Kultivointipolkuni ja vastuuni avustajana

Kultivointipolkuni ja vastuuni avustajana

Tänään haluan jakaa kanssanne kokemuksiani avustajana ja koordinaattorina. Olen miettinyt avustamista jo pitkään, mutta näihin ajatuksiin liittyy aina huoli. Minghuin toimituksen viimeisimmät ilmoitukset ovat auttaneet minua saamaan enemmän selvyyttä asiaan.

Väärä käsitys avustamisesta

Kuuntelen hyvin ja olen muiden tukena. Se on lause, josta olen aina ollut ylpeä voidessani sanoa niin itsestäni. Kuitenkin viime aikoina olen alkanut epäillä, onko tämä todella niin tärkeää Fa'n kannalta, vai pikemminkin inhimillinen asia.

Kuusi vuotta sitten keskustelimme yhdessä Saksan ja saksankielisten Sveitsin avustajien kanssa siitä, mitä "avustaminen" oikeastaan tarkoittaa. Mitkä ovat meidän tehtävämme Fa'n mukaan, ja kuinka voimme rohkaista harjoittajia suorittamaan tehtävänsä hyvin.

Tajusin, että tärkeintä on todella kuunnella ja olla paikalla. Saksan sana "betreuen" (avustaminen) tarkoittaa huolehtimista jostakin ja varmistamista, että heillä on kaikki, mitä he tarvitsevat.

No, juuri niin teen projekteissa, joissa minulla on johtotehtävä. Kuulen joskus: ”Kun jaamme kokemuksiamme täällä, voimme olla paljon avoimempia kuin muissa ryhmissä" tai "täällä meidän heikkouksiamme ei osoiteta" ja "tässä ryhmässä voimme avoimesti ilmaista ajatuksiamme". Nämä sanat tekevät minut aina iloiseksi! Mutta onko tämä mukava ympäristö se, mitä Mestari haluaa meiltä?

Kun aloin ajatella tätä, mieleeni tuli kohta luennosta ”Fa’n opetusta vuoden 2013 New Yorkin suurkaupungin Fa-konferenssissa”:

”Mestari on uskonut teille niin monia Dafa- opetuslapsia ja odottaa teidän johtavan heitä hyvin. Joten se on asia, joka teidän on tehtävä, ja se on teidän vastuullanne. Jos ette tee sitä hyvin, se liittyy suoraan omaan kultivointiinne.”

Ohjaanko toisia harjoittajia hyvin, kuten Mestari odottaa? Vastaus lävisti sydämeni: En, en lainkaan. Sinä vain kuuntelet ja annat heille inhimillisesti turvallisen tilan ilmaista ajatuksiaan.

Mielestäni on edelleen erittäin tärkeää ja välttämätöntä, että avustaja kuuntelee hyvin ja on paikalla. Mutta se ei riitä. Meidän on ohjattava heitä hyvin. Kun toiset harjoittajat puhuvat huolistaan tai peloistaan, on avustajana erittäin hyvä kuunnella myötätuntoisesti ja olla heidän tukenaan. Joskus on kuitenkin tarpeen käyttää vahvempia sanoja, jotta voimme kulkea Fa’n meille järjestämää kapeaa polkua. Tajusin, että en toiminut näin.

Jotkut harjoittajat eivät ilmesty auttamaan projekteihin kuukausiin, enkä voi sanoa heille, että heidän pitäisi ehkä etsiä toinen projekti. Miksi en voi sanoa sitä? Jos huomaan jonkun valittavan liikaa, miksi en voi estää häntä? Puhumme ymmärryksistämme ja jaamme kokemuksiamme, mutta minä en ohjaa heitä, vaan sen sijaan menen mukaan ja olen hiljaa. En esitä vastustavia kommentteja silloin, kun minun pitäisi.

Syy? Haluan säilyttää kasvoni. Jos kuuntelen hyvin ja annan harjoittajille tilaa puhua avoimesti, he pitävät minusta. Jos en ole liian tiukka, he pitävät minusta. Lisäksi se vähentää joutumistani konfliktien kohteeksi.

Tämä on selvästi kiintymys, nimittäin rehentely.

Vaikka ymmärränkin tehtäväni koordinaattorina olevan toimimista palvelijana ja vaikuttaisin olevan olemassa toisia varten, se on oikeastaan vain egoni, joka haluaa tulla imarrelluksi. Ja se ei ole kultivointia.

Mestari sanoi:

”Ilman ristiriitoja ja mahdollisuuksia parantaa xīnxìngiänne ette pystyisi kohoamaan. Jos kaikki olisivat hyviä toisilleen, kuinka voisitte harjoittaa kultivointia?” (Zhuan Falun, yhdeksäs luento)

Kun tajusin tämän, tunsin häpeää, mutta en tehnyt mitään muuttaakseni tilannetta. Silloin ymmärsin, kuinka syvällä tämä kiintymys itse asiassa kulkee mukanani. Kun katson taaksepäin, ajattelen, että moniin tekemiini asioihin liittyi rehentely, mikä ulkopuolelta katsottuna näytti ahkeruudelta. Tajusin, että johtuen kiintymyksestäni projekti ei menestynyt, ja minä hukkasin mahdollisuuden kohota.

Mestari sanoi:

”Kaikki asiat maailmankaikkeudessa, mukaan lukien kaikki sen sisältämät aineet, ovat eläviä ja ajattelevia olentoja, ja ne kaikki ovat maailmankaikkeuden Fa’n olomuotoja sen eri tasoilla. Vaikka haluaisitte nostaa tasoanne, ette voi onnistua siinä, jos ne eivät salli tasonne kohota. Ne eivät anna teidän liikkua ylöspäin. Miksi eivät? Koska xīnxìnginne ei ole parantunut.” (Zhuan Falun, ensimmäinen luento)

Kun kerroin oman kultivointikokemukseni tapaamisessa, saatoin sen jälkeen kysyä kultivointia harjoittavalta mieheltäni, oliko sanomani hyväksyttävää. Varoin aina tekemästä virheitä tai sanomasta liikaa. Olin huolissani siitä, millaisen vaikutelman annoin sen sijaan, että olisin katsonut, mikä oli tärkeää, kuinka parantaisin luonteenlaatuani (xinxing) ja mikä tärkeintä, kuinka toiset parantaisivat kultivointiaan.

Muutama kuukausi sitten aloin kiinnittää vähemmän huomiota näihin pinnallisiin asioihin ja puhua suoremmin ja oleellisemmin. Huolien rehellinen ilmaiseminen ja ongelmien nimeäminen oli minulle ennen hyvin vaikeaa. Pidättäydyin usein puhumasta, jotta en tekisi virhettä. Olin unohtanut, mitä Mestari on sanonut meille:

”Olen aiemmin sanonut, että Dafa-opetuslapselle on ihan hyväksyttävää, jos hän on tehnyt virheitä. Myöntäkää vain virheenne avoimesti ja rehellisesti ja näyttäkää kaikille, että palaatte oikealle polulle ja haluatte suoriutua hyvin, ja kaikki kunnioittavat teitä sen johdosta.” (Fa’n opetusta Yhdysvaltain länsirannikon Fa-konferenssissa 2015)

Pelkäsin virheiden tekemistä, koska se puolestaan merkitsisi kasvojen menettämistä. Myöhemmin ymmärsin, että minulla oli liian vähän uskoa toisiin harjoittajiin. Nähtyään lukuisat virheeni he reagoivat Fa'n mukaisesti, koska he ovat myös saman Mestarin opetuslapsia. Miksi siis pelkäsin?

Mestari kannustaa meitä kulkemaan omaa tietämme, ja ymmärrykseni Fa'sta näyttää minulle tien ohjata toisia harjoittajia hyvin: kultivoimalla avoimesti ja vilpittömästi, kuten arvostettu Mestari meitä opettaa.

Ymmärtääkseni avustamisen painopisteen tulisi olla siinä, että avustaja seuraa toisia harjoittajia heidän polullaan. Ajattelen sitä kuin matkaopas, joka samanaikaisesti varmistaa matkustajien turvallisuuden ja myös sen, että he eivät astu harhaan ja eksy vieraassa maassa tai viidakossa. Matkaopas eli avustaja ei anna käskyjä, koska hän ei ole kenraali – hän vain pitää ylhäällä värikästä sateenvarjoa, jotta kaikki pysyvät yhdessä. Hän katselee aina ympärilleen nähdäkseen ovatko kaikki paikalla ja tuo kadonneet matkailijat takaisin.

Mestari kysyi meiltä:

”Millaisia koordinaattoreita te haluaisitte olla? Oletteko ajatelleet sitä? Toivotteko, että kaikki olisivat teidän edessänne yhtä tottelevaisia kuin lammaslauma?” (Fa’n opetusta vuoden 2015 New Yorkin Fa-konferenssissa)

Tämänhetkinen käsitykseni on, että hyvä ohjaus tarkoittaa sitä, että avustaja varmistaa harjoittajien turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden.

Liian paljon mukana projekteissa

Lisäksi, kuinka ohjata harjoittajia hyvin vastuuhenkilönä, huomasin Minghuin pääkirjoituksen lauseen, "Ole vastuullinen", tärkeäksi: "On myös tavallista, että Dafa-yhdistyksen koordinaattorit ovat kiireisiä projekteissa, joissa he ovat mukana, ja joista he ovat vastuussa, ja sen vuoksi laiminlyövät Dafa-yhdistyksen koordinaattoreiden velvollisuuksia."

Kultivointini alusta lähtien vuonna 2001 jouduin jatkuvasti syvään päähän ja jouduin tasoittamaan joitain polkuja – olipa kyse sitten asioiden selventämisestä poliitikoille tai Dafa-verkkosivustojen perustamisesta. Käytännössä harjoittamisen ensimmäisistä minuuteista lähtien olin jo mukana toiminnassa ja kultivointini liittyy hyvin läheisesti projekteihin, joissa selvennetään tosiasioita. Siksi olen usein mukana projektien kokemusten jakamisessa ja laiminlyön osallistumisen paikalliseen ryhmääni ja muihin Saksan ryhmiin.

Yhdessä muiden Saksan Falun Dafa -yhdistyksen jäsenten kanssa olen vastuussa suuren kokemusten jakamisen valmistelusta maanantaisin netissä. Silloin koko Saksa ja saksankielinen Sveitsi kokoontuvat yhteen keskustelemaan viimeisimmistä kokemuksistamme. Jakamisen tulisi olla ajan tasalla, kultivointiin liittyvää, helposti ymmärrettävää ja mikä parasta, relevanttia Fa-oikaisun kannalta. Usein harjoittajia on yli 200. Tehtävä ei ole helppo.

Huomasin, että joskus en tiedä lainkaan mitä ryhmissä tapahtuu. Saksassa on paljon pienempiä ryhmiä, ja siksi olemme tiiviissä yhteydessä avustajiin. Koska olen kiireinen projekteissani, yhteydenpito on usein liian lyhyt.

Ja on jo olemassa pieni sana: "varattu". Se tarkoittaa, että on keskittynyt yhteen asiaan tai henkilöön. Minun tapauksessani: Keskityn lähes yksinomaan projekteihin, joista olen vastuussa. Minghuin pääkirjoitukset ovat kuitenkin saaneet minut tiedostamaan, että tämä ei tee oikeutta paikallisille ja Saksan harjoittajille, joista olen vastuussa.

Mestari ilmaisi selkeästi:

”Haluan kertoa teille, että koska te olette koordinaattoreita, teidän tulisi kerätä paikalliset harjoittajat ja koota heidät yhteen Mestarin puolesta, niin että he voivat edistyä kultivoinnissaan. Teidän tulisi auttaa Mestaria johtamalla heitä hyvin. Se on teidän velvollisuutenne koordinaattoreina omilla alueillanne.” (Fa’n opetusta vuoden 2015 New Yorkin Fa-konferenssissa)

Kun tiedostin tämän Fa-periaatteen, tunsin sydämeni keventyvän. Ajattelin sitä kuukausien ajan ja huolehdin, miksi jotkut vastuullani olevat projektit eivät tehonneet niin kuin niiden pitäisi. Sain vastauksen Minghuin pääkirjoituksissa olevista neuvoista: koska olin jättänyt huomiotta todellisen tehtäväni, jonka Mestari meille antoi, ohjata toisia harjoittajiamme hyvin.

Tehkäämme tehtävämme paremmin yhdessä, jotta Mestarimme voi kuulla meiltä hyviä uutisia.