Nimeni on Xu Jinhua. Olen 43-vuotias naispuolinen Falun Gongin harjoittaja Zhangjiakon kaupungista, Xuanhuan piirikunnasta, Hebein maakunnasta. Koska jouduin taloudellisesti pitämään huolta perheestäni menin töihin Pekingiin. Koska selvensin ihmisille totuutta Falun Gongista ja jaoin vainosta kertovia tiedotuslehtisiä, minut vangittiin laittomasti joulukuun 19. päivä 2004 ja lähetettiin Xuanwun piirikunnan vankileirille Pekingiin. Menin heti syömälakkoon protestoidakseni laitonta vangitsemistani. Viiden päivän jälkeen minut lähetettiin Pekingin poliisisairaalan kellariin. Minut raahattiin pesuhuoneeseen jossa kaksi naispoliisia repi vaatteeni pois ja suihkuttivat kylmää vettä päälleni. Tämä tapahtui joulukuussa ja ilma oli erittäin kylmä. Sitten minut pakotettiin makaamaan rautasängyn päällä ja käteni ja nilkkani laitettiin käsiraudoilla kiinni sängyn sivukaiteisiin, tämä on kidutus jota on erittäin vaikea kestää. Sen jälkeen he pistivät lääkkeitä laskimoon mikä sai minut tuntemaan itseni hyvin kylmäksi. Samanaikaisesti kolme rikollisvankia yritti saada selville nimeni ja osoitteeni, antaakseen ne poliisille. Aloin selittämään heille mitä Falun Gong on ja kerroin, että heidän ei koskaan pitäisi tehdä mitään vahingollista Falun Gongin harjoittajille sillä Falun Gongin opetuslapset ovat kaikki hyviä ihmisiä.
Toisen päivän aamuna minulta irtosi paljon hiuksia. Kysyin poliisilta mitä huumeita he olivat antaneet minulle, mutta he eivät vastanneet. Yritin kieltäytyä lääkepistoksista, mutta poliisi suoristi jalkani ja käteni ja laittoi ranteeni ja nilkkani käsirautoihin sängyn kaiteeseen. Sen jälkeen nilkkojeni ympärille laitettiin kaksi kertaa ketjuja joka oli erittäin kivuliasta. Poliisi sanoi: ”En usko että sinua ei voida käännyttää. Katsokaamme kuinka kauan voit kestää tätä.” Sitten he antoivat minulle 8-10 pullollista nestettä laskimoon eivätkä antaneet mennä käymälään koko päivänä. Alavatsani turposi ja tuli kipeäksi. Huusin: ”Falun Dafa on hyvä!” ja ”Totuus, laupeus ja kärsivällisyys ovat hyviä!” Saatoin kuulla sanojeni kaikuvan käytävän läpi. Huusin koko lounasajan ja iltapäivän. Ihmeellistä kyllä en tuntenut janoa ollenkaan! Mitä enemmän huusin sitä mukavammalta oloni tuntui. Sen jälkeen yksi poliisi ja yksi sairaanhoitaja tulivat sisään. Sairaanhoitaja määräsi rikollisen vangin, Liu Jianpingin painamaan vahvasti alavatsaani jotta sairaanhoitaja voi laittaa katetrin. Se oli niin tuskallista, etten voinut muuta kuin huutaa ääneen. Kolmen päivän jälkeen aloin vuotaa verta taukoamatta. Tämä jatkui joulukuun 29:sta päivästä 2004, tammikuun 15:een päivään, 2005.
Koko tänä aikana sisäisen lääkintäosaston johtaja, tohtori Li ja naistensairauksien osaston vastuussa oleva lääkäri toimivat yhdessä yrittäen saada verenvuodon loppumaan. He eivät voineet lopettaa sitä vaan se tuli vielä pahemmaksi. Kyselin heiltä vuodon todellista syytä, mutta kukaan ei uskaltanut vastata minulle. Kerroin heille sen vuoksi rauhallisesti, että jos he eivät vastaa minulle kieltäydyn tulevasta lääkinnästä. Tässä vaiheessa hemoglobiini oli pudonnut 12 grammasta 5 grammaan (11-15 grammaa on normaaliarvo). Huolimatta heidän uhkauksistaan laittaa minut käsirautoihin kieltäydyin hemoglobiinikokeesta joka päivä.
Seuraavana päivänä lääkäri sanoi minulle, että jos he eivät tehneet verensiirtoa voisin heikentyä nopeasti ja kuolla minä hetkenä tahansa. Kieltäytymiseni verensiirtoon sai heidät laittamaan minut käsirautoihin rautasänkyyn uudelleen. Kyyneleet silmissä sanoin heille: ”Olin terve ihminen ennen kuin laitoitte minut tähän kauheaan tilaan ja nyt haluatte laittaa minut käsirautoihin taas. Oletteko ihmisiä vai ette? Vuodan yhä verta. Milloin luovutte?” Odottamatta he vastasivat, että luopuvat vasta kun he lähettävät minut ruumishuoneelle. Sanoin heille, että kieltäydyin ottamasta vastaan mitään hoitoa jota he ehdottivat.
He olivat niin peloissaan, että kuolisin sairaalassa, joten he lähettivät tiedon miehelleni tulla hakemaan minut kotiin. Noin puoliltapäivin tammikuun 15. päivänä kaksi poliisia toi minulle dokumentin ja sanoivat että jos allekirjoitin sen he vapauttaisivat minut. Sanoin heille: ”En allekirjoita sitä koskaan. Sen jälkeen kun olette vainonneet hyvän ihmisen, joka uskoo totuuteen, laupeuteen ja kärsivällisyyteen, sellaiseen kauhistuttavaan tilaan haluatte lähettää minut ovesta ulos ja lopettaa kaiken?” He eivät kiistelleet kanssani, vaan ottivat kiinni käsistäni saadakseen sormenjälkeni. Huusin ”En suostu koskaan tunnistamaan tuota dokumenttia. Taktiikkanne ovat todella halveksittavia!” Poliisit lähettivät minut ovesta ulos mieheni luo ja lähtivät pois heti. Mieheni kysyi mitä oli tapahtunut. Hän oli erittäin kauhistunut nähtyään, että olin sellaisessa huonossa kunnossa kuukauden sairaalahoidon jälkeen. Kerroin hänelle, että he olivat kiduttaneet minua ja aiheuttaneet vakavan sisäisen verenvuodon.
Minulla ei ole rahaa palkata asianajajaa eikä muuta tapaa etsiä oikeutta. Voin vain kirjoittaa kidutuskokemukseni pyytääkseni oikeudenmukaista tuomiota ja etsiäkseni moraalista tukea hyviltä ihmisiltä.
Kiinaksi: http://minghui.ca/mh/articles/2005/3/6/96760.html
Englanniksi: http://clearwisdom.net/emh/articles/2005/3/27/58889.html
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.
lisää ...