Mestari Li'n uusi kirjoitus: "Miksi ihmiset ovat olemassa"

Ensinnäkin haluan sanoa terveiset teille kaikille kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi!

Uuden vuoden aikana voisi odottaa joitakin uudenvuodentervehdyksiä, joita kaikki haluavat kuulla, mutta näen vaaran lähestyvän ihmisiä askel askeleelta. Tästä syystä jumalat ja buddhat pyysivät minua lausumaan muutaman sanan – nämä ovat asioita, joita myös jumalat haluavat sanoa – kaikille maailman tunteville olennoille; jokainen lause on taivaallinen salaisuus, jonka tarkoituksena on antaa ihmisten tietää totuus ja antaa heille uusi mahdollisuus pelastua.

Miksi ihmiset ovat olemassa? Maailmankaikkeuden on alusta loppuun käytävä läpi pitkä nelivaiheinen muodostumisen, vakauden, rappion ja tuhon prosessi. Kun maailmankaikkeus saavuttaa tuhon prosessin viimeisen vaiheen, kaikki asiat kosmisessa kokonaisuudessa, mukaan lukien maailmankaikkeus, jossa elämme, hajoaa täydellisesti hetkessä! Kaikki olennot tuhotaan!

Ihmisen kuolema on vain kehon rappeutumista ja ikääntymistä pintatason ulottuvuudessa, kun taas ihmisen alkusielu (todellinen ”itse” joka ei kuole) syntyy uudelleen seuraavassa elämässä. Maailmankaikkeudella on muodostuminen, vakaus, rappio ja tuho, ja ihmisillä on syntymä, ikääntyminen, sairaus ja kuolema. Tämä on maailmankaikkeuden laki, ja jumalatkin käyvät läpi saman prosessin. Se vain kestää kauemmin, ja mitä korkeampi jumala on, sitä pidempi on prosessi. Heidän syntymänsä ja kuolemansa ovat kivuttomia, ja prosessin aikana he pysyvät tajuissaan, aivan kuin he vain vaihtaisivat takkia. Tämä tarkoittaa, että normaaleissa olosuhteissa tunteva olento ei kuole. Jos maailmankaikkeus ja kosminen kokonaisuus hajoaisivat muodostumisen, vakauden, rappion ja tuhon viimeisen vaiheen aikana, yksikään olento ei syntyisi uudelleen, ja kaikki olennot ja esineet lakkaisivat olemasta olemassa ja muuttuisivat tomuksi; kaikki palaisi tyhjyyden tilaan. Juuri nyt tämä ihmisten maailma käy läpi muodostumisen, vakauden, rappion ja tuhon prosessin tuhon vaihetta. Kaikki asiat tässä viimeisessä vaiheessa ovat lakanneet olemasta hyviä, joten sitä uhkaa tuho. Tämän vuoksi nykyinen yhteiskunta on niin kaoottinen, ja erilaisia kaoottisia tilanteita esiintyy, esimerkiksi ihmisiä, joilla ei enää ole ystävällisiä ajatuksia, siveettömyyttä, psykopatiaa, huumeiden väärinkäyttöä sekä heitä, jotka eivät usko jumalaan. Tämä on väistämätöntä siinä vaiheessa, kun kosminen kokonaisuus saavuttaa loppunsa ja kun se on tullut tähän pisteeseen.

Luoja vaalii erilaisia jumalia sekä monia ystävällisiä ja ihmeellisiä olentoja, samoin kuin ihmeellisiä luomuksia kosmisessa kokonaisuudessa. Sen vuoksi rappion vaiheen alussa hän johti joitain jumalia kosmisen kokonaisuuden uloimpaan kerrokseen (niin sanotusti Fa-maailman tuolla puolen), jossa ei ollut jumalia ja loi maapallon. Maapallo ei voisi olla olemassa itsenäisesti, vaan sillä on oltava vastaava taivaallinen rakenne, jotta se voi muodostaa järjestelmän olentojen ja tuntevien olentojen kiertokulkua varten. Tästä syystä Luoja loi maapallon ulkopuolelle suuren, rajatun alueen, jota jumalat kutsuivat ”Kolmeksi maailmaksi”. Ennen kuin pelastus viimeisessä vaiheessa tapahtuu, jumalat, olivatpa heidän tasonsa kuinka korkeita tahansa, eivät voi astua sisään ja poistua Kolmesta maailmasta ilman Luojan lupaa oman tahtonsa mukaan. Kolmen maailman piiriin kuuluu kolme merkittävää tasoa: Maan päällä asustavien olentojen, mukaan lukien ihmisten, tasoa kutsutaan ”halujen maailmaksi”; halujen maailman yläpuolella oleva taso on ”muodollinen maailma”; ja vieläkin ylempänä on ”muodoton maailma”. Jokainen korkeampi maailma on upeampi, mutta mitään niistä ei voi verrata kuninkaallisiin valtakuntiin Fa-maailmassa ja sen yläpuolella. Se taivas, josta ihmiset yleensä puhuvat, on itse asiassa taivas muodollisessa maailmassa ja muodottomassa maailmassa. Koska jokainen maailma koostuu kymmenestä tasosta, Kolmella maailmalla on yhteensä 33 tasoa, mukaan lukien Kolme maailmaa itsessään. Ihmiskunta asuu halujen maailmassa alimmalla tasolla, jonka ympäristö on myös kaikista ankarin. Ihmiselämä on lyhyt ja katkera, ja pelottavin asia on se, että tässä ihmisten maailmassa ei ole oikeamielisiä periaatteita. Maailmankaikkeudessa ihmisten periaatteet ovat käänteisiä (pois lukien jumalien ihmiskunnalle antamat Fa-periaatteet). Esimerkiksi sellaiset ajatukset, kuin että voittajasta tulee kuningas, että maailma valloitetaan voimakeinoin ja että vahvat ovat sankareita; jumalien silmissä nämä eivät ole oikeamielisiä periaatteita, vaan ne kaikki on hankittu tappamalla ja ryöstämällä. Maailmankaikkeus ja jumalat eivät toimi näin, mutta ihmisille siitä tulee tarpeellista ja mahdollista. Nämä ovat tämän ihmisten maailman periaatteita, jotka ovat ”käänteisiä periaatteita” verrattuna maailmankaikkeuden periaatteisiin. Sen vuoksi ihmisen täytyy ”kultivoida” oikeamielisten periaatteiden mukaisesti palatakseen taivaaseen. Jotkut ihmiset ajattelevat olevansa melko hyvässä asemassa, koska he elävät parempaa elämää kuin toiset, mutta siinä on kyse vain ihmisten vertaamisesta toisiin ihmisiin tässä ulottuvuudessa. Tosiasiassa he kaikki elävät maailmankaikkeuden kaatopaikalla. Kolme maailmaa on rakennettu maailmankaikkeuden uloimmalle kerrokselle, joka koostuu matalatasoisimmista, karkeimmista ja likaisimmista elementeistä, kuten molekyyleistä ja atomeista. Jumalan silmissä tämä on paikka, johon maailmankaikkeuden roskat kaadetaan. Sen vuoksi jumalat pitävät molekyylisiä elementtejä savena, paikkana alimmassa ulottuvuudessa. Tämä on uskonnollisen sanonnan ”Jumala loi ihmisen savesta” alkuperäinen merkitys. Se tarkoittaa, että tosiasiassa jumalat käyttivät tämän molekyylisen ulottuvuuden materiaaleja luodakseen ihmiset.

Ihmiskunnan luominen jumalien toimesta oli Luojan toimeksianto. Hän pyysi eri jumalia luomaan erinäköisiä ihmisiä omiksi kuvikseen. Tämän vuoksi on olemassa valkoisia ihmisiä, keltaisia ihmisiä ja mustia ihmisiä sekä muita rotuja. Heidän ulkonäkönsä on erilainen, mutta heidän sisäinen elämänsä on Luojan antama, ja heillä kaikilla on samat arvot. Luoja pyysi jumalia luomaan ihmisen tarkoituksenaan pelastaa kaikki maailmankaikkeuden olennot, mukaan lukien jumalat, tuhon viimeisessä vaiheessa.

Miksi Luoja sitten pyysi jumalia luomaan ihmiset niin alhaiseen ja huonoon ympäristöön? Siksi, että tämä on maailmankaikkeuden alin taso ja ankarin paikka, ja vain kärsimyksen kautta voi kultivoida, ja vain kärsimyksen kautta voi hävittää syntisen karman. Kärsimyksen keskellä voitte kohottaa itseänne olemalla hyviä ihmisiä, jotka pysyvät ystävällisinä ja kiitollisina. Lisäksi pelastus on prosessi alhaalta ylöspäin; se on aloitettava alimmasta paikasta. Elämä täällä on kärsimystä, ihmisten välillä on ristiriitoja, ja ankarissa luonnonoloissa ihmisten on tehtävä kovasti töitä henkisesti ja fyysisesti selviytyäkseen ja niin edelleen. Kaikki nämä asiat tarjoavat elämälle mahdollisuuden kohottaa itseään ja hävittää karmaa. Kärsimys voi hävittää karmaa, se on varmaa. Jos ihminen pystyy säilyttämään ystävällisyytensä keskellä kärsimystä ja konflikteja, hän kartuttaa hyvettä, ja siten hänen elämänsä kohoaa.

Nykyaikana, kun Luojan on käytettävä ihmiskehoja pelastaakseen tuntevia olentoja maailmankaikkeudessa, suurin osa ihmiskehojen alkuperäisistä elämistä on korvattu ihmisiksi jälleensyntyneillä ”jumalilla”. Ihmiskehon kautta ihmiset voivat hävittää syntejä ja karmaa keskellä kärsimystä olemalla samaan aikaan käänteisten periaatteiden ympäristössä; jos henkilö kykenee pitämään kiinni jumalien opettamista oikeamielisistä periaatteista ja ylläpitämään ystävällisyyttään, hänen elämänsä kohoaa. Tuhon viimeinen vaihe on koittanut, taivaan portti Kolmessa valtakunnassa on avautunut, ja Luoja valitsee tällaisia ihmisiä pelastettaviksi.

Muodostumisen, vakauden, rappion ja tuhon prosessin aikana kaikista asioista maailmankaikkeudessa tai kosmisten kokonaisuuksien sisäpuolella tulee epäpuhtaita, eivätkä ne enää ole niin hyviä kuin silloin, kun ne ensi kertaa muodostettiin. Tästä syystä se siirtyy tuhon vaiheeseen. Toisin sanoen kaikki asiat kosmisen kokonaisuuden sisäpuolella ovat rappeutuneet, eivätkä mitkään tuntevat olennot enää ole yhtä hyviä kuin alussa, eivätkä mitkään elämät ole puhtaita, vaan niillä on syntistä karmaa, mistä syystä tuho tapahtuu. Uskonnot kutsuvat tätä ”perisynniksi”. Pelastaakseen kosmiset kokonaisuudet Luoja pyysi jumalia ja valtiaita laskeutumaan alas tähän ihmisten maailmaan, tulemaan ihmisiksi tässä ympäristössä, kestämään vastoinkäymisiä, kehittämään itseään, hävittämään karmaansa ja "rakentamaan" itsensä uudelleen voidakseen palata taivaaseen. (Koska Luoja myös "rakentaa" uudelleen maailmankaikkeuden pelastaessaan tuntevia olentoja) uusi maailmankaikkeus on ehdottoman puhdas ja kaunis. Jos ihminen kykenee ylläpitämään ystävällisiä ajatuksia tässä ankarassa ympäristössä ja pitämään kiinni perinteisistä arvoista modernien käsitysten pommittaessa häntä ja säilyttämään uskonsa jumaliin ateismin ja evoluution hyökätessä häntä vastaan, sellainen henkilö voi saavuttaa tavoitteensa pelastua ja palata taivaaseen. Kaaos on jumalien viimeinen järjestely, jonka tarkoituksena on testata, voidaanko elämät pelastaa. Samaan aikaan kärsimys voi hävittää heidän karmaansa tämän prosessin aikana. Kaikki asiat tehdään ihmisten pelastamiseksi takaisin taivaaseen.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että tässä maailmassa elämisen tarkoitus ei ole saavuttaa joitakin yhteiskunnallisia tuloksia. Ihmisistä tulee pahoja, jos he kilvoittelevat ja taistelevat voittojensa puolesta keinolla millä hyvänsä. Ihmisenä olemisen tarkoitus maan päällä on hävittää karmaa ja kultivoida itseään paremmaksi. Ihmiset tulevat tähän maailmaan pelastuakseen, odottamaan Luojan pelastusta voidakseen palata taivaaseen. Elämä toisensa jälkeen odottamisen prosessissa ihminen kerää hyvettä, mikä myös on jälleensyntymän tarkoitus. Kaoottinen maailma on tarkoitettu lukemattomien tuntevien olentojen täydellistymiseen. Kuitenkin, kun he kohtasivat koettelemuksia, jotkut tuntevat olennot anoivat jumalalta apua, mutta eivät saaneet pyytämäänsä ja alkoivat vihata jumalia siinä määrin, että he alkoivat kapinoida jumalia vastaan, minkä seurauksena he astuivat demonien valtakuntaan ja tekivät näin lisää syntiä, mistä kertyi karmaa. Tällaisten ihmisten pitäisi palata kiireesti, rukoilla jumalilta anteeksiantoa ja siten tehdä parannus ja pelastua. Itse asiassa kaikki asiat elämässä, häviääkö joku vai voittaako, ovat syitä ja seurauksia hänen aiemman elämänsä hyvistä ja pahoista teoista. Siunausten määrä tässä elämässä määräytyy sen mukaan, paljonko edellisessä elämässä on kertynyt hyvettä. Jos hyvettä on paljon, sen voi vaihtaa korkean tason virkamiehen asemaan ja runsaaseen palkkaan seuraavassa elämässä sekä kaikenlaisiin rikkauksiin ja siunauksiin, mukaan lukien perheen onnellisuuteen ja jopa lasten hyvinvointiin. Tämä on perustavaa laatua oleva syy siihen, miksi jotkut ihmiset ovat rikkaita ja jotkut köyhiä, ja miksi joistakin ihmisistä tulee korkea-arvoisia virkamiehiä ja jotkut ovat kodittomia. Siinä ei ole kyse samasta asiasta kuin häijyn kommunistisen puolueen levittämässä demonisessa tasa-arvoretoriikassa. Maailmankaikkeus on oikeudenmukainen; hyvät teot palkitaan ja pahoilla teoilla on seurauksia, ellei tässä elämässä niin seuraavassa elämässä. Tämä on maailmankaikkeuden absoluuttinen laki! Taivas, maa, jumalallisuus ja Luoja ovat hyväntahtoisia tuntevia olentoja kohtaan. Taivas, maa, ihmiskunta ja jumalallisuus ovat kaikki Luojan luomia, eivätkä ne kohtele olentoja eriarvoisesti. Karminen rangaistus on perustavanlaatuinen syy saada tai olla saamatta siunauksia elämässä.

Menetys ja voitto ilmenevät yhteiskunnassa normaaleina ilmiöinä, mutta pohjimmiltaan ne aiheutuvat ja ovat seurausta henkilön omasta toiminnasta. Siitä huolimatta, saako henkilö jotakin vai eikö saa, menetys ja voitto vaikuttavat olevan sopusoinnussa ihmisyhteiskunnan tilanteiden kanssa. Sen vuoksi ja riippumatta siitä, kuinka rikas tai köyhä henkilö on omassa elämässään, hänen tulee tehdä hyviä tekoja, pidättäytyä tekemästä pahoja tekoja, olla ystävällinen, kunnioittaa taivasta ja jumalia ja olla valmis auttamaan muita. Tällä tavalla hän kerää hyvettä ja saa siunauksia seuraavassa elämässään. Muinaisessa Kiinassa iäkkäillä ihmisillä oli tapana sanoa, että jos henkilö kärsii tässä elämässä, hänen ei pidä valittaa siitä, vaan tehdä enemmän hyviä tekoja ja kerätä enemmän hyvettä, niin hän voi pärjätä paremmin seuraavassa elämässä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että on turha pyytää jumalien apua, jos henkilö ei ole tehnyt hyviä tekoja eikä kerryttänyt hyvettä edellisessä elämässään. Maailmankaikkeudella on omat lakinsa, joita myös jumalien on noudatettava. Jos jumalallinen olento tekee asioita, joita hänen ei pitäisi tehdä, myös tämä jumalallinen olento saa rangaistuksen. Se ei ole niin yksinkertaista kuin mitä ihmiset ajattelevat: Pitäisikö jumalien antaa teille mitä haluatte? Edellytyksenä on, että teillä pitää olla edellisessä elämässä kertynyttä hyvettä, ja voitte antaa hyvettänne vaihdossa haluamiinne asioihin. Tämä määräytyy maailmankaikkeuden lain mukaan. Mutta pohjimmiltaan tämä ei ole hyveen kartuttamisen perustarkoitus. Hyveen kartuttaminen tasoittaa tietä takaisin taivaaseen, eikä sitä ole tarkoitettu vaihdettavaksi yhden elämän onnellisuuteen.