Kidutuksen vastainen näyttelykiertue

Olen harjoittaja Suomesta. Maassamme on Falun Gongin harjoittajia melko vähän ja olimme suunnitelleet, että Euroopan Fa –konferenssin jälkeen, joka pidettiin Ruotsissa, järjestämme tapahtumia Suomessa.
Otin vastuun kidutuksen vastaisesta näyttelykiertueesta, jonka pidimme neljässä eri kaupungissa.

Tapahtuman järjestelyihin toivoin saavani muita harjoittajia tekemään yhteistyötä kanssani, sillä en yksin halunnut tehdä kaikkia kiertueeseen liittyviä päätöksiä, kuten päättää kaupungeista joissa näyttely pidetään ja kuinka monta päivää olemme kiertueella jne. Kysellessäni asiaa en saanut yhtään vastausta, yksi ruotsalainen ilmoitti, että hän oli ottanut lomaa siihen aikaan. Tuntiessani pettymystä tiesin, että inhimilliset kiintymykset ja vääristyneet ajatukset olivat estämässä yhteistyötämme. Ajatukseni olivat omassa mukavuudenhalussa eikä tehtävien tekemisessä ja vastuun ottamisessa. Sydämessäni tiesin, mitä minun pitää tehdä ja ymmärsin, kuinka tärkeää tämä oli maallemme ja miten suuri totuutta selventävä vaikutus kidutuksen vastaisella näyttelyllä on eri kaupungeissa. Minun piti vain luottaa, että se onnistuu kun teen asioita puhtaalla sydämellä.

Kiertue muotoutui kymmenen päivän mittaiseksi. Monet yhteydenotot näyttelykiertueen kaupunkeihin, poliisiin ja mediaan antoi lukuisia mahdollisuuksia paljastaa vaino ja selventää tosiasiat. Lisäksi eri tahot pyysivät lähettämään kirjallista materiaalia Falun Gongista ja näyttelystä. Järjestelyt etenivät nopeasti ja työskentelin tiiviisti.

Kiertueelle oli ilmoittautunut vain kaksi harjoittajaa, yksi Saksasta, ja yksi Ruotsista. Ruotsalainen harjoittaja oli hyvin mietteliäs, kun meitä oli niin vähän. Mieleni oli tyyni ja ajattelin, että kyllä me selviydymme.

Ruotsin konferenssin jälkeen meillä oli tapahtumia Helsingissä joten oli vielä tilaisuus kysyä, jos joku harjoittaja voisi osallistua kiertueeseen. Kaksi venäläistä ja kaksi kiinalaista harjoittajaa ilmoittivat voivansa olla mukana. Yhtäkkiä meitä oli seitsemän harjoittajaa, sekä yksi lapsi ja myöhemmin tuli vielä lisää. Joukkomme koostui monesta kansallisuudesta, joka teki kiertueesta monipuolisen ja rikkaan kultivointikokemuksen jolloin sopeudutaan työskentelemään yhdessä.

Heti kiertueen alussa ilmeni monenlaista häirintää ja jouduin päästämään irti kaikenlaisista inhimillisistä kiintymyksistä. Pettymyksen tunteet nousivat usein esille ja jouduin tutkimaan sisintäni entistä syvällisemmin. Kerta toisensa jälkeen näin omat huonot tapani odotuksineen ohjailemassa toisia harjoittajia ja toisinaan minulla oli vääristyneitä ajatuksia toisista harjoittajista. Kun oikaisin omia käsityksiäni ja tapojani, olo alkoi tuntumaan kevyemmältä ja puhtaammalta. Samaan aikaan taivaalle oli kerääntynyt roikkuvia sadepilviä, jotka kiersivät yläpuolellamme.

Olimme väkiluvultaan maamme kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Tampereella, jossa ei vielä ollut Falun Gongin harjoittajia. Kolmena päivänä meillä oli kidutuksen vastainen näyttely ja Falun Gongin esittely vilkkaan pääkadun varrella, jossa useat kaupungin busseista pysähtyivät, ja suuri määrä ihmisiä sai mahdollisuuden nähdä meidät ja banderollimme. Ihmiset halusivat kiinnostuneena tietää; miksi Kiina vainoaa Falun Gongia. Paneuduin todella siihen mitä olin tekemässä ja selvensin totuuden ihmisille entistä paremmin. Mitä selkeämmin ja yksinkertaisemmin vastasin ihmisten kysymyksiin, sitä enemmän oikeamieliset ajatukseni vahvistuivat ja tulin tietoiseksi tavasta miten puhua ihmisille. Saadessaan tietää totuuden Falun Gongin vainosta ihmiset muuttuivat ja halusivat auttaa ja monet allekirjoittivat vetoomuksen kannustavina sekä myötätuntoisina.

Ensimmäisenä näyttelypäivänä saimme tietää, että Tampereelle oli muuttanut joitakin päiviä sitten kiinalainen harjoittaja, myös hän tuli mukaamme. Koko kiertueen ajan minulla oli inhimillisiä kiintymyksiä, jotka eivät tulleet esille päivittäisessä elämässäni, vaan ollessani tekemässä asioita toisten harjoittajien kanssa. Esimerkiksi lähtemiset sovittuun aikaan koin jokseenkin hankalaksi, sen vuoksi, että minulla ei ollut myötätuntoisia ajatuksia eikä tarpeeksi kärsivällisyyttä toisia harjoittajia kohtaan. Ajattelin, että toisten oli vaikea noudattaa aikataulua koska he myöhästelivät ja koin sen välinpitämättömyydeksi. Minun oli myös vaikea selittää heille, että en halua olla myöhässä, sillä näin antaisimme huonon kuvan itsestämme. Erään kerran huomasin, että minulla oli voimakkaita odotuksia koskien toisia harjoittajia ja tulin huonovointiseksi. Puhdistin mieleni oikeamielisillä ajatuksilla ja päästin irti vanhoista käsityksistäni ja odotuksistani. Sen jälkeen en odottanut toisilta mitään. Seuraavan näyttelyn harjoittajat pystyttivät ripeästi ja hetkessä se oli valmis. Oloni koheni myös yhtä nopeasti.

Jokaisessa kaupungissa on sen ympäristön erityiset olosuhteet. Olimme Kuopiossa. Pidimme nyt näyttelyä markkinatorilla, jossa paikalliset ihmiset tapaavat toisiaan ja samalla ovat ostoksilla. Kiireettömyys ja leppoisuus kuvastuivat ihmisistä kun he katselivat ja tutustuivat näyttelyymme. Silmiin pistävää oli se, miten iäkkäämmät ihmiset tulivat suoraan allekirjoittamaan vetoomuksen, ikään kuin he olisivat odottaneet tuloamme, ja sen jälkeen he tutustuivat näyttelyyn.

Kahdeksan päivän kuluttua ikään kuin kaikki se mitä olin joutunut läpikäymään näyttäytyi uudelleen. Tuntui kuin kaikki kiintymykset, vääristyneet käsitykset ja inhimillinen ajatteluni olisivat edessäni yhtä aikaa. Jotkut mitättömän pienet asiat paisuivat suhteettoman suuriksi näyttäen vuorilta, joista on vaikea päästä yli. Haluttomuuteni kuunnella toisten ehdotuksia sai minut selittelemään ja puolustelemaan omia ratkaisujani, aiheuttaen minulle epäharmonisen tilan. Kun pystyin kohtaamaan itsekkään itseni, siitä oli helppo luopua ja toisten harjoittajien myötämielisyys ja iloisuus auttoi nopeasti pääsemään takaisin harjoittajan rauhalliseen ja harmoniseen mielialaan.

Viimeiset kaksi päivää Lahdessa olivat puhuttelevia. Harjoittajien rauhallinen toiminta ja yhteinen harmonia tekivät näyttelystämme vaikuttavan ja puoleensa vetävän. Eräs mies istui näyttelyn edessä pitkän aikaa ja itki. Hän katseli näyttelyä uudelleen ja uudelleen, lopulta hän antoi pienen lahjan kidutushäkissä istuvalle harjoittajalle. Ihmiset kertoivat, että he eivät olleet nähneet mitään näin syvällistä ja liikuttavaa. Monet palasivat uudelleen tuoden mukanaan ystäviään tai työtovereitaan. Saimme paljon kannustusta työmme jatkamiselle ja loppuun saattamiselle.

Olimme ajassa, jossa ihmiset valmistautuivat keskikesän juhlaan Juhannukseen, näyttelymme sai monet kiireiset ohikulkijat pysähtymään ja hiljentymään. Tämä oli myös minulle hyvin vaikuttava kiertue. Se auttoi minua näkemään Fa:n voiman ja suuruuden. Kymmenen päivän yhdessä olo harjoittajien kanssa oli suurenmoinen kokemus. Sen avulla pystyin edistymään ja poistamaan suuren vuoren kiintymyksiä.

Kiitos harjoittajille

Kiitos Mestarille