Saksa: Amnestyn Kiina-asiantuntija kritisoi kansainvälistä Olympiakomiteaa

Kansainvälinen Olympiakomitea (KOK) laiminlyö velvollisuuksiaan. Tai sitä mieltä on ainakin Dirk Pleiter, Amnesty Internationalin Kiina-asiantuntija. Hän peräänkuuluttaa urheilujohdolta kovempaa otetta Kiinaa kohtaan jotta se noudattaisi ihmisoikeuksia.

Wolfgang Scheerer (WS): Vuonna 2001 Peking sai Olympialaiset sillä ehdolla, että ihmisoikeudet paranisivat. Voitko kertoa mitä tähän mennessä on tapahtunut?

Dirk Pleiter (DP): Voidaan sanoa että on tapahtunut muutamia positiivisia asioita. Mutta yleisesti ottaen täytyy sanoa, että olemme hyvin pettyneitä edistyksen määrään, on vielä paljon matkaa kuljettavana.

WS: Mikä on mielestänne pahin tilanne tällä hetkellä?

DP: Huolemme Kiinan tilanteesta eivät ole muuttuneet juurikaan viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Poliittisista ja uskonnollisista syistä vainoaminen jatkuu yhtä voimakkaana kuin aikaisemminkin. Epäoikeudenmukaiset oikeuskäsittelyt ja mahdollisuus saada pitkä vankeustuomio ilman mitään oikeuskäsittelyä jatkuvat. Sen lisäksi kidutus ja pahoinpitely ovat laajalle levinneitä. Myös kuolemanrangaistuksia annetaan melko usein. Käytössä ovat lisäksi perinteiset sortotaktiikat.

WS: Kuinka Peking pääsee tästä kuin koira veräjästä?

DP: Siihen on monia syitä. Ensimmäinen on Kiinan taloudellinen vaikutusvalta. Sen lisäksi Kiina on mailman turvallisuuskomitean jäsen. Näiden olosuhteiden alla muut maat ovat valmiita asettamaan poikkeavia vaatimuksia. Todellisuudessa kidutus ja pahoinpitely ovat Kiinassa lailla kiellettyjä ja valtion pitäisi käyttää kaikki keinot rajoitusten toteuttamiseksi. Tässä vaikeudet astuvat kuvaan. Mitä tulee etnisiin vähemmistöihin kuten tiibetiläisiin tai uiguureihin, tai uskonnollisiin piireihin kuten Falun Gongiin, kidutus ja pahoinpitely näyttävät valitettavasti olevan hyväksyttyjä. Voidaan itse asiassa sanoa, että niitä käytetään systemaattisesti. Valiltettavasti poliitikot hyväksyvät yleisesti ajatuksen, että taloudellinen kehitys ja Kiinan kaupan laajentuminen tuovat pitkän ajan kuluessa muutoksen. Tätä on käytetty tekosyynä jo 70-luvun lopusta alkaen.

WS: Miten näette kansainvälisen Olympiakomitean roolin?

DP: Voimme avoimesti sanoa, että KOK laiminlyö velvollisuuksiaan. Erityisesti siinä tapauksessa, että kisat annettiin maalle jossa ihmisoikeusrikkomukset ovat erittäin yleisiä, asiaan kuuluvien järjestöjen täytyy ryhtyä toimiin. Urheilu tuo lopulta aina esille ihmisoikeudet ja ihmisarvon, ja on olennainen osa Olympialaisten peruskirjaa. Tätä standardia kuitenkin laiminlyödään.

WS: Voitko kertoa mitä tarkalleen ottaen laiminlyödään?

DP: KOK:n pitää esimerkiksi vaatia että Kiina pitää vuoden 2001 lupauksensa. Jos Jaques Rogge, KOK:n presidentti, matkustaa Kiinaan ja puhuu tästä aiheesta, kutsuen Olympialaisia “hyvyyden voimaksi”, voidaan sanoa että tama ei ole hyväksyttävää. Olemme sitä mieltä että tässä tilanteessa vaaditaan aktiivista omistautumista ihmisoikeuksille.

WS: Mitä KOK voisi tehdä?

DP: Pitäisi vahvasti omistautua kisoja vastustaneiden ja sen vuoksi vangittujen puolesta puhumiseen, erityisesti heidän, joille on annettu pitkä vankeusrangaistus. Samaan aikaan pitäisi vaatia että kiinalaisten ja länsimaisten journalistien työskentelyoloja pitäisi parantaa. Kiinassa tiedotusvälineitä sensuroidaan edelleen.

WS: Edes Amnesty International ei vaadi kisojen boikotointia. Miksi?

DP: Into Kiinassa tapahtuvia Olympilaisia kohtaan on suuri. On tehty kaikki sen eteen että kisoista tulisi täydelliset. Tällaisten olosuhteiden alla ihmisoikeusjärjestöjen ei ole helppo ilmaista huolenaiheitaan. Jos boikotti tapahtuisi, olisi vaarana että Kiina työntäisi meidät nurkkaan ilonpilaajana. Boikotti lähettää väärän viestin. Urheilujärjestöjen tulisi kuitenkin löytää keskitie. Olemme tyytyväisiä siitä, että Saksan Olympiaurheiluliitto DOSB oli melko kriittinen mielipideraportissaan. Olemme nyt tilanteessa jossa meidän täytyy katsoa seurauksia ja käyttää vaikutusvaltaamme, jota DOSB:n puheenjohtajalla Thomas Backilla on KOK:n varapresidenttiin. Loppujen lopuksi, emmehän ole vain vieraita Pekingissä, vaan suoraan osanottajia.