikeuttaakseen kampanjansa. Se on väittänyt, että Falun Gong on uhka yhteiskunnalle - taikauskoinen, ulkomailta johdettu, tiukasti organisoitu, vaarallinen meditoijien ryhmä. Valtionjohtoinen media kertoo hirvittäviä tarinoita silpomisesta ja itsemurhista, mutta ulkopuoliset eivät saa tutkia niitä. Kun tutkijat jotenkin onnistuvat tarkistamaan joitakin tapauksia, he löytävät kertomuksia ihmisistä, joita ei ole olemassa, ja rikoksia, jotka ihmiset, joilla ei ole mitään tekemistä Falun Gongin kanssa, tekivät. Human Rights Watch kutsuu virallisia väitteitä yksinkertaisesti 'vääristelyiksi'.

Jotkut länsimaiset oppineet ovat ehdottaneet, että puoluejohtajat pelkäisivät Falun Gongia, koska se muistutti heitä menneistä uskontoihin käännytetyistä kapinoitsijoista. Mutta yleisluontoiset vertailut eivät ottaneet huomioon kuinka verisiä nuo ryhmät olivat – esimerkiksi usein mainittu Taiping oli vastuussa 20 miljoonasta kuolemasta. Falun Gong on ollut täysin väkivallaton, eikä sillä ole ollut mitään kapinallisia suunnitelmia.

Eräs virheellinen selitys on, että 10 000 Falun Gongin harjoittajan kokoontuminen Pekingin poliittiseen keskustaan 25. huhtikuuta 1999, säikäytti puoluejohtajat ja antoi sysäyksen sitä seuraavalle sorrolle. Mutta rauhallisia mielenosoituksia tapahtui itse asiassa jo kolmen vuoden aikana tapahtuneen valtiollisen sorron kiihdyttämisen jälkeen. Itse asiassa se oli suora vastaus siihen, että harjoittajia oli pidätetty ja hakattu läheisyydessä olevassa Tianjinin kaupungissa ja heitä oli paneteltu mediassa.

Erään johtajan selitys

Tapahtuma oli ratkaiseva, mutta eri syistä. Sinä huhtikuun päivänä pääministeri Zhu Rongji keskusteli paikalle kokoontuneen ryhmän kanssa ja kuunteli heidän valituksiaan. Pidätetyt vapautettiin. Harjoittajat, jotka olivat siellä kertoivat, että he olivat olleet hyvillään avoimesta keskustelusta hallituksen ja kansalaisten välillä.

Mutta sinä yönä silloinen puheenjohtaja Jiang Zemin torjui Zhun sovittelevan asenteen. Hän leimasi Falun Gongin uhkaksi puolueelle ja sanoi, että kansainvälinen kasvojenmenetys tapahtuisi, jos Falun Gongia ei murskattaisi heti. Monet asiantuntijat tosiaankin yhdistävät kampanjan Jiangin Falun Gongiin liittyvään pakkomielteeseen yhtä paljon kuin mihin tahansa muuhun tekijään.

Suosion selitys

Se mikä näyttää pelästyttäneen Jiangin ja muita puolueen kovan linjan kannattajia (jotkut ovat vielä huippuviroissa ylläpitäen kampanjaa) oli, kuinka suosituksi ja yhteiskunnan eri kerrostumia kattavaksi Falun Gong oli tullut. Pohjoisissa kaupungeissa työntekijät harjoittivat Falun Gongia tehtaiden pihoilla ennen töihin menoa. Professorit ja opiskelija meditoivat Tsinghuan yliopiston nurmikolla. Puoluejohtajien vaimoilla ja vanhemmilla kaadereilla oli oma pieni ryhmänsä Pekingin keskustassa.

Pelko Falun Gongin suosiosta selittää, miksi sen pääteos, Zhuan Falun asetettiin julkaisukieltoon viikkoja sen jälkeen, kun siitä oli tullut menestys vuonna 1996. Turvallisuusagentit alkoivat keskeyttämään harjoituksien tekemisen, kun hallituksen raportti arvioi, että Falun Gongin harjoittajia oli enemmän (yli 70 miljoonaa) kuin puolueen jäseniä.

Puolueen selitys

Puolue on vainonnut eri ryhmiä kymmeniä vuosia - intellektuelleja, taiteilijoita, papistoa, konservatiiveja, uudistajia - poliittisten suuntauksien välityksellä. Jotkut joutuvat kohteeksi, koska ovat puolueen kontrollin ulkopuolella, tai niillä on oma ideologiansa. Falun Gong, sen hengellisten opetuksien, yhteisötunteen ja itsenäisen verkoston kanssa joutuu tuohon luokkaan.

Muut joutuvat maalitauluksi, kun puoluejohtajat ohjailevat taitavasti valtaa itselleen. Falun Gong näyttää myös olevan tämän uhri, koska vaino antoi tekosyyn vahvistaa valtion turvallisuuskoneistoa. Se antoi puolueelle mahdollisuuden voidella koneistoaan – Kulttuurivallankumouksen tyylisestä puhdistuksesta internetin tarkkailu-järjestelmiin.

Kuten kidutuksesta selvinnyt Zhao Ming kertoi minulle Dublinissa, 'puolueen vainon koneisto oli siellä - Jiang painoi nappia'.