Muistoja veljestäni Liu Chengjunista (osa 2)

osa 1: http://fi.clearharmony.net/articles/200502/2411.html

Päästyäni vapaaksi pakkotyöleiriltä, yritin kaikin keinoin saada Mestarin uusimmat artikkelit vietyä Chengjunille sitä mukaa kun ne julkaistiin. Chengjun teki heti artikkeleista useita kopioita ja välitti ne muille vangituille Falun Gongin harjoittajille. Vaikka hän oli vangittuna vaikeissa oloissa; Chengjun pystyi tekemään kaksi kopiota Zhuan Falunista. Hän myös opetteli ulkoa useimmat Mestarin artikkelit, joita olin hänelle vienyt. Kaikki poliisit vankilassa tiesivät, että Chengjun jakeli Mestarin artikkeleita, mutta kukaan ei koskenutkaan häneen.

Kun Falun Gongin harjoittajat ympäri maailmaa alkoivat lähettämään oikeamielisiä ajatuksia toisissa ulottuvuuksissa olevan pahuuden tuhoamiseksi, vierailin Chengjunin luona ja kerroin hänelle kuinka lähettää oikeamielisiä ajatuksia. Kerroin hänelle myös kuinka harjoittajat Kiinassa ja ulkomailla selvensivät suurin joukoin totuutta Falun Gongista. Siitä hetkestä lähtien Chengjun omistautui päivittäin Fa’n opiskelemiseen ja oikeamielisten ajatusten lähettämiseen. Lopulta hän jopa kirjoitti suurin kirjaimin oikeamielisten ajatusten sanat vankilan käytävän seinään, jonka seurauksena poliisit pidensivät Chengjunin tuomiota kuukaudella. Chengjun vastasi: ”Millään mitä sanotte ei ole väliä. Vain Opettajani sanat ovat tärkeitä ja vain omat sanani pätevät.” Tämän jälkeen Chengjun alkoi valmistella pakoaan leiriltä.

Maanantaina 16. heinäkuuta 2001, isäni, mieheni, kaksi Falun Gongin harjoittaja ystävääni ja minä, menimme Fenjinin pakkotyöleirille vaatimaan veljeni vapautusta. Tämä oli jo kolmas kerta kun menin leirille samoissa merkeissä. Olin keskustellut useiden apulaisjohtajien kanssa ja viimein leirin johtajan herra Zhoun kanssa, vaatien heitä vapauttamaan veljeni. Heinäkuun 17.päivä 2001 menin Fenjinin pakkotyöleirille yhdessä kolmen harjoittajan kanssa, jotta he voisivat auttaa lähettämällä oikeamielisiä ajatuksia, samalla kun juttelisin pakkotyöleirin johtaja Zhoun kanssa. Pyysin myös kotonani olevia harjoittajia lähettämään oikeamielisiä ajatuksia siihen asti kunnes palaisimme kotiin. Alussa Zhou oli vihamielinen meitä kohtaan ja sanoi: ”Vapauttaa Liu Chengjun? Oletteko järjiltänne?” Selitin arvokkaasti Zhoulle hänen toimiensa seuraukset ja selvensin totuutta Falun Gongista. Yhdessä totuuden selventämiseni ja kanssaharjoittajien voimakkaitten oikeamielisten ajatuksien kanssa, Zhoun asenne alkoi pian muuttua ja hän alkoi jopa hymyillä meille. Zhou kysyi uteliaana: ”Miten te ette ole pidätettynä Falun Gongin harjoittamisen vuoksi?” keskeytin hänet välittömästi. ”Tämä ei ole oikea näkemys. Miksi Falun Gongin harjoittajia pitäisi siepata ja vangita? Yritämme tulla paremmiksi ihmisiksi. Jos jatkatte tällaisten ihmisten vahingoittamista ja vainoamista, tulette kohtaamaan kaikkein ankarimmat seuraukset, koska taivas ei salli moista moraalitonta käytöstä. Omaksi parhaaksenne teidän on parasta rauhoittua ja ajatella järkevästi tekojanne. Tehkää viisas valinta itsenne hyväksi. Me emme lähde ennen kuin vapautatte veljeni ehdoitta.”

Myöhemmin Zhou lupasi vapauttaa Chengjunin heinäkuun 16.päivänä, mutta yhdellä ehdolla: ”610-viraston” tai ”Tuomiovaltatoimiston” henkilökunnan täytyisi tulla allekirjoittamaan Chengjunin vapautus. En hyväksynyt hänen ehtoaan. Olimme tulleet Fenjinin pakkotyöleirille maanantaina, 16.heinäkuuta hakemaan veljeäni. Menimme tapaamaan Zhouta ja aloimme heti lähettää oikeamielisiä ajatuksia. Hetken kuluttua Zhou soitti johonkin ja pyysi hallintoyksikön herra Hania valmistelemaan Chengjunin vapauttamista. Mieheni luuli kuulleensa väärin, koska hän ei odottanut, että Zhou voisi todellakin vapauttaa veljeni. Isänikään ei uskonut, että he voisivat todellakin vapauttaa hänet, joten hän pyysi saada tavata Chengjunin. Mutta minä uskoin Mestarin sanoihin, ”Dafa opetuslasten oikeamieliset ajatukset ovat voimakkaita.”

Yhtäkkiä puhelin alkoi soida Zhoun toimistossa. Zhou vastasi puhelimeen ja juoksi ulos toimistosta huutaen paniikissa: ”Vanki on karannut, vanki on karannut!” Zhoun ääni tärisi ja hän oli pelästynyt ja hermostunut. Seurasin häntä ulos toimistosta ja katselin ympärilleni. Näin poliisiautojen ajavan ulos ja kaikkien poliisien juoksevan aseistettuna ulos. Mieleni oli tyhjä - minulla oli tunne, että kyseessä saattaisi olla Chengjun. Juoksin mieheni kanssa rappusia alas ja näimme useita nais-poliiseja juttelemassa leirin portilla. Menin heidän luokseen ja kysyin mitä oli tapahtunut. Yksi heistä sanoi ”Falun Gongin harjoittaja tehostetusta tarkkailuryhmästä on karannut. Kuulin nimen ”Wang Chengjun”. Tiesin heti, että puhuivat itse asiassa veljestäni Liu Chengjunista, koska hän oli ainut Falun Gongin harjoittaja, joka oli vangittuna tehostetussa tarkkailussa.

Sitten eräs vankilan poliisi huusi: ”Kaiva esiin Liu Chengjunin tiedot ja valmistele määräys hänen pidättämiseksi.” Kuultuamme tämän, juoksimme ulos lähettämään oikeamielisiä ajatuksia auttaaksemme veljeäni pakenemaan. Seuraavaksi kaksi naispuolista harjoittajaa, jotka olivat lähettäneet oikeamielisiä ajatuksia leirin sisäänkäynnin edustalla, juoksivat luokseni ja sanoivat nähneensä Liu Chengjunia muistuttavan miehen hyppäävän muurin yli ja juoksevan maissipellolle pohjoiseen päin. ”Se on hän”, sanoin, ”lähetetään oikeamielisiä ajatuksia hänen avuksi.”

Vierailuhuone suljettiin ja kaikki vierailijat hätisteltiin ulos. Kun isäni kuuli uutiset, hänet valtasi pelko. Sanoin isälleni: ”Sinun ei pitäisi pelätä, vaan yrittää oikaista ajatuksesi. Tästä lähtien meidän pitäisi kysellä Chengjunia Fenjinin pakkotyöleiriltä. He kadottivat perheenjäsenemme, joka voi olla vaarassa tällä hetkellä.” Isäni oli yhtä mieltä ja nyökkäsi. Heti palattuamme kotiin, lähetimme toistuvasti oikeamielisiä ajatuksia. Kaksi tuntia myöhemmin, Fenjinin pakkotyöleirin johtaja Zhou pistäytyi luonamme ja teki vapautusilmoituksen, päästäkseen vapaaksi mahdollisista huolimattomuudesta koituvista syytteistä, joita leiri voisi tapauksesta saada. Zhou sanoi meille: ”Ettehän kerro kenellekään, että Chengjun pakeni. Sanokaa vain, että hänet vapautettiin. Aioimme vapauttaa hänet joka tapauksessa.” Sitten Zhou kumppaneineen lähti pikaisesti. Chengjun palasi Changchuniin samana iltana ja yöpyi harjoittaja ystävänsä kotona. Hän oli turvassa.

Lokakuun 1.päivänä 2001 Chengjun meni yksin kolmannen kerran Taivaallisen rauhan aukiolle. Aukiolla Chengjun avasi banderollin, jossa luki ”Falun Dafa on hyvä” ja huusi äänekkäästi banderollin tekstin. Chengjun juoksi ympäri aukiota, samalla kun poliisijoukko ajoi häntä takaa, lopulta hänet taklattiin maahan ja lukittiin käsirautoihin. Chengjun kieltäytyi antamasta poliiseille nimeään, eikä suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Hän aloitti syömälakon vastustaakseen laitonta pidätystä. Poliisit riisuivat kaikki Chengjunin vaatteet ja lukitsivat hänet alastomana sänkyyn julkisen turvallisuuden toimistossa, Pekingissä. Chengjun ei pystynyt liikkumaan, mutta ajatteli, ”Voin silti käyttää kieltäni.” Niinpä hän selvensi totuutta Falun Gongista ja paljasti totuuden Falun Gongin vainosta kaikille ihmisille ympärillään.

Vankilan lääkärit yrittivät kiduttaa Chengjunia monin eri tavoin. Hän vastusti pakkosyöttöä ja taisteli joka päivä elämällään kiduttajia vastaan. Useita päiviä myöhemmin Chengjunin kasvot, sieraimet ja nielu olivat vaurioituneet vakavasti, johtuen pakkosyöttämisestä ja muu osa kehoa oli jopa vielä pahemmin vaurioitunut. Johtuen vakavista vammoista suussa ja nielussa, Chengjun ei pystynyt enää puhumaan. Tämän jälkeen hän alkoi lähettää oikeamielisiä ajatuksia. Oltuaan syömälakossa 22 päivää poliisit eivät olleet vieläkään saaneet tietoja häneltä, ei edes hänen nimeään. Chengjun oli laihtunut ja oli erittäin heikossa kunnossa. Hän tunsi olevansa elämänsä loppuhetkillä ja kutsui sydämessään Mestaria. ”Mestari. Pyydän, pelasta opetuslapsesi!” Tämän jälkeen hän kuuli ulkoa ikkunalta harakan naurua. (Kiinalaisessa kulttuurissa harakkaa pidetään hyvän onnen lähettiläänä.) Seuraavaksi sairaalan lääkärit tulivat hänen luokseen ja sanoivat, ”Kunhan juot hiukan keittoa, niin vapautamme sinut. Muuten sinulla ei ole voimia kävellä takaisin kotiin vapauduttuasi.” Sitten Chengjun joi hiukan keittoa, jonka jälkeen hänelle noudettiin vaatteet ja kengät, jotka olivat jääneet kuolemaan tuomitulta vangilta. Sitten hänet vapautettiin ehdoitta.

Chengjun laahusti rautatieasemalle ja meni vesipisteelle ostamaan vettä. Hän tunsi olonsa niin heikoksi, että hänen täytyi istua alas levähtämään. Levähtäessään vesipisteen luona, hän kertoi vanhemmalle naiselle olevansa Falun Gongin harjoittaja, jota oltiin kidutettu kuoleman partaalle ja että hänet oltiin juuri vapautettu. Vanhempi nainen itki ja sanoi hänelle: ”Lapseni, olet niin hyvä lapsi. Olen myös Falun Gongin harjoittaja!” Tämän jälkeen nainen järjesti Chengjunille taksin ja toi hänelle ruokaa ja juomaa. Nainen hyvästeli pitkään Chengjunia. He pitelivät toisiaan kädestä ja itkivät. Chengjun sanoi myöhemmin. ”Juuri silloin tunsin etten voisi edes kiittää Mestarin rajatonta armoa. Kaikki on Mestarin myötätuntoista järjestelyä.”

Maaliskuun 5. päivä 2002 Liu Chengjun ja muutamia muita Falun Gongin harjoittajia Changchunista, lähettivät totuudenselvennys video-ohjelmia Changchunin kaapeli TV:ssä. Heidän rohkea teko tyrmistytti ihmisiä eri puolilla maailmaa ja sillä oli suuri vaikutus kansainväliseen yhteisöön. Tämä oikeamielinen teko tullaan muistamaan ikuisesti.

Maaliskuun 24. päivä 2002 poliisit sieppasivat Chengjunin uudelleen maaliskuun viides päivä olleen TV-lähetyksen johdosta. Tämän jälkeen Chengjunia kidutettiin lukuisilla kidutusmenetelmillä. Lokakuun 21.päivä 2003 Jilinin vankilasta soitettiin minulle ja sanottiin, että Liu Chengjun oli kuolemaisillaan ja pyydettiin tulemaan katsomaan häntä viimeistä kertaa. Olin juuri päässyt pakkotyöleiriltä edellisenä päivänä, mutta kiirehdin perheeni kanssa Jilinin kaupungin keskussairaalaan katsomaan Chengjunia. Kärsittyään lukuisia julmuuksia, Chengjun oli kuolemaisillaan ja pystyi tuskin hengittämään. Hän oli luurangon laiha, hänen silmänsä olivat painuneet alas, eikä hän pystynyt näkemään selvästi. Hänen sydän ja munuaiset heikentyivät ja nielu oli pahoin infektoitunut. Chengjunin koko keho oli haavojen peitossa ja hän pystyi tuskin sanomaan sanaakaan. Pidin häntä kädestä ja sanoin: ”Chengjun, siskosi on tässä. Yritän saada sinut vapaaksi lääkehoitoa varten. Pääset pian kotiin.” Chengjun sanoi vaivalloisesti, ”Älä…ole….kiintynyt…mihinkään.” En voinut olla itkemättä. Nähdessään minut murheen murtamana, Chengjun puristi kättäni ja ponnisteli avatakseen silmänsä ja sanoin äärimmäisen vaivalloisesti:

”Suuri Valaistunut ei pelkää koettelemuksia
muokattuaan timantinkovan tahdon
ja ilman kiintymystä elämään tai kuolemaan
Hän kävelee Fa-oikaisun polkunsa avoimesti ja arvokkaasti”

(”Oikeamielisiä ajatuksia ja oikeamielisiä tekoja” –Hongyin 2)

Kaikki paikallaolijat olivat kyynelissä. Vaikka hänelle oli vaikeaa puhua selvästi, ymmärsimme kaikki häntä. Hän luki muistista Mestarin runoa ”Oikeamielisiä ajatuksia ja oikeamielisiä tekoja.” Seuraavaksi hän osoitti vartijaa ja sanoi: ”Tämä mies…piti huolta…kylpyhuoneessa käymisestäni. Kun kuolen, teidän täytyy…olla ystävällisiä hänelle. Teidän täytyy…pelastaa…hänet.” Kaikki olivat syvästi liikuttuneita ja purskahtivat kyyneliin. Vartijan silmät olivat kyynelissä ja hän sanoi: ”Ei siinä mitään, se on velvollisuuteni.” Pidin Chengjunin kädestä katsoessani hänen kuihtuneita, mutta päättäväisiä kasvoja. Itkin niin paljon, etten voinut sanoa mitään.

Tämä oli pikkuveljeni. Hän oli suurenmoinen ja päättäväinen elämässään, jonka Falun Dafa oli hänelle antanut. Kun hänen elämänsä oli vaarassa, hän silti ajatteli toisia.

Chengjun, olemme erittäin ylpeitä, että saimme sinut perheenjäseneksemme ja Falun Gongin harjoittaja-ystäväksi. Oikeamieliset ajatuksesi ja tekosi on innoittanut ja vahvistanut oikeamielisiä ajatuksiamme ja tekojamme. Teemme paremmin jäljellä olevan matkan Fa’n vahvistamisessa ja totuuden selventämisessä!

Kiinaksi: http://www.minghui.org/mh/articles/2004/11/14/89135.html

Käännetty: http://clearwisdom.net/emh/articles/2004/12/24/55885p.html