Turkki: Kidutuksenvastainen näyttely pidettiin Ankaran keskustassa (kuvia)

Joulukuun 10. päivä 2004 oli kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä. Pidin Ankaran keskustassa pienen kidutuksenvastaisen kuvanäyttelyn selventääkseni totuuden Falun Gongista. Tauluissa esiteltiin Falun Gongin harjoitukset, Falun Dafa-informaatiota ja kertomuksia Falun Dafasta. Viimeisessä taulussa oli kuvia Falun Gongin harjoittajien vainon uhreista Kiinassa ja ryhmäkuva 36:sta Falun Gongin harjoittajasta vetoamassa Taivaallisen Rauhan Aukiolla, sekä tietoa Jiangin haastamisesta oikeuteen yli kymmenessä maassa ja kuvia tuesta ympäri maailman.

Pudu- ja Jishi-musiikki on hyvin tunteellista. Heti kun olin laittanut musiikin soimaan ja levittänyt banderollit, ihmiset alkoivat katsella banderolleja ja esittelytauluja. Ystävällisen näköinen nuori mies otti esitteen, luki huolellisesti selityksen ”Kuinka voi aloittaa kultivoinnin”, otti kuvia minusta, kysyi muutamia kysymyksiä ja antoi käyntikorttinsa. Hän toivoi että pitäisimme yhteyttä.

Kymmenen minuutin sisällä tuli jo toinen ryhmä ihmisiä lukemaan esittelytauluja. Pyysin eräältä nuorelta mieheltä apua, ”Voisitko mennä antamaan tämän esitteen kadun toisella puolella olevalle poliisille?” (Kaksi virkapukuistapoliisia oli katsellut minua rauhallisesti). Ennen kuin nuori mies otti esitteen, kaksi siviilipukuista poliisia tuli luokseni ja sanoi, ”Olemme täällä.” He lukivat nopeasti esitteen, katsoivat toisiinsa yhteisymmärryksessä, nyökkäsivät minulle ja lähtivät pois. Alueella oli paljon keskikaupungin liikennettä. Vaikka minulla ei ollut lupaa, Falun Dafan oikeamielisyys ja kauneus oli antanut minulle sanattoman luvan poliiseilta.

Ihmisiä tuli jatkuvasti lukemaan esitetauluja. Jotkut kysyivät harjoituspaikasta, toiset kysyivät Falun Gongista. Vastasin heille kaikille. Eräs keski-ikäinen mies luki tarkasti kaiken ja tuli uudestaan kysymään monista asioista, ”Miksi se on maksuton? Sinulta menee paljon energiaa ja aikaa tähän. Maksatko yksin tästä? Laitat henkesi alttiiksi. Kuinka elät?” Kerroin hänelle: ”Mieheni on töissä. Opettajamme ei ole ottanut meiltä maksua penniäkään.” Mies mietti ja sanoi: ”Hän ei ota mitään maksua Yhdysvalloissakaan?” Sanoin ettei hän ota. Hän kuunteli kertomustani yllättyneenä: ”Sydänsairauteni on parantunut sen jälkeen kun aloin harjoittaa Falun Gongia. Se ei maksanut mitään. Olin niin kiitollinen, että tein Falun Gongin tunnetuksi ystävilleni ja kaikille ihmisille jotka tunsin. Se oli vilpitön ja hyvä ajatus, eikä sillä ollut mitään tekemistä rahan kanssa. Maailmassa ei voi kaikkea arvostaa rahalla. Uskokaa että Falun Dafa on yksi niistä. Tulin tänne kertomaan Jiangin rikoksista Falun Gongin harjoittajia kohtaan.” Mies näytti hyvin vilpittömältä ja innostuneelta. Hän nyökkäsi minulle: ”Näytät hyvin rauhalliselta ja tyyneltä.” Sanoin: ”Kyllä, kultivointi Falun Dafassa antaa minulle rauhallisen mielen, paremman terveyden ja kyvyn keskittyä.”

Kun eräs reportteri otti kuvia minusta, kaksi teini-ikäistä ja kaksi tyttöä tuli mukaan kuviin. He kaikki pitivät Falun Dafasta.

Pudu- ja Jishi-musiikki soi koko ajan. En ollut yksinäinen vaikka tein tätä toimintaa yksin. Aurinko paistoi lämpimästi. Ihmiset kylpivät laupiaassa Buddha-valossa. Tiesin, että suuri ja laupias Opettajamme oli vierelläni. Laitoin palan kangasta maahan ja tein meditaatioharjoituksen. Useita ihmisiä tuli kadun yli. Vastasin totuudenmukaisesti kaikkiin kysymyksiin ihmisille ja reportterille. Eräs nuori mies istui vieressäni yli puoli tuntia. Hän kuunteli musiikkia hiljaa ja luki esitteen kerta toisensa jälkeen.

Samana päivän monet Falun Gongin harjoittajat muissa kaupungeissa esittelivät Falun Dafaa ja jakoivat tiedotteita kaduilla ja kertoivat ihmisille vainosta. Yhä enemmän ihmisiä tulee tietoisiksi vainosta.