Kultivoijan maailmankuva: Armelias arvostelu

On olemassa klassinen pila isästä ja pojasta, jotka ratsastivat aasilla. Kun he olivat ratsastamassa, eräs ohikulkija sanoi: ”Kuinka voitte olla niin julmia? Ettekö näe kuinka väsynyt aasiparka on?” Silloin isä laskeutui aasin selästä ja antoi pojan jatkaa. Kohta heitä moitti eräs toinen ohikulkija joka sanoi: ”Miten hirveä poika! Hän ratsastaa itse aasilla ja antaa isäparkansa kävellä.” Silloin poika laskeutui aasin selästä ja antoi isän ratsastaa. Kohta heitä taas moitittiin: ”Katsokaa miten itsekäs isä! Hän ratsastaa itse aasilla ja antaa pojan kävellä.” Silloin isä laskeutui aasin selästä ja he molemmat kävelivät aasin rinnalla ajatellen: ”nyt olemme varmoja”. Pian tämän jälkeen he joutuivat naurunalaiseksi: ”Katsokaa noita hulluja! Aasi kävelee vapaana, mutta kumpikaan heistä ei ratsasta sillä!”

Mikä on oikein ja mikä väärin? Monet pudistavat päätään ja ajattelevat: ”Kaikella on kaksi puolta, joten mikä tarkoitus argumentoimisella on?”

Jos kultivoija ohittaisi nuo kaksi, se ei olisi mikään ongelma. Koska kultivoija kultivoi laupeutta ja täyttää sydämensä myötätunnolla ja ystävällisyydellä, hänen maailmankuvansa on toisenlainen. Riippumatta tilanteesta, kultivoija yrittää nähdä tilanteen myötätunnolla. Kun hän näkisi sekä isän, että pojan, hän sanoisi: ”Oi, miten ahkera aasi! Se palvelee varmasti mestariaan hyvin!” Kun hän näkisi isän kävelevän aasin vierellä, hän sanoisi: ”Miten rakastettava isä, joka antaa poikansa ratsastaa ja kävelee itse.” Kun hän näkisi isän ratsastavan ja poika kävelee vierellä, hän sanoisi: ”Miten ajattelevainen lapsi. Hän on oppinut osoittamaan kunnioitusta vanhempiaan kohtaan ja jo noin nuorena voi kantaa vaikeuksia ja ajatella muita.”Kun hän näkisi molempien kävelevän, hän sanoisi: ”Katsokaa kuinka hyväsydämisiä he ovat! He kävelevät mieluummin kuin olisivat taakkana aasille.”

Riippuen siitä, voiko nähdä asian sen hyvältä puolelta, vai katsooko ohi myötätuntonsa, lopputulos on täysin erilainen. Kultivoija pitää aina kiinni armeliaisuudestaan ja voi sen vuoksi nähdä tapahtuman hyvän puolen. Hänen maailmankuvansa on siten täysin erilainen.

Laupias henkilö arvostelee laupealla sydämellä. Kaikki on hänen silmissään elävää runoa, kaunis näkymä ja vihertävä kevät. Ilkeä ihminen arvostelee ilkeällä sydämellä, on erittäin pikkutarkka ja arvostelee kaikkea, vaikka se olisi kaunista.

Viisas mies tietää, että hän ei tiedä kaikkea, mutta mieletön ihminen uskoo tietävänsä kaiken. Laupias henkilö katsoo, että hänellä on paljon parannettavaa, mutta ilkeä uskoo, että hän on jo tarpeeksi hyvä. Toivon, että me kaikki todellakin voisimme arvioida (arvostella) oikean hyvästä, oikeamielisyyden ilkeydestä ja viisauden hulluudesta.

Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/200805/20735.html