Rva Wang Dandan kärsii epäinhimillisestä vainosta (Osa 1)

Nimeni on Wang Dandan ja asun Heidaon kylässä, Zhuanghen kaupungissa Dalianissa, Liaoningin maakunnassa. Minulla on aina ollut heikko ruumiinrakenne. Sen jälkeen kun avioiduin, kärsin vakavista sairauksista. Milloin tahansa avasin silmäni, tunsin äkillistä kipua ja silmistä valui nestettä jatkuvasti. Reumatismi oli yksi vakavimmista terveyden ongelmista. Kesän kuumimpina päivinä aikanakin minulla oli kerroksittain vaatteita ja peitin itseni tiukasti puuvillalla pehmustetuilla vuodepeitoilla. Kärsin myös kouristuksista enkä voinut liikkua. Öisin en voinut nukahtaa ja olin usein hereillä koko yön.

Vuoden 1996 keväällä löysin niskastani vasemmalta puolelta kasvaimen, joka leikattiin pois. Pian leikkauksen jälkeen kasvain ilmestyi niskaan oikealle puolelle. Löysin Zhuan Falun (1) kirjan kun tunsin elämisen olevan kuolemaa pahempaa. Kun luin kirjaa silmiäni ei särkenyt eikä kyyneleet valuneet kasvoja pitkin. Minulta meni noin kaksi viikkoa koko kirjan lukemiseen. En voinut siitä lähtien laittaa kirjaa pois käsistäni. Aloin hitaasti ymmärtää elämän todellisen merkityksen ja aloin tunnontarkasti elää ”Totuuus-Laupeus-Kärsivällisyys” periaatteiden mukaan. Opettaja Li’n laupeuden vuoksi en enää tarvinnut ruiskeita tai pillereitä. Olin lopuksi ilman sairauksia. Se oli ihme. Minulle oli annettu uusi elämä!

Perheemme eli sen jälkeen onnellisena heinäkuun 20. päivään 1999 asti jolloin virkailijat Yuhuangshanin poliisiasemalta Heidaon kylästä tulivat kotiimme melkein päivittäin ja ahdistelivat meitä. He halusivat meidän kirjoittavan takuulausunnon (2)

Heinäkuun 20. päivänä 2000 johtaja Guo Yuanzheng ja poliisi Wang Jirui Yuhuangshanin poliisiasemalta petkuttivat minua ja kahta muuta harjoittajaa. Meidät vietiin Zhuanghen kaupungin pidätysasemalle. Neljännen päivän aamuna harjoituksia tehdessäni kuulin jonkun huutavan: ”Yksi Falun Gongin harjoittaja hakattiin kuoliaaksi.” Harjoittaja, joka kidutettiin kuoliaaksi, oli Shao Shisheng. Tämän jälkeen kaikki harjoittajat pidätysasemalla menivät syömälakkoon, mikä pelotti vastuussa olevia ihmisiä. Kolme päivää myöhemmin poliisi lähetti 18 harjoittajaa Masanjian pakkotyöleirille käymättä läpi asiaankuuluvia kanavia. He täydensivät asiakirjat siirron jälkeen, mikä on laitonta.

Minut vapautettiin syyskuussa vuonna 2000. Jatkoin Falun Dafa -kirjojen opiskelemista, harjoituksien tekemistä ja Dafan tunnetuksi tekemistä. Poliisi tuli usein kotiin ahdistelemaan minua. He painostivat myös miestäni tarkkailemaan minua koko ajan.

Lokakuussa vuonna 2000 matkustaessani Pekingiin vetoamaan Dafan puolesta, viranomaiset pysäyttivät minut. Marraskuussa vuonna 2000 matkustin Pekingiin uudelleen. Kävelin eräälle bussiasemalla ja saavuin Taivaallisen Rauhan Aukiolle noin klo 16 seuraavana päivänä. Se oli kansallislipun noston aikaan. Huusin: ”Falun Dafa on hyvä! Palauttakaa opettajani hyveellinen maine!” Onnistuin huutamaan sanat kaksi kertaa ennen kuin poliisi pakotti minut poliisiautoon ja vei minut Zhanqian poliisiasemalle. He laittoivat minut siellä suureen metallihäkkiin kahden muun pidätetyn harjoittajan kanssa.

Meidät siirrettiin illalla toiseen poliisiosastoon Pekingin alueella. Koska kieltäydyin antamasta nimeäni heille, yli kymmenen poliisia ympäröi minut ja kidutti minua. He läimäyttivät kasvojani ja potkivat minua. Sen seurauksena silmäni saivat vakavia vammoja. En nähnyt mitään ja korvani soivat. Seuraavana päivänä vartijat laittoivat minut käsirautoihin ja kiinnittivät narun käsirautoihin. He riiputtivat minua narusta. He kokeilivat kaikkia kidutusmenetelmiä joita he vain voivat ajatella, mutta en silti ollut yhteistyössä heidän kanssaan. Epätoivoissaan he veivät minut Pekingin Pinggun pidätysasemalle.

Pinggussa kaksi harjoittajaa oli vankina yhdessä sellissä. Siellä oli myös joitakin vankeja jotka eivät olleet harjoittajia. Vangit olivat ilkeitä ja poliisi yllytti heitä hakkaamaan meitä. He löivät meitä kasvoihin, löivät kengillä ja potkivat meitä. Sen jälkeen kun eräs 17-vuotias tyttö potkaisi minua kurkkuun tunsin kurkkuni ahtautuvan enkä voinut enää syödä tai juoda. Peläten, että heitä pidettäisiin vastuullisina vartijat laittoivat minut autoon ja ajoivat minut poispäin pidätysasemalta. Vähän ajan kuluttua he vain heittivät minut autosta. Aloin kävellä kotiin päin. Kävellessäni löysin palan kalkkikiveä ja kirjoitin sähköpylväisiin ja pieniin siltoihin ”Falun Dafa on hyvä”. Kävelin päivällä ja juoksin yöllä. Tienristeyksissä, joissa en ollut varma mihin suuntaan menisin, sanat ”mene suoraan eteenpäin” ilmestyivät mieleeni. Oli talviaika ja maassa oli lunta. Päälläni oli vain kaksi kerrosta vaatteita ja palelin, olin nälkäinen, näännyksissä ja väsynyt. Jalkapohjiani peittivät puhjenneet rakkulat ja joka askel teki kauhean kipeää. Kun kestokykyni oli melkein lopussa tapasin kaksi hyväsydämistä kuljettajaa jotka antoivat minulle kyydin monia kilometrejä

Alaviitteet:

1. Zhuan Falun: Tämä kirja sisältää Falun Dafan tärkeimmät opetukset .

2. "Takuulausunto": Lausunto jossa vakuutetaan, että henkilö katuu Falun Gongin harjoittamista, takaa ettei enää harjoita Falun Gongia, ei mene Pekingiin vetoamaan Falun Gongin puolesta, eikä enää koskaan ole yhteydessä kenenkään Falun Gongin harjoittajan kanssa.

Kiinaksi: http://www.minghui.org/mh/articles/2005/9/5/109808.html