Kolme vuotta vainoa Masanjian pakkotyöleirillä Liaoningin maakunnassa

Kirjoittanut kiinalainen Falun Gongin harjoittaja

Joulukuussa 2003 joku ilmiantoi minut poliisille, ja minut pidätettiin, kun olin kertomassa ihmisille Falun Gongin vainosta. Olin pidätettynä 17 päivää. Poliisit käskivät minua allekirjoittamaan paperin ja sanoivat, että sen tehtyäni he päästäisivät minut kotiin, mutta he valehtelivat. Haluan kertoa siitä vainosta, josta jouduin kärsimään Masanjian pakkotyöleirillä kolmen vuoden ajan.

Tiikeripenkki ja eristysselli

Neljä tai viisi kommunistipuolueen aivopesemää entistä Falun Gongin harjoittajaa eli niin sanottua "yhteistyökumppania" (1) määrättiin tarkkailemaan minua, kun saavuin Masanjiaan, mutta he eivät onnistuneet "käännyttämään" minua. Tämän jälkeen alkoi fyysinen kidutus. He raapivat ja läpsivät kasvojani ja kaulaani. He istuivat hartioilleni ja käskivät minun allekirjoittaa lausuntoja, jotka panettelivat Falun Dafaa ja opettaja Li'tä. Kieltäydyin, joten he repivät minua tukasta ja iskivät päätäni seinään. On hirvittävää ajatella, että entiset harjoittajat voivat käyttäytyä tällä tavoin.

He yrittävät pakottaa harjoittajia laulamaan kommunistipuoluetta ylistäviä lauluja sekä lausumaan ääneen erilaisia ohjesääntöjä, mutta kieltäydyin yhteistyöstä heidän kanssaan. Kirjoitin pienille paperilapuille lauseita kuten "Falun Dafa on hyvä!", "Totuudenmukaisuus-Laupeus-Kärsivällisyys on hyvä!", "Uskonvapaus!" ja "Vaino on laiton!"

Myöhemmin kieltäydyin tottelemasta vanginvartijoiden käskyjä, kun he määräsivät minut pakkotyöpajaan. Rangaistuksena tästä minut määrättiin istumaan pienelle jakkaralle hyvin pitkäksi aikaa. Sitten vartijat alkoivat hakata minua. Eräs vartijoista raapi kämmenselkääni kynsillään, kunnes aloin vuotaa verta. Huusin "Falun Dafa on hyvä!", ja hän potkaisi minua vartijansaappaillaan. Lanteeni sattuivat niin paljon, että luulin niiden menneen sijoiltaan. Vartija haukkui minua ja kysyi, miksen tehnyt töitä. Sanoin hänelle: "En tee töitä täällä. Jos haluan työskennellä, teen niin normaalissa yhteiskunnassa. Falun Dafa on hyvä!"

Vartija laittoi minut eristysselliin. Neljä vartijaa, heidän joukossaan Zhang Zhuohui, Li Li, Zhang Xiurong ja Wang Zhengli, kiinnittivät minut tiikeripenkkiin. (3) En pystynyt nousemaan, istumaan tai makaamaan. Söin kuivuneita sämpylöitä ja säilykevihanneksiä 25 päivän ajan. Minulle ei annettu vettä, enkä saanut käydä vessassa. Housuni kastuivat virtsasta ja ulosteista. Vuoden 2004 kylmimpinä päivinä ylläni oli vain yksi kerros vaatteita.

Myöhemmin minut eristettiin uudelleen 23 päivän ajaksi ja kiinnitettiin tiikeripenkkiin. Vartijat eivät antaneet minun pitää talvivaatteita. Paleltuneet jalkani muuttuivat violeteiksi, ja käteni kiinnitettiin raudoilla kuumaan lämmitysputkeen. Suuni teipattiin kiinni. Vartijat käyttivät usein sähköpamppuja, joilla he yrittivät antaa iskuja kasvoihini, käsiini, kaulaani ja otsaani. Sähkövirta ei kuitenkaan kulkenut minuun, mikä sai vartijat hermostumaan pahasti. Alusvaatteitani lukuunottamatta he veivät kaikki vaatteeni ja yrittivät palelluttaa minut. Kun en pystynyt enää sietämään kärsimystä, ajattelin mielessäni "Falun Dafa on hyvä" vahvistaakseni itseäni.

Kolmannen kerran olin eristyksessä 27 päivän ajan. Käsiini laitettiin raudat. Jalkani ja käsivarteni teipattiin yhteen, enkä pystynyt liikuttamaan kehoani. Suuni teipattiin umpeen. Vartijat tönivät ja hakkasivat minua ja kaaduin maahan. Pystyin vain pudistamaan päätäni, kun vartijat kysyivät minulta, suostunko "käännytykseen". He kiinnittivät minut tiikeripenkkiin ja jatkoivat kidutusta.

Iskuja rintoihin suurella sähköpampulla

Päästyäni eristyssellistä jatkoin tosiasioiden kertomista vainosta ihmisille, jotka olivat hallituksen propagandan harhauttamia. Vartijat vainosivat minua erityisen ankarasti aina, kun he saivat minut kiinni tästä. Eräänä yönä olin tekemässä Falun Gongin viidettä harjoitusta, kun vartijat, heidän joukossaan Huang Haiyan, veivät minut päällikkö Xie Cengdongin toimistoon. Xie'llä oli erityisen suuri sähköpamppu kädessään. Yksikään tavallisista sähköpampuista ei ollut vaikuttanut minuun. Xie repi minua hiuksista ja hakkasi kasvojani. Kun hän väsyi, hän kiinnitti minut lämmitysputkeen, lähetti kaikki muut pois ja sulki oven. Hän kysyi minulta perheestäni, mutta kieltäydyin vastaamasta. Xie suuttui ja yritti käyttää tätä valtavaa sähköpamppua antaakseen sähköiskuja rintoihini. Tunsin lämpimän virran, joka kulki jalkoihini, ja sitten tunne lakkasi. Sähköpampulla ei ollut vaikutusta minuun, mutta Xie sai siitä itse sähköiskuja. Hän heitti sen maahan sammuttamatta virtaa. Vasta puolenyön jälkeen Xie pyysi erästä naispuolista vartijaa sammuttamaan sähköpampun. Olin käsiraudoissa seuraavaan iltapäivään asti. Minut laitettiin jälleen eristykseen, tällä kertaa 27 päiväksi. Kun minua ei vainottu, tein Falun Gongin liikesarjoja. Vuonna 2005 pääsin takaisin tavallisiin selleihin, joissa pidettiin muitakin harjoittajia.

Jatkoin liikesarjojen tekemistä ja vainon paljastamista. Vartijat yrittivät pakottaa minua kuorimaan valkosipuleita, mutta kieltäydyin.

Toukokuussa 2005 kieltäydyin pukemasta päälleni vangin pukua, joten minua pahoinpideltiin jälleen. Minulle valehdeltiin, että minut aiotaan vapauttaa. Nousin erääseen autoon, jossa minut laitettiin käsirautoihin. Ymmärsin, että kyse oli huijauksesta. Minut kuljetettiin tavallisiin selleihin, joissa rikollisvankeja käskettiin hakkaamaan minua. Käteni työnnettiin seinää vasten ja niitä potkittiin. Eräs harjoittaja huusi: "Lopettakaa! Vapauttakaa hänet tai ryhdyn syömälakkoon!" Hän lopetti huutamisen vasta, kun kidutus lakkasi.

Kidutusta tupakansytyttimillä

Kieltäydyin ilmoittautumasta vartijoille tai työskentelemästä heidän määräystensä mukaisesti. Vartijat potkivat minua, jonka seurauksena istuinluuni murtui. Menetin tajuntani useita kertoja. Poliisit sitoivat minut kiinni pieneen jakkaraan. He repivät vaatteet yltäni ja jättivät minut istumaan jakkaralle vain alusvaatteet päälläni. Sitten he raahasivat minua ympäri sementtilattiaa ainakin 20 minuutin ajan. Luut näkyivät polvistani ja veri valui jalkojani pitkin. He raahasivat minua hiuksistani ja löivät päätäni seinään. Pahoinpitelyyn osallistuneet poliisit olivat Zhang Yu, Nie Lijuan, Yu Na ja Xu Qiuxia.

Minut vietiin nk. ”sairaalaan”, missä harjoittajille annetaan lääkehoitoa samalla kun poliisit jatkavat heidän painostamistaan sekä kiristävät rahaa heidän perheiltään. En suostunut yhteistyöhön heidän kanssaan. Kieltäyin syömästä lääkkeitä tai ottamasta injektioita. Viranomaiset sanoivat, että minun pitäisi antaa sormenjälkeni lomakkeeseen, jonka mukaan he eivät olisi vastuussa kuolemastani. Minua sattui joka puolelta, mutta ajattelin: ”En välitä elämästä ja kuolemasta. Vakaumukseni puolesta olen valmis luopumaan kaikesta.”

Vanki nimeltä Wang Yibin poltti minua tupakansytyttimellä joka päivä. Useita kertoja hän sitoi käteni, peitti silmäni ja roiskutti vessanpöntön vettä päälleni. Hän jätti minut litimäräksi useiden tuntien ajaksi. Usein hän hakkasi minua pyyhkeillä ja harjoilla, jätti minut seisomaan alastomana kylmään ulkoilmaan ja teki muita julmia asioita. Toisinaan olin yltä päältä veressä ja kehoni tuntui siltä, kuin minut olisi keitetty öljyssä. En kuitenkaan välitä elämästä ja kuolemasta; olen päättänyt kultivoida sydäntäni, eikä mikään voi horjuttaa tahtoani.

Kylkiluuni murtuivat yksi toisensa jälkeen

Naisvartija Yu Na potki minua ja mursi yhden kylkiluistani. Kylkiluu tervehtyi viikon kuluttua, mutta tunsin kuhmun kyljessäni. Kaksi viikkoa myöhemmin kuhmu katosi ihmeellisesti.

Kieltäydyin pukeutumasta vankilan asuihin. Vartija Wang Fengping potki minua, ja kylkiluuni murtui uudelleen. Kahden viikon kuluttua se oli jälleen parantunut.

Minut haluttiin lähettää mielisairaalaan keväällä 2005, jotta siellä voitaisiin jatkaa vainoani. Minut vietiin Shenyangin psykiatriseen (neuroosien hoitoon erikoistuneeseen) sairaalaan. Tutkinnoissa minun ei todettu olevan neuroottinen, joten minut lähetettiin takaisin.

Pakkasessa yhdeksän päivää ilman vaatteita

Minut määrättiin jälleen pakkotyöhön, mutta kieltäyin. Vartijat riisuivat minut alusvaatteisilleni, avasivat ikkunat ja lukitsivat oven. Huoneessa oli hyytävän kylmä. Tätä jatkui yhdeksän päivän ajan. Jouduin huoneeseen aamulla ja pääsin sieltä ulos iltakymmeneltä. Oli talvi ja ulkona pyrytti lunta.

Helmikuun 5. päivänä 2006 vartija Zhang Yu hakkasi minut. Huusin ”Falun Dafa on hyvä”. Vartijat raahasivat minut vessaan, riisuivat kaikki vaatteeni sekä pitivät minua kylmässä tilassa toiset yhdeksän päivää. Vanki Wang Yibin sanoi: ”Aion hakata sinua joka päivä kunnes kuolet tai minut vapautetaan.” Kerroin hänelle Falun Dafasta joka päivä, ja joka päivä hän kidutti minua. Suuni sidottiin, jotta en puhuisi. Wang Yibin käytti lukemattomia keinoja kiduttaakseen minua.

Päihdeaineiden pakkosyöttöä

Eräänä päivänä kesällä 2006 viisi vartijaa tuli luokseni. Yksi heistä, Pei Feng, tarttui hiuksiini; kaksi heistä piti käsistäni kiinni ja toiset kaksi jaloistani. Minut raahattiin yläkertaan portaita pitkin, mikä satutti selkääni. Minut lukittiin varastotilaan käsiraudoilla niin tiukkaan, etten pystynyt liikkumaan. Pan Guihou sanoi, että moskiittojen annettaisiin pistää minut kuoliaaksi, ja lätki minua kärpäslätkällä kasvoihin. Huusin ”Falun Dafa on hyvä”. Minut lukittiin varastoon neljäksi vuorokaudeksi.

Heinäkuun 1. päivänä 2006 poliisi nimeltä Wang määräsi minut tulemaan erään pakettiauton luokse. Kuusi miestä hyppäsi ulos autosta ja raahasi minut sisään. Minut vietiin Liaoningin maakunnan naispakkotyöleirille, jossa minua kidutettiin useilla eri tavoilla. Toinen käteni lukittiin käsirautoihin, ja minua raahattiin pitkin lattiaa. Tämän jälkeen molemmat käteni lukittiin ja käsiäni venytettiin. Minulle pakkosyötettin päihdyttäviä aineita ja suuni teipattiin kiinni. Minut vietiin huoneeseen, jonka seinille ja lattiaan oli kirjoitettu monia Falun Dafaa herjaavia lauseita. Vartijat yrittivät saada minut astumaan huoneeseen, mutta kieltäydyin, minkä jälkeen he pakottivat minut maahan. Tämän jälkeen he alkoivat soittaa ääninauhaa, josta kuului Falun Dafaa herjaavia äänitteitä. Lausuin mielessäni ”Falun Dafa” on hyvä. Ääninauhuri sammui.

Seuraavaksi he pakkosyöttivät minulle huumaavaa ainetta, joka aiheuttaa rajua vatsakipua ja oksentelua. Lisäksi uhri menee tilaan, jossa hän tekee kaiken, mitä hänelle sanotaan. Pidin yllä vahvoja oikeamielisiä ajatuksia, eikä lääke tehonnut minuun ollenkaan. Ma Qishan mursi ranteeni. Ajattelin, etten välitä elämästä ja kuolemasta. Venytin rannettani ja se parantui saman tien.

Kahdeksan päivää ilman unta
Vartijat raahasivat minut toiseen huoneeseen, jossa kiduttamistani jatkettiin elokuun 5. päivänä. He käyttivät monenlaisia kidutuskeinoja, joista osaa en pysty sanoin kuvailemaan. Vartijat eivät antaneet minun nukkua kahdeksaan päivään, ja olin sidottuna ”tiikeripenkkiin” 25 päivän ajan. Kun en enää kestänyt sitä, ajattelin että minun täytyy luopua elämästä ja kuolemasta. Ainoa ajatukseni oli ”Falun Dafa on hyvä”. Minut vapautettiin tiikeripenkistä elokuun 11. päivänä.

Elokuun 12. päivänä vartijat veivät minut työpajaan, jossa työskenteli muutamia käännytettyjä harjoittajia. Poliisit katselivat, kun aloin keskustella heidän kanssaan Falun Gongista ja vainon tosiasioista, ja konstaapeli Liu Yong pysäytti minut. Sanoin hänelle, että Falun Dafa on hyvä, mutta hän käski minun sulkea suuni. Sanoin Falun Dafan olevan oikeamielinen tie, jolloin hän otti kolme kärpäslätkää, piti niitä nipussa ja hakkasi niillä suutani. Jatkoin kuitenkin puhumista niin kauan että kärpäslätkät hajosivat. Sitten Liu potki ja hakkasi minua sekä lopulta kiinnitti minut käsiraudoilla lämmitysputkeen.

”Venyttäminen” – äärimmäisen tuskallinen kidutuskeino

Erään kerran minua kidutettiin niin pahasti, että en enää pystynyt selviytymään päivittäisestä elämästäni ilman apua. Tästä huolimatta en suostunut muuttamaan mieltäni, ja niinpä minut vietiin toiseen huoneeseen toisenlaista kidutusta varten. Vartija Liu Yong ripusti minut roikkumaan useiksi päiviksi. Eräänä päivänä hän sanoi: ”Tehdäänpä vähän fyysisiä harjoituksia!" Hän väänsi käsiäni, kunnes niveliä meni sijoiltaan. Nenääni ja hiuksiani poltettiin, ja käsiini tökittiin palavia savukkeita. Suutani pidettiin auki rautalangoilla, ja sinne työnnettiin tupakantumppeja ja likaisia papereita. Selkääni, käsiäni, käsivarsiani ja päätäni pisteltiin neuloilla. Minut ripustettiin roikkumaan käsistäni ja jalkani sidottiin. Polveni sidottiin yhteen rautalangalla. Kidutus oli sietämätöntä, mutta kestin sen.

Poliisi yritti saada minut ”luovuttamaan” sydämeni

Lokakuussa minut vietiin Sujiatuniin. Siellä minulle sanottiin, että jos haluan olla hyvä ihminen, voin varmaankin luovuttaa sydämeni. Siihen aikaan en vielä tiennyt, että Kiinan kommunistinen puolue otti eläviltä Falun Gongin harjoittajilta sisäelimiä ja myi niitä suurista summista elinsiirtoihin. Luulin, että minua yritettiin vain hämmentää, joten en kiinnittänyt puheisiin mitään huomiota. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että minut todella aiottiin viedä jonnekin. Sairaalaan soitettiin useita kertoja, mutta jokaisella kerralla ilmeni jokin este - ei autoa, joku ei ollut töissä, tai kuljettajaa ei löytynyt.

Vainoa joka päivä kolmen vuoden ajan

Oli kulunut jo 9 päivää siitä, kun kolme vuotta oli tullut täyteen, eikä vapauttamisestani ollut mitään merkkejä. Ajattelin, että minut pitäisi vapauttaa välittömästi. Kymmenen minuutin päästä minulle tultiin kertomaan, että pääsisin pian vapaaksi. Pääsin kotiin vielä saman päivän iltana. Ennen sitä pojalleni oli kuitenkin soitettu ja sanottu, että olin kuollut työleirillä. Poikani oli saapunut työleirille ja vaatinut saada nähdä minut. Hänelle kerrottiin, että olin vakavasti sairas, ja että he olivat maksaneet hoitokuluni. Ennen kuin poikani annettiin nähdä minua häneltä kiristettiin 600 yuania (4) hoitokuluihin.

Yllä oleva kertomus on vain osa vainosta, jota jouduin kärsimään. Itse asiassa minua kidutettiin ja vainottiin jokaisena päivänä näiden kolmen vuoden ajan. Monet vangit saivat kuitenkin kuulla Falun Dafasta ja vainon todellisuudesta kertomusteni ansiosta.

Nyt kehoni on toipumassa. Käteni, käsivarteni, selkäni ja jalkani eivät ole vielä kokonaan parantuneet, mutta muutos on ollut nopeaa.

Viitteet

(1) “Yhteistyökumppanit”: entisiä Falun Gongin harjoittajia, jotka ovat kääntyneet Falun Gongia vastaan kidutuksen ja aivopesun johdosta, minkä jälkeen heidät pakotetaan itse osallistumaan näihin tekoihin.

(2) ”Käännytys”: aivopesun muoto, jossa uhri yritetään painostuksen ja kidutuksen avulla saada luopumaan Falun Gongista.

(3) "Tiikeripenkki": uhri laitetaan istumaan jalat suoraan eteenpäin ojennettuina ja yhteen sidottuina pienelle rautatuolille, joka on noin 20cm korkea. Kädet on sidottu selän taakse tai polviin. Uhri pakotetaan istumaan tässä asennossa selkä suorassa ilman tukea sekä katsomaan suoraan eteenpäin. Kidutusta jatketaan hyvin pitkään, jolloin asento käy erittäin kivuliaaksi.

(4) Yuan on Kiinan rahayksikkö. 500 yuania vastaan kiinalaisen kaupunkityöläisen keskimääräistä kuukausipalkkaa.