Vaimoni kidutettiin kuoliaaksi ja minut vangittiin laittomasti pakkotyöleirille kolme kertaa - osa 2.

Ollessani kotona minut pidätettiin uudestaan ilman syytä ja vangittiin. Ja jälleen kerran raha vaihtoi laittomasti omistajaa.

20. maaliskuuta 2000, poliisit Yangjiazhangzin poliisiasemalta valehtelivat minulle väittäen, että heidän esimiehensä halusi puhua kanssani. Minut ja kolme muuta harjoittajaa kidnapattiin ja vietiin Yangjiazhangzin poliisin sivukonttoriin, missä olimme laittomasti pidätettynä yli kymmenen päivää. Kävi ilmi, että he olivat peloissaan siitä että menisimme Pekingiin vetoamaan ”kahden konferenssin” aikana.

Noiden kymmenen päivän jälkeen poliisi Liu Xingcheng Lianshanin alueelta vei minut väkisin poliisilaitokselta politiikan ja turvallisuuden osastolle, missä minua pidettiin käsiraudoissa yli puolipäivää. Minut vapautettiin vasta kun perheeni oli maksanut 3000 Yuania ”lunnaita.”

Kotini tutkittiin laittomasti ja minut vangittiin työleirille ja alistettiin kaikille kidutuksen muodoille

23 kesäkuuta, Yang Zhengyong, Yangjiazhangzin julkisen turvallisuuden alaosastolta, Liu Jianguo ja Fen Jun kehitysalueen poliitiikan ja turvallisuuden jaostolta, Ma Guanyuan paikalliselta poliisilaitokselta ja Guan Baoyu lähiökomiteasta murtautuivat talooni. He takavarikoivat Mestari Li:n kuvani ja veivät minut poliisilaitokselle. Sen jälkeen Liu Jianguoo ja muut roistot menivät takaisin kotiini ja tutkivat sen uudelleen. He takavarikoivat kolme kappaletta Zhuan Falun kirjaani ja yhden Falun-kuvan. Poliisilaitoksella he vaativat saada tietää harjoittaisinko Falun Gongia vastasin ”kyllä.” Sen seurauksena he vangitsivat minut laittomasti Huludaon pidätyskeskukseen noin kuukaudeksi. Kesäkuun 13, he tuomitsivat minut pakkotyöhön vuodeksi. Olin vangittuna Huludaon pakkotyöleirillä. Monet hyvin koulutetut ja korkeassa virassa olevat ihmiset olivat vangittuna Huludaon Pakkotyöleirillä.

Vangit työleirillä kohtelivat harjoittajia kuin eläimiä. Kun saavuin työleirille, vartijat tekivät minulle ruumintarkastuksen ja löysivät Mestarin kirjoittaman artikkelin. Zhang Fusheng löi ja potki pitkään. En muista kuinka monesti hän löi kasvojani, mutta muistan että kasvoni olivat kuin tulessa ja tunsin voimakasta kipua päässäni. Sen jälkeen he rankaisivat minua pakottamalla minut olemaan polvistuneena lattialla lähes koko päivän. Siihen aikaan lukuisia harjoittajia oli vangittuna samalla työleirillä. Meidät kaikki pakotettiin istumaan liikkumatta betonilattialla yli kymmenen tuntia päivässä. Öisin nukuimme pelkillä sängyillä, joissa oli monta ihmistä samaan aikaan. Päiväsaikaan söimme höyrytettyä leipää joka oli valmistettu maissinjyvistä. Kesäkuun 25. luotiin tiimi erikoisesti vainoamaan Falun Dafan harjoittajia. Harjoittajat pakotettiin lausumaan ääneen ohjeita ja sääntöjä, juoksemaan ja tekemään pakkotyötä pellolla.

Syyskuussa yli kymmenen harjoittajaa, jotka olivat valaistuneet pahuuden polulle, tulivat Masanjian pakkotyöleiriltä Shenyangin kaupungista. He alkoivat ahdistella harjoittajia yksi toisensa jälkeen tarkoituksenaan ”käännyttää” meidät valheilla. Niitä, jotka eivät ”kääntyneet,” pahoinpideltiin käyttämällä kengänkantaa ja sähköpamppua. Joidenkin harjoittajien sukupuolielimiä kidutettiin sähköllä, kun taas toiset saivat sähköiskuja päähän. Heidän päänsä tulivat niin turvonneiksi, että emme voineet edes tunnistaa heitä. Ennen kuin tulin työleirille harjoittajaa nimeltä Yao Yanhui hakattiin niin kauan kunnes hän menetti tajuntansa 16 tunniksi.

9. lokakuuta klo: 18:00 leirin johtaja Lui Guohua kutsui minut toimistoonsa neljänteen kerrokseen. Hän yritti pakottaa minut lukemaan kirjaa, joka solvasi Dafaa. Kieltäydyin lukemasta, jonka seurauksena hän lukitsi käteni selkäni taakse käsiraudoilla. Liu Guohua, Zhang Guozhu, Fan Yongjie, ja Liu Haihou löivät minua vuorotellen sähköpampuilla. Pahoinpitelyn aikana he latasivat sähköpamput kolme kertaa. Kun pamput olivat latauksessa, Liu Guohua otti kenkäni ja löi kasvojani kengän kannalla lakkaamatta yli kolmekymmentä kertaa. Minua kidutettiin puoleenyöhön asti.

Sähköpamppu on yleisimmin käytetty väline harjoittajien kiduttamiseen. Jiangin painostuksesta ja käskystä: ”väittäkää että he tekivät itsemurhan jos he kuolevat hakatessa” ja vääristyneestä velvollisuuden tajusta, saadakseen harjoittajat luopumaan uskostaan jotkut poliisit pitivät harjoittajien kärsimystä ja kiduttamista jonkinlaisena huvina. Joskus he käyttivät 6-7 pamppua harjoittajien kiduttamiseen. Edes vanhoja naisia ja nuoria tyttöjä ei säästetty. Pamppu, jossa on yli 10,000 voltin jännite polttaa pienestäkin kosketuksesta ihon rakkuloille ja jättää mustan jäljen. Sähkövirran alaisena ihmisen lihakset vääntyvät ja jäsenet sätkivät ilman että niitä voi hallita. vielä sähköiskun jälkeenkin lihakset nykivät pitkän aikaa.

Huone, missä kidutus tapahtuu, on täyttynyt palaneen lihan hajusta. Sähköshokin saaneet ruumiinosat tulevat punaiseksi ja turvonneiksi tai mustaksi ja ruhjoutuneeksi. Poliisit käyttävät lukuisia eri välineitä erityisesti herkkien alueiden kiduttamiseen, kuten jalkapohjien, käsivarsien ja jopa miesten peniksen ja anuksen (tämä on usein tapahtunut Huludaon pakkotyöleirillä) tai naisharjoittajien vaginaan.

Kun erään harjoittajan keho oli täynnä sähköiskujen aiheuttamia rakkuloita, vartijat puhkaisivat rakkulat yksitellen käyttämällä kengänpohjaa ja antoivat hänelle sähköiskuja uudestaan.

Käsittelyn seurauksena kasvoni ja niskani tulivat turvonneeksi ja kokonaan mustaksi. Jopa pitkän ajan jälkeenkin ihoni halkeili auki ja kohdat, joihin oltiin annettu sähköiskuja tuntuivat hyvin kipeältä ilman että niihin edes koski. Toivuin vasta hyvin pitkän ajan sen jälkeen.

Puolenyön jälkeen he lopettivat kiduttamiseni, mutta he eivät antaneet minun nukkua. He järjestivät työtovereita pitämään minua silmällä keskiyöstä aamuun ja aamusta jälleen seuraavaan iltaan asti. Kuuden tunnin sähköshokkikidutuksen ja hakkaamisen jälkeen, sekä oltuani ilman unta koko päivän ja yön, olin kulunut täysin loppuun.

Eräänä päivänä maaliskuussa työleiri vaati meitä pukeutumaan vankilan vaatteisiin. Kun jotkut harjoittajat eivät suostuneet, heidät vietiin yksitellen ulos ja hakattiin. Kun tuli harjoittaja Yu Yingnanin vuoro, en voinut kestää enää. Yhdessä muiden harjoittajien kanssa, juoksin käytävälle ja huusimme kovaan ääneen, ”älkää lyökö ihmisiä!” Sen seurauksena he alkoivat lyödä minua. Varajohtaja Yao Chuangin johdolla tusina vartijoita painoi minut lattialle, lukitsivat minut käsirautoihin ja riisuivat housuni. Uudelleenkoulutus osaston johtaja Wang Shengli, ruoski minua housujeni vyöllä, Poliisi Dong Liyong antoi minulle sähköshokkeja, samalla kun yli kymmenen vartijaa mukaan luettuna Guo Aiming, Song Zhongtian, Xie Bo ja Cao Xue potkivat kasvojani ja koko kehoani. Uudelleenkoulutusosaston varajohtaja Zhang Fuusheng tarttui jopa hiuksiini ja löi päätäni betonilattiaa vasten. Molemmat käteni olivat lukittuna taakseni. Mikään ruumiinosani ei välttynyt pahoinpitelyltä. Minua pyörrytti ja näköni sumentui. korvissani soi. Koko kehoani särki. Yritin huutaa lukuisten nahkakenkien alta, ”ei väkivaltaa! te rikotte lakia ja moraalia.” Ääneni kaikui käytävällä. Pelästyneenä ja täynnä vihaa he tukkivat suuni likaisilla sukilla. He tarttuivat niskaani ja löivät minua entistä lujemmin. Hakatessaan minua Zhang Fusheng julisti vihaisesti, ”niinpä, ei lakia, ei moraalia. mitä voit tehdä niillä?” Varajohtaja Yao Chuang potkaisi minua lähtiessään päähän ja sanoi muille, Kerätkää rikostiedot hänestä. Tuomitkaa hänet ensimmäisenä!” Hakkaamisesta väsyneinä he laittoivat housut jalkaani ja heittivät minut ”eristykseen” missä olin 19 päivää.

Eristäminen on Jiangin alaisten käyttämä voimakas menetelmä Falun Dafan harjoittajien vainoamisessa Kiinassa. Harjoittajien eristämiselle on kaksi syytä: yksi tarkoituksista on erottaa järkkymätön harjoittaja toisista niin että hän ei voi vaikuttaa heihin ja toinen tarkoitus on mahdollistaa vielä raaempien kidutusmenetelmien käyttämisen järkkymättömiin harjoittajiin koska kukaan muu ei voi nähdä sitä. Joskus kun ihmisiä ulkopuolelta tulee vierailulle ja toimittajat tulevat tekemään haastatteluja, he piilottavat päättäväiset harjoittajat eristykseen peitelläkseen totuuden. Yleensä "yksin-eristys" selli on hyvin pieni, jossa on lukuisia kidutusvälineitä ja rautahäkki. Ihmisten, jotka on vangittu eristykseen, täytyy syödä, juoda ja tehdä tarpeensa eristyssellin sisällä. Sellissä ei voi nähdä valoa.

Pahoinpitelyjen vuoksi en voinut liikuttaa kehoani yli viiteen päivään. Kolme kylkiluutani oli poikki ja vasen korvani vuoti verta, enkä voinut kuulla mitään puoleen vuoteen. Rintaani ja vatsaani särki noin kolmen kuukauden ajan. Toinen olkapääni nousi pari senttiä ylöspäin normaalista korkeudesta. Lihakset hartioitteni ympärillä olivat vaurioituneet ja alkoivat kutistua. Puolen vuoden ajan minulla oli pääkipua, enkä voinut liikuttaa käsiäni. Vuoden kuluttua aloin voimaan paremmin.
22. kesäkuuta 2001, vankeuteni pakkotyöleirillä lähestyi loppua, mutta leiri jatkoi vangitsemistani ilman syytä. He sanoivat, että he olivat pidentäneet tuomiotani puolella vuodella.

Ennen syyskuuta 2001, yksikään Falun Gongin harjoittajista joka ei ”kääntyisi” heidän vaatimusten mukaisesti ei pääsisi vapaaksi. Heidän mittapuunsa ”täydellisesti muunnetulle” oli todella absurdi: Harjoittajan täytyisi haukkua toisia, lyödä toisia ja polttaa tupakkaa ja juoda alkoholia. Tämä on Jiangin hallituksen päämäärä, joka on saavutettu suurilla taloudellisilla kustannuksilla, aineistolla ja ihmismäärällä.

22. joulukuuta 2001, puolenvuoden lisätuomion jälkeen minut vapautettiin.

Lähde: http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2003/11/7/42035.html

Kiinalainen versio: http://www.minghui.org/mh/articles/2003/10/29/59678.html