Kiinan viranomaiset pimittävät SARS-epidemian todellisen tilanteen työpaikan menettämisen pelossa

Suurin osa SARS-informaatiosta on pimitetty Kiinassa. Kiinan hallitus on kohottanut valmiustasoaan SARS:iin nähden joka tarkoittaa ”elämää ja kuolemaa.” Hallitus piti äsken kansainvälisen puhelinkonferenssin ja välitti yhden Jiang Zeminin määräyksistä: ”Jos SARS tapauksia raportoidaan lisää, tullaan paikalliset hallitus- ja puoluevirkamiehet erottamaan välittömästi.” Puhelinkonferenssi välitti suunnitelmat, kuinka armeija tulee sulkemaan määrätyt alueet, krematoi ruumiit ja suorittaa uutissensuuria akuuteissa tilanteissa.

Kun Kiinan suosituin talouslehti Caijing raportoi toukokuun numerossaan SARS:in todellisen tilanteen Kiinassa, hallitus kielsi kesäkuun numeron julkaisun.



Äskettäin läpiviety toimenpide sensuroida ”ei-yhteistyökykyinen” media Kiinassa, oli yksi osa näistä ”akuuttitoimenpiteistä.” Viimeisin Caijingin numero julkaistiin 20 kesäkuuta, mutta viikkoa myöhemmin hallitus oli vetänyt numeron pois markkinoilta.

Eräs nimettömänä esiintyvä lääkäri Guandongin maakunnasta sanoi että ” SARS’ista ei ole koskaan ollut mitään oikeita lukuja. Peking on jo jakanut kiintiöt kaikille paikallisille virastoille, jokaisella on oma kiintiönsä. Olemme kaikki raportoineet havaintomme niiden kiintiöiden mukaan jotka keskushallinto on asettanut. Kuten näette, tietomme täsmäävät hallituksen kiintiöihin”.

Eräs Yleisen Turvallisuusviraston poliisi Shenzhenissä, joka oli vastuussa SARS-uhrien ruumiiden järjestelyistä, kertoi että ”johtuen siitä että SARS on hyvin tarttuva, Yleinen Turvallisuusvirasto on suoraan vastuussa SARS-uhrien krematoinnista.”

Poliisi sanoi myös, että ”kuolleiden kokonaismäärä Shenzhenissä oli Pekingin määräyksestä korkeintaan 30, mutta todellinen lukumäärä ylitti reippaasti sen mitä virallisesti raportoitiin. Useat kuolivat Shenzhenissä. Kuolleita oli ehdottomasti enemmän kuin Hongkongissa.”
Tutkimuksen mukaan monikaan Shenzhenin asukas ei uskonut hallituksen raportteihin. Useimmat katsoivat TV-ohjelmia Hongkongista. He saattoivat nähdä, että Hongkongissa oli maksuton sairaudenhoito kaikille Hongkongin asukkaille, heidän hoitonsa oli täysin ylivoimainen verrattuna siihen mitä heillä oli Shenzhenissä. Tästä huolimatta, luvut jotka Shenzhenin hallitus esitti, olivat paljon alhaisemmat kuin Hongkongissa.

Keskushallinnon määräyksestä johtuen, kaikki paikalliset hallitukset pimittivät SARS-epidemiaa eikä kukaan hallituksen virkamies uskaltanut raportoida todellisia lukuja. Vielä pahempaa oli, että paikallisilla virastoilla ei ollut koskaan mitään uskottavaa statistiikkaa. Jokainen hallituksen taso antoi määräyksiä lähinnä alemmalla tasolla olevalle, jokainen taso yritti eliminoida tiedot SARSista ja löytää tavan millä pimittää sen.

Tavallisin menettelytapa oli muuttaa uhrien kuolintodistuksia. Tavallisesti niissä tapauksissa joissa ilmeni muita oireita kuolinsyyksi ei merkitty SARS:ia. Monissa Kiinan maakunnissa oli omat tapansa hoitaa SARS, mutta koska he eivät kommunikoineet keskenään, tämä johti tietojen pimittämiseen.

Foorumissa, joka pidettiin Flushingin kirjastossa New Yorkissa, eräs iäkkäämpi henkilö, tri Xu Jisaanchao Yalen yliopistosta, kysyi katsottiinko aivoverenvuodon olevan tarttuvaa. Tri Xu kertoi, että hänen sukulaisensa Guangdongin maakunnassa kuoli sen jälkeen kun informaatiota SARS’ista alettiin pimittämään. Kuolintodistus osoitti, että kuolinsyy oli aivoverenvuoto, siitä huolimatta sairaala ei sallinut hänen perheensä nähdä ruumista perusteluin, että ruumissa oli ”hyvin tarttuva tauti”.

Eräs virkamies Hubein maakunnan tartuntatautien osastolta sanoi, ”historiallisesti puhuen, tartuntataudit ovat aina olleet hyvin varjeltu salaisuus Kiinassa. Kiinan hallituksen tapa hoitaa laajat epidemiat ovat aina toimineet ”eristä ja tuhoa” menetelmällä. Toisin sanoen armeijaa käytetään apuna rajaamaan epidemia-alue ja sitten annetaan potilaiden kuolla. Potilaita jotka yrittävät paeta pidetään rikollisina. Kiinan hallitus sanoi äskettäin että vakavin rangaistus SARS-potilaille, jotka kieltäytyvät hoidoista ja niille joiden katsotaan tartuttavan toisia, on kuolema. Tämä on perinteinen toimenpide käsitellä tartuntapotilaita.

Maailman terveysjärjestö (WHO) raportoi 24. kesäkuuta että se oli poistanut Pekingin tartuttavien kaupunkien listalta. Päivää aikaisemmin Hongkong poistettiin listalta. WHO:n päätös tarkoitti että se antaisi vauhtia turismielinkeinolle Kiinassa ja Hongkongissa.

Eräs poliisi Guangdongin maakunnasta sanoi, ” oikeastaan kukaan ei tiedä SARS:in todellista tilannetta Kiinassa. Hallituksen jokainen taso on sekaantunut pimitykseen, edes keskushallinto ei tiedä.”

lähde:
http://se.clearharmony.net/articles/200307/7125.html

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.