Lapseni anoppi on perinteisen kiinalaisen lääketieteen lääkäri. Uransa aikana hän on hoitanut lukemattomia ihmisiä ja auttanut pelastamaan monia ihmishenkiä. Mutta vanhuuden kynnyksellä vuosien omistautuminen potilaille alkoi vaatia veronsa, ja hän alkoi kärsiä erilaisista vaivoista.
Omaan lääketieteelliseen kokemukseensa tukeutuen hän yritti hoitaa itseään, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Joissakin tapauksissa hänen tilansa jopa paheni. Hän sanoi: ”Olen vuosien varrella parantanut monia ihmisiä, joilla on ollut samanlaisia vaivoja kuin minulla, joten miksi en näytä pystyvän parantamaan itseäni nyt?” Se havainnollisti todella sanontaa: ”Teräväkään veitsi ei pysty omaa kahvaansa vuolemaan.”
Tapasin hänet ensimmäisen kerran vuonna 2014, ja lyhyen keskustelumme aikana sain tietää, että hän kärsi vaikeasta unettomuudesta ja oli riippuvainen unilääkkeistä. Niinpä kerroin hänelle Falun Dafasta (kutsutaan myös Falun Gongiksi) ja sen Totuudenmukaisuuden, Myötätunnon ja Kärsivällisyyden periaatteista selittäen, että sillä on merkittäviä parantavia ja terveydellisiä vaikutuksia. Jos hän lausuisi vilpittömästi suotuisia lauseita ”Falun Dafa on hyvä, Totuudenmukaisuus-Myötätunto-Kärsivällisyys on hyvä”, hän saisi siunauksen, ja Dafan energia auttaisi parantamaan hänen tilaansa.
Kaksi vuotta myöhemmin tapasin hänet uudelleen, eikä hän näyttänyt voivan hyvin. Hän käytti edelleen unilääkkeitä, ja nyt hänellä oli ongelmia myös sydämensä ja verenpaineensa kanssa sekä kipuja alaselässä ja jaloissa.
Kun kysyin häneltä, oliko hän muistanut lausua noita suotuisia lauseita, hän vastasi: ”Uskon, että kun ihmiset ovat sairaita, heidän tulee käydä lääkärissä ja ottaa lääkkeitä. Se on tiedettä. Sitä paitsi olen parantanut monia potilaita, joilla on ollut samanlaisia vaivoja kuin minulla.”
Tajusin yhtäkkiä, mikä esti häntä hyväksymästä totuutta, joten lähestyin asiaa toisesta näkökulmasta ja kerroin hänelle omasta kokemuksestani. Ennen kuin aloin harjoittaa Falun Gongia, minäkin olin riippuvainen unilääkkeistä, eivätkä ne aina auttaneet. Kun en saanut nukuttua kunnolla, olin seuraavana päivänä huonolla tuulella ja menetin koulussa hermoni kollegoideni kanssa vähäpätöisistäkin asioista.
Toukokuuhun 1995 mennessä suurin osa koulumme opettajista oli jo alkanut harjoittaa Falun Gongia. Eräänä päivänä kollega sanoi minulle: ”Opetan sinulle liikesarjat, niin nukut ensi yönä hyvin.” Epäilin sitä, mutta ajatus hyvin nukutusta yöstä oli houkutteleva, joten menimme tyhjään luokkahuoneeseen, ja hän opetti minulle ensimmäisen liikesarjan. Ehdin oppia vasta muutaman liikkeen, kun työpäivän päättymistä osoittava kello jo soi.
Illallisen jälkeen yritin kerrata oppimaani, vaikka en ollut edes varma, teinkö liikkeet oikein. Siitä huolimatta nukuin sinä yönä sikeästi aamuun asti. Heräsin virkistyneenä, ja pääni oli selkeä. Tein jopa poikkeuksen syömällä aamiaiseksi kulhollisen riisiä. Siitä lähtien harjoitin Falun Dafaa. Pian sydänvaivani, alaselkäsärkyni ja jalkakipuni katosivat kaikki ilman, että edes huomasin sitä.
Anoppini vakuuttui kokemuksestani ja halusi oppia liikesarjat. Hän pyysi minua opettamaan hänelle yhden liikesarjan päivässä ja teki niitä erittäin tunnollisesti kiinnittäen tarkasti huomiota jokaiseen yksityiskohtaan.
Seuraavana aamuna hän hihkaisi: ”Nukuin viime yönä todella hyvin. En ole nukkunut niin hyvin vuosiin. Falun Gong todella toimii!”
Seuraavien päivien aikana hän opetteli kaikki liikesarjat, mutta oli haluton kuuntelemaan Mestari Li’n luentoja sanoen: ”Uskon silti tieteeseen.”
Sanoin hänelle: ”En vastusta sitä, että uskot tieteeseen, mutta kaikkien näiden menneiden vuosien aikana tiede ei ole parantanut sinua, kun taas Falun Gongin harjoittaminen kohensi terveyttäsi saman tien.”
”Olen jatkanut lääkkeideni ottamista harjoittelun ohella, ja minusta tuntuu, että ne tehoavat nyt”, hän sanoi.
Selitin hänelle: ”Olet ottanut niitä samoja lääkkeitä vuosikausia. Miksi ne eivät tehonneet aiemmin, mutta näyttävät tehoavan nyt? Onko se lääke, joka tehoaa, vai tämä harjoitus?” Hän näytti saavan äkillisen ahaa-elämyksen.
Pian minun oli palattava kotikaupunkiini. Seuraavien vuosien aikana sain tietää, että muistikortti, jolla harjoitusmusiikki oli, oli kadonnut, ja hän oli lopettanut harjoittamisen. Hänen perheensä palkkasi myöhemmin kodinhoitajan auttamaan häntä ruoanlaitossa ja siivouksessa. Valitettavasti hänen terveydentilansa heikkeni siinä määrin, että hän joutui vuoteenomaksi ja palasi kotikaupunkiinsa etsimään lääketieteellistä apua.
Vieraillessani lapseni luona viime vuonna kävin jälleen tapaamassa anoppiani. Kodinhoitaja kertoi minulle, että hänen terveytensä oli huono. Sen lisäksi, ettei hän saanut yöllä nukuttua, selkä- ja jalkakivut tekivät hänelle päivisin seisomisesta tai kyykistymisestä vaikeaa, joten hän vietti suurimman osan ajastaan sängyssä. Hänen jalkansa olivat niin turvonneet, että hän pystyi hädin tuskin kävelemään. Hän oli kokeillut kaikkia mahdollisia hoitomuotoja, joita keksi – mukaan lukien perinteistä kiinalaista lääketiedettä, länsimaista lääketiedettä, hierontaa ja lämpöhoitoja – mutta mikään ei auttanut. Kun muita vaihtoehtoja ei ollut, hän palasi kotikaupunkiinsa etsimään uusia lääketieteellisiä keinoja.
Pysyin yhteydessä häneen. Aina kun soitin, hän oli yleensä vuoteessa.
Kahdeksan kuukautta myöhemmin hän oli erittäin iloinen nähdessään minut: ”Heti kun näin sinut, tiesin, että on toivoa.”
Sanoin: ”Tiedät, että vain Mestari voi pelastaa sinut.” Tällä kertaa hän pyysi Mestarin luentotallenteita. Ehdotin, että hän kuuntelisi yhden luennon päivässä ilman keskeytyksiä ja keskittyisi siihen huolellisesti.
Kuunneltuaan ne kaikki hän sanoi, että monet Mestarin sanomat asiat olivat hänelle täysin uusia. Hän kuunteli huolellisesti, mutta ei ollut vielä täysin ymmärtänyt monia asioita, joten hän halusi kuunnella ne uudelleen.
Kun hän jatkoi Mestarin luentojen kuuntelua, hänen fyysisessä ja henkisessä tilassaan tapahtui merkittäviä muutoksia.
Ennen hänellä oli tapana riidellä tyttärensä kanssa kaiken aikaa. Hänen tyttärensä arvosteli häntä usein vähäpätöisistä kotiasioista, ja hän itse tunsi itsensä loukatuksi siitä, että huolimatta tilastaan hän raahautui auttamaan ruokaostoksissa, ruoanlaitossa, siivouksessa, kotitöissä ja lastenhoidossa. Henkinen taakka painoi häntä raskaasti. Nyt hän kuitenkin pysyi rauhallisena ja antoi asian olla, vaikka tytär arvosteli häntä.
Hän koki myös huomattavia fyysisiä parannuksia. Aluksi hänen täytyi maata kuunnellessaan Mestarin luentoja, mutta pian hän kykeni jo istumaan suorassa. Myös hänen unensa parani, ja hän pystyi nukkumaan sikeästi aamuviiteen asti. Hänen verenpaineensa laski normaalilukemiin, ja myös jalkojen turvotus laski. Hän sai tarpeeksi voimia kävelläkseen jälleen.
Kuunneltuaan luennot toisen kerran loppuun hän ihmetteli: ”Lääketiede ei pystynyt ratkaisemaan ongelmiani, mutta Falun Gong pystyi. Falun Gong on todellakin korkeampaa tiedettä.”
Selitin: ”Tämä on nykyinen ymmärryksesi. Jos jatkat kuuntelemista ja harjoittamista, tulet saavuttamaan vieläkin korkeampia ja syvällisempiä ymmärryksiä.”
Hän vastasi: ”Aion tehdä niin! Ja aion jatkaa myös liikesarjojen tekemistä.” Hän pyysi minua opettamaan liikesarjat uudelleen, yksi kerrallaan. Hän opetteli ne paneutuen tarkasti yksityiskohtiin.
Tähän päivään asti hän tekee liikesarjoja ahkerasti ja opiskelee Fa’ta päivittäin. Aina kun hän kohtaa ongelman, hän katsoo sisäänpäin ja pyrkii parantamaan itseään. Hänen ihonsa hehkuu nyt terveyttä, ja hän pystyy tekemään kaikki kotityöt.
Hän sanoi: ”Se, että pystyn harjoittamaan Falun Gongia, osoittaa, että minulla on syvä ennalta määrätty suhde siihen. Mestari on hyväksynyt minut opetuslapsekseen. Tulen varmasti vaalimaan tätä arvokasta tilaisuutta, kultivoimaan ahkerasti ja korvaamaan Mestarille hänen myötätuntoisen pelastuksensa.”
Lähde: https://en.minghui.org
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.


lisää ...