"Kiinan kommunistinen puolue on hajottanut perheeni sekä aiheuttanut mieheni ja poikani kuoleman"

Olin aiemmin kotirouva ja maanviljelijä. Perheeseeni kuului kuusi ihmistä: mieheni ja minä, poikani ja miniäni, nuorempi tyttäreni ja pikkuinen pojanpoikani. Vuonna 1998 olimme ikionnellisia aloittaessamme Falun Dafan harjoittamisen.

Ennen kuin aloimme harjoittaa, mieheni kärsi monista parantumattomista sairauksista. Hänen täytyi ottaa monenlaisia lääkkeitä vuodesta toiseen. Ainoa poikani joutui auto-onnettomuuteen 7. lokakuuta 1997. Hänet lähetettiin Xi'anin yliopistollisen sairaalan teho-osastolle. Neljän kuukauden ja 17 päivän jälkeen hänen elämänsä saatiin viimein pelastettua, mutta hän oli halvaantunut, ja hänen jalkansa oli amputoitu vyötärön alapuolelta. Kun hän pääsi sairaalasta kotiin, lääkäri sanoi minulle: "Teidän on oltava henkisesti valmiita tähän. Parhaassa tapauksessa hän voi elää vuoden, mutta huonommassa tapauksessa kenties puoli vuotta." Kuultuaan tämän kauhean uutisen mieheni sairastui, ja minun täytyi näin ollen huolehtia kahdesta potilaasta, jotka kärsivät vakavista ongelmista. Yritin kovasti hymyillä heille, mutta kun käännyin pois, puhkesin itkuun. Tänä vaikeana aikana löysin onnekseni Falun Dafan. Se tapahtui toukokuun 20. päivänä 1998.

Jotta vuoteessa makaava mieheni ja pyörätuolissa istuva poikani (joka ei halunnut lähteä ulos) saattoivat opiskella Falun Dafan harjoituksia, perustimme harjoituspaikan kotiimme. Harjoittaessaan he tunsivat olonsa yhä paremmaksi ja paremmaksi - etenkin mieheni, joka pystyi jälleen auttamaan maatilamme töissä, vaikka hän ei ollut ottanut lääkkeitä tai ainuttakaan ruisketta yli vuoteen. Poikani mieliala ja fyysinen kunto niin ikään parantivat. Dafa oli tuonut valoa, toivoa ja onnea perheeseemme.

Heinäkuun 20. päivänä 1999 kommunistinen puolue alkoi vainota Falun Gongia. Perhettäni alettiin tarkkailla ja puhelintamme kuunneltiin. Poliiseja ja kaupunginhallituksen virkamiehiä tuli kotiimme ahdistelemaan ja uhkailemaan meitä päivästä toiseen. Heidän mukaansa emme saaneet opiskella tai tehdä harjoituksia. Uudenvuodenpäivänä 2000 poliisi tarkkaili nuorempaa tytärtäni ja vävyäni, kun he olivat häämatkalla. Kun he palasivat kotiin, poliisi pidätti heidät. Tyttäreni onnistui myöhemmin pakenemaan. Vävyni tuomittiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan.

Mieheni kunto heikkeni jälleen, mutta häijy puolue ei edelleenkään jättänyt perhettäni rauhaan. He jatkoivat ahdistelua ja yrittivät pakottaa meidät allekirjoittamaan takuulausunnon, jonka mukaan sitoutuisimme lopettamaan Falun Gong harjoittamisen lopullisesti. Kun kieltäydyimme, he tulivat yhä useammin. Maaliskuun 1. päivän 2000 iltapäivällä ihmisiä saapui kolmessa erässä: ensin kokonainen autolastillinen ihmisiä paikalliselta poliisiasemalta; toisen kerran tuli vain yksi henkilö; kolmannen kerran tuli kaupunginhallituksen virkamiehiä. He painostivat, ahdistelivat ja kiduttivat meitä henkisesti. Mieheni kuoli seuraavana päivänä, mutta vainoojat eivät lopettaneet. He penkoivat kotimme etsiäkseen Dafa-kirjoja ja jatkoivat tarkkailuamme. Kesäkuun 5. päivänä 2001 poikani murtui jatkuvien hyökkäysten vuoksi ja kuoli.

Tällöin minusta tuntui siltä kuin taivas olisi pudonnut niskaani. Kuitenkin tiesin, että minulla oli Dafa puolellani. Pojanpoikani ja minä kestimme paineen.

Kesäkuun 8. päivänä 2005 kommunistisen puolueen henkilöstöä murtautui kotiini. He takavarikoivat kaikki Dafa-materiaalit ja arvoesineet kotoani. He kirosivat ja hakkasivat minua, lähes 60-vuotiasta naista. Jalkani loukkaantuivat ja päästäni kiskottiin tupoittain hiuksia. Minua pidettiin pidätettynä 42 päivän ajan. Alle 10-vuotias pojanpoikani jäi yksin. Hän harhaili kaduilla eikä pystynyt palaamaan kotiin.

Kiinaksi: http://www.minghui.org/mh/articles/2006/6/20/130877.html