Kidutus josta jouduin kärsimään poliisiasemalla ja pakkotyöleirillä

Nimeni on Li Cuiqin. Asun Tangshanin kaupungissa, Hebein maakunnassa. Heinäkuun 20. päivästä vuodesta 1999 asti, poliisit ovat ahdistelleet tulemalla kotiini.

Marraskuun 9. päivän iltana 2000, poliisit pidättivät minut Falun Dafan totuutta selventävän materiaalin painamisesta. Kahdeksan poliisia hyökkäsi kimppuuni. Poliisi Sun Lizhu potkaisi minut alas lattialle ja istui niskani päälle ja sitoi käteni ohuilla muoviköysillä ja ripusti minut toisessa kerroksessa olevan tutkintahuoneen oven kehykseen. Sen lisäksi he myös käyttivät paksua köyttä kasvojeni ruoskimiseen ja painostivat minua herjaamaan Opettaja Li’tä. Sun Lizhu ja Li Xianpu olivat niitä roistoja jotka hakkasivat minua.

Kuuden päivän kidutuksen jälkeen minut vietiin Guyen pidätyskeskukseen marraskuun 4. päivä 2000, ja minua pidettiin siellä yli kaksi kuukautta. Vaadin että minut vapautettaisiin, koska en ollut tehnyt mitään rikosta. Tammikuun 21.päivä 2001, minut tuomittiin salaisessa oikeudenkäynnissä kolmen vuoden pakkotyöhön ja lähetettiin Kaipingin työleirille.

Kevätjuhlapäivänä minut ripustettiin koripallokentän korirenkaaseen, vain sen takia koska tein Falun Gongin liikesarjoja. Minua riiputettiin keskiyöstä aamuun, jonka seurauksena palelluin. Vanginvartijat vetivät minut alas ja veivät sisälle, jotta saisin lämmitellä hiukan, mutta vain laittaakseen minut uudestaan ulos ja he ripustivat minut lumiseen puuhun.

Menin syömälakkoon vastustaakseni laitonta pidätystä. Vanginvartijat pakkosyöttivät minua maaliskuun 8.päivänä 2001. Pakottaakseen minut noudattamaan sääntöjä, vartijat löivät ja potkivat minua, jonka seurauksena nenästäni vuoti verta ja silmäni turposivat. Oikea silmäni vammautui, joka aiheutti päänsärkyä ja pahoinvointia. Ryhmänjohtaja Zhao Xiufeng ja osastonjohtaja hra Cai olivat myös paikalla.

Kaipingin työleirillä käytetyt menetelmät harjoittajien kiduttamiseen olivat erittäin julmia. He iskivät harjoittajia sähköpampuilla, pakottivat heidät istumaan tuoliin sidottuna, estivät harjoittajia nukkumasta, käyttämästä vessaa, laittoivat lumisille pelloille, altistivat heidät polttavan auringon säteille, teippasivat heidän suunsa kiinni, tai käyttivät rättejä, jopa kuukautisveren tahrimia alusvaatteita tukkimaan heidän suut.

Kesäkuussa 2002, en kyennyt kestämään kidutusta ja käsityskykyni johdettiin harhaan ja sitten minut vapautettiin. Kadun nyt ja olen hyvin surullinen. ”610-toimisto” Zhaogezhuangkuangissa on lähettänyt ihmisiä tarkkailemaan minua kellon ympäri, estääkseen minua menemästä Pekingiin.

Kesäkuun 14. minut pakotettiin Tangshanin aivopesuluokalle ja menetin jälleen vapauteni. Olin siellä eristettynä pieneen huoneeseen ja minua vartioitiin kellon ympäri. Myös perheeni jäsenet kävivät läpi suuren kärsimyksen. Iäkäs äitini ei mennyt ulos, koska hän ei voinut kestää ihmisten kritiikkiä ja pilkkaamista. Hän ei saanut nukutuksi öisin ja tuli lopulta henkisesti sairaaksi.

Kiinalainen versio: http://www.minghui.org/mh/articles/2004/7/8/78894.html