Työleiri kidutti Gansun maakunnan harjoittajan rva Liu Wenyun kuoliaaksi

Dafa-harjoittaja rva Liu Wenyu oli 53 vuotta vanha ja hän työskenteli Tianshuin kaupungin rautatien sairaalassa. Hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön ilman oikeudenkäyntiä ja hänen piti kärsiä rangaistuksensa Anningin alueen työleirillä Lanzhoun kaupungissa. Rva Liu Wenyu kieltäytyi olemasta yhteistyössä työleirin henkilökunnan kanssa koska hän ei ollut rikollinen. Hänen kiduttamiseen käytettiin pakkosyöttämistä mikä aiheutti runsasta verenvuotoa vatsaan. Tämän pahoinpitelyn lisäksi hän oli kaikenlaisen julman kidutuksen kohteena. Kun hänet vapautettiin, viranomaiset Beidaon alueelta jatkoivat hänen ahdisteluaan. Hän kuoli helmikuussa vuonna 2004.

Alempana olevan kertomuksen on Liu Wenyu kirjoittanut paljastaakseen häneen kohdistuneen vainon. Hän aloittaa kirjoittamalla:

“Olen 52-vuotias eläkeläinen. Olin töissä Tianshuin kaupungin rautatien sairaalassa Gansun maakunnassa.

Ennen kuin aloin harjoittaa Falun Gongia, kärsin monista sairauksista. Selkänikamani työntyivät esiin ja olivat epämuodostuneita. Koin epäsäännöllistä sydämentykytystä, minulla oli vatsasairaus, epilepsia ja kaulaongelmia. Sain myös sukupuolitaudin huonosti sterilisoitujen lääkärin työvälineiden kautta joita käytettiin kun minulle tehtiin suuri leikkaus. Söin suunnattomia määriä lääkkeitä mutta ne helpottivat oloani vain tilapäisesti. Kärsin kivusta. Miehelläni on viisi siskoa ja äiti joka oli ollut leski yli 40 vuotta. Sairauteni aiheuttivat suuren rahallisen taakan perheelleni. Olin suorasanainen henkilö ja sanoin usein mitä ajattelin. En tajunnut useinkaan että olin loukannut muita ihmisiä sanoillani.

Lokakuussa vuonna 1998 olin onnekas kun opin Falun Dafaa. Kun luin toistuvasti “Zhuan Falun” kirjaa (Falun Dafan pääopetuksia) ja harjoitin Falun Dafan harjoituksia lähellä olevalla harjoituspaikalla, kaikki sairauteni katosivat. Jopa ristiriidatkin joita minulla oli muiden ihmisten kanssa ja joista en voinut luopua, loppuivat. Olin todella vapaa sairauksista ja ongelmista. Ihmisen kielellä ei voi kuvata sitä suurenmoista tunnetta mikä minulla oli! Sitä ei voi kuvata. Minulla oli uusi ymmärrys periaatteista Totuus-Laupeus-Kärsivällisyys ja kykenin näkemään omat puutteeni ja korjaamaan ne ja voin olla kärsivällisempi ja suvaitsevaisempi ihminen. Falun Dafa muutti minut ja korjasi kaikki rappeutuneet käsitykseni ja ajatukseni.

Kesäkuun 20.1999 Jiangin poliittinen ryhmä aloitti vainon kampanjansa Falun Dafaa vastaan. Olin alussa järkyttynyt ja ymmällä, rauhoituin sitten ja ymmärsin että jokaisen kiinalaisen oikeus on mennä vetoamaan hallitukseen. Harjoitin oikeamielistä uskoa ja käyttäydyin Totuus-Laupeus-Kärsivällisyys periaatteen mukaan. En etsinyt rahaa tai mainetta ja halusin vain olla hyvä ihminen. Mitä vikaa oli siinä? Ajateltuani tätä paljon päätin kertoa ihmisille myönteisistä muutoksista joita olin itse kokenut.

Tammikuun 20. 200l viranomaiset hakivat minut ja pakottivat minut aivopesuohjelmaan jota pidettiin Qiaonan huumeiden käyttäjien kuntoutuskeskuksessa. Menin syömälakkoon muiden harjoittajien kanssa vastustaaksemme pidätystämme ja meihin kohdistettua vainoa. Minut vapautettiin tammikuun 28 päivä, 2001. Maaliskuun 17 päivä 2001 viranomaiset vangitsivat minut kodistani ja lähettivät minut vankileirille missä minut tuomittiin kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön maaliskuun 19 päivä 2001, ilman laillista oikeudenkäyntiä.

Ensimmäisestä vankilapäivästäni lähtien työleirillä menin syömälakkoon vastustaakseni vainoa. Minusta ei ole väärin harjoittaa Totuutta-Laupeutta-Kärsivällisyyttä. En rikkonut lakeja ja minun ei pitäisi olla työleirillä. Ryhmä kahden vartijat naisosastolta No 2 työleirillä Gansun maakunnassa pakkosyöttivät meitä raa’asti monta kertaa. Muistan, että he kerran pakkosyöttivät minua 15 päivää yhteen menoon!

Joka kerta, kun vartijat pakkosyöttivät meitä he käskivät vankien auttaa heitä. Ensimmäistä kertaa yli kaksitoista vankia kantoi minut erääseen huoneeseen ja sitoivat käteni ja jalkani tuoliin ja klinikan johtaja laittoi putken nenääni. En ollut koskaan yhteistyössä hänen kanssaan. Purin joskus letkua kunnes se meni poikki ja hän etsi sitä ja nyki. Hän yritti laittaa sitä monta kertaa mutta en antanut hänen koskaan laittaa. Kerran klinikalla vartijat sitoivat minut rautasänkyyn. Sänky oli noin yhden metrin levyinen ja kaksi metriä pitkä. Sängyn kehys oli metallivanteista noin 10 x 10 cm. He sitoivat minut sänkyyn lakanalla ja kantoivat sängyn ja minut erääseen toimintahuoneeseen. He käskivät vankien istua polvieni ja vatsani päälle ja vartija nimeltään Gao laittoi letkun nenääni ja vetäisi sen pois. Hän toisti tätä kunnes verta pursui suustani ja nenästäni kauan aikaa. Olin hyvin heikko pitkäaikaisesta syömälakosta ja myös kidutuksesta. Senkin jälkeen he pakkosyöttivät minua taas ja käyttivät kenkäharjaa aukaisemaan suuni ja laittoivat ruokaa suuhuni. Ikeneni vuotivat usein verta heidän väkivallan tekojensa jälkeen.

Kesäkuussa vuonna 2001 rikoksen tekijät vähensivät yhtäkkiä Dafa harjoittajien ruokamäärää. Jotkut harjoittajat saivat vain kolmasosan siitä mitä he saivat tavallisesti. Pakkotyö jota meidät pakotettiin tekemään oli lian kaivamista ja täynnä olevien kärryjen työntämistä käsivoimin. Olin syömälakossa ilmaistakseni mieltäni ihmisoikeuksiemme rikkomisesta ja vaadin että ruoka-annoksemme palautetaan entiselleen. Osastonjohtaja ei reagoinut, joten jatkoin syömälakkoa. Eräänä päivänä minut kutsuttiin osastonjohtajan toimistoon ja näin siellä kaksi naispoliisia ja yhden miespoliisin. Yksi heistä oli nimeltään Wu Hongxia poliittiselta- ja turvallisuusosastolta Beidaon alueen poliisiasemalta. Vartijat lähtivät pois jätettyään meidät poliisin huostaan. Miespoliisi kysyi minulta jos tunsin erään Dafa-harjoittajan Pekingissä ja kyseli eräästä tietokoneesta. Sanoin etten tuntenut sitä harjoittajaa. Miespoliisi iski minua puutuolin jalalla ja Wu Hongxia löi kasvoihini. He jatkoivat hakkaamistani kunnes menetin tajuntani. Muistan hämärästi, että päälleni heitettiin vettä. Kuulustelu kesti suurimman osan päivästä ja sen päättyessä poliisit eivät olleet saaneet sitä tietoa mitä he etsivät. Poliisit olivat suunniltaan ja sanoivat että he tulisivat kuulustelemaan minua joka päivä. He yrittivät myös pakottaa minua allekirjoittamaan dokumentin jonka he olivat kirjoittaneet, mutta kieltäydyin. Sen jälkeen, kun palasin takaisin selliini, ymmärsin että minun ei pitäisi antaa heidän kiduttaa minua ja minun pitäisi vastustaa tätä oikeamielisillä ajatuksilla. Sanoin osastonjohtajalle että en tapaa enää ketään joka haluaa kuulustella minua. Tämä sai aikaan sen että kuulustelut loppuivat.

Useissa muissa tilanteissa vartijat julkisesti häpäisivät Dafaa ja minä huusin, “ Falun Dafa on hyvä.” Tämän vuoksi he lähettivät minut eristysselliin, laittoivat minut käsirautoihin, pakottivat minut seisomaan pitkiä ajanjaksoja eivätkä antaneet minun nukkua pitkään aikaan. He laittoivat minut seisomaan yli 20:ksi päiväksi ja yöksi. Jalkani olivat erittäin paisuneet enkä voinut nostaa niitä enkä taivuttaa polviani.

Kerran joku häpäisi julkisesti Opettajaamme eräässä kokouksessa ja minä huusin, “palauta opettajan maine!” Vartijat ripustivat minut riippumaan kädet käsiraudoissa selkäni takana. [kädet ovat käsiraudoissa selän takana, jalat ovat lattian yläpuolella tai vain koskettavat lattiaa, henkilö ripustetaan koripallotukeen tai huoneen palkkiin käsiraudoista. Kädet ja käsivarret menevät pian tunnottomiksi verenkierron puutteesta.] Hikipisarat valuivat alas otsaltani ja tunsin suunnatonta kipua olkapäissäni, käsissäni ja jaloissani. Sanoin Opettaja Li’lle sydämessäni, “Ei ole väliä mitä tapahtuu, en anna koskaan periksi pahuuden tekijöille.” Yhtäkkiä kuulin jonkun kutsuvan nimeäni. Eräs henkilö haki vartijat ja he ottivat minut alas koska he näkivät että silmäni olivat kiinni ja pääni painunut alas ja hän pelkäsi että kuolisin. He eivät enää koskaan käyttäneet tätä kidutusta minuun. Tiesin sydämessäni että minua suojeltiin ja purskahdin itkuun. Kaikki kivut menivät pois. Tällä kertaa en ollut peloissani. Rikolliset laittoivat minut käsirautoihin kahdeksikymmeneksi päiväksi ja sen jälkeen riistivät minulta unen kahdeksi päiväksi. Ihmeellistä kyllä selviydyin siitä. Joskus, kun he yrittivät pakkosyöttää minua ajattelin, “Opettaja auta minua!. Älä anna heidän syöttää minua.” He eivät voineet saada mitään ruokaa suuhuni. Vartijoista se oli kummallista, mutta he eivät voineet tehdä mitään, joten he luopuivat siitä.

Liu Wenyu

Dafa-harjoittaja Tianshuin kaupungista, Gansun maakunnasta."

Kiinaksi: http://www.minghui.ca/mh/articles/2004/4/29/73480.html