Suvaitsevaisuus ja anteeksianto ovat osa perinteistä kiinalaista hyvettä. Ne ovat osoitus säälistä ja auttavat ratkaisemaan monia ristiriitoja, kuten osoitetaan seuraavissa esimerkeissä.
Vääryyden kohtaaminen puolustautumatta
Kuten sananlasku sanoo, aseiden aiheuttamat vammat ovat verrattain helposti parantuvia, kun taas huhujen aiheuttamat harmit ovat kaikkein vaikeampia kestää. Kuinka muinaiset kiinalaiset kohtelivat ihmisiä, jotka loukkasivat heitä tällä tavoin? Tutkikaamme muutamia historiallisia henkilöitä.
Cai Xiang, maineikas virkamies pohjoisesta Song-dynastiasta, oli kerran ulkona juomassa ystäväjoukon kanssa, kun eräs heistä vahingossa satutti ohikulkijaa esitellessään jousiammuntataitojaan. Mutta syyllinen väitti, että se oli Cain nuoli, joka satutti henkilöä, ja pian levisivät juorut kauas ja laajalle läpi kaupungin. Keisari kuuli siitä ja kutsui Cain palatsiin kysyäkseen, oliko tämä totta. Cai vain polvistui alas ja aneli anteeksiantoa. Hän ei puolustanut itseään eikä kertonut kenellekään olevansa syytön, ei palatsista palattuaankaan.
Vastaavanlainen tilanne: Gao Fang itäisestä Jin-dynastiasta toimi tuomarina puolustusministeri Zhang Cong’enin alaisena Chanzhoussa. Duan Hongjin, armeijan upseeri, varasti vähän valtion puutavaraa tehdäkseen kalusteita itselleen. Zhang oli raivoissaan kuultuaan varkaudesta ja halusi Duanin teloitettavaksi. Suojellakseen itseään Duan väitti, että Gao oli käskenyt häntä ottamaan puutavaran. Zhang kysyi Gaolta, oliko tämä totta, ja Gao myönsi, että se oli hänen syytään. Duanin elämä oli täten säästetty.
Vähän myöhemmin Zhang maksoi Gaon vapaaksi, antoi hänelle hevosen ja erotti hänet virastaan. Gao lähti hiljaisesti eikä koskaan puolustanut syyttömyyttään.
Ei aikaakaan, kun Zhang lähetti jonkun kutsumaan Gaon takaisin. Vuotta myöhemmin eräs Zhangin uskottu kertoi hänelle, että Gao oli ottanut syyn niskoilleen pelastaakseen elämän. Se hämmästytti Zhangia, ja hän kohteli Gao’a entistä kunnioittavammin sen jälkeen.
Anteeksianto ja jalomielisyys
Rahan antaminen pois ei liene kovin vaikeaa, mutta olla ystävällinen niille, jotka varastavat omaisuuttasi, ei ole jotain, mitä tavalliset ihmiset tekevät.
Kun Zhang Zhichang opiskeli keisarillisessa yliopistossa, hänen perheensä pyysi jotakuta tuomaan hänelle 10 taaleria kultaa. Sillä aikaa, kun Zhang oli poissa, hänen huonetoverinsa avasi hänen matkalaukkunsa ja vei kullan. Yliopiston virkailijat johtivat etsintää ja löysivät kullan. Välttääkseen nöyryyttämästä huonetoveriaan Zhang kielsi kullan kuuluvan itselleen.
Hänen huonetoverinsa, joka varasti kullan, palautti sen Zhangille samana iltana. Tietäessään, että hänen huonetoverinsa oli köyhästä perheestä, Zhang antoi tälle puolet kullasta.
Tässä on tarina varkaan kääntymisestä hyväksi kansalaiseksi: Yu Lingyi Caozhousta oli rehellinen mies eikä koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään hyötyäkseen itse. Myöhempinä vuosina hänen perheensä vaurastui melkoisesti. Eräänä yönä joku livahti hänen taloonsa ryöstöaikeissa. Hänen poikansa ottivat kiinni tunkeutujan, joka osoittautui hänen naapurinsa pojaksi. Yu kysyi häneltä: ”Et ole koskaan tehnyt mitään pahaa menneisyydessä. Miksi olet ryhtynyt varkaaksi?”
“Koska me olemme niin köyhiä,” varas vastasi. Yu kysyi sitten varkaalta, mitä hän tarvitsisi. Hän sanoi: ”Kymmenentuhatta kolikkoa olisi tarpeeksi ostaakseni ruokaa ja vaatteita”. Niinpä Yu antoi hänelle rahat ja päästi menemään. Mutta Yu kutsui kuitenkin nopeasti hänet takaisin. Varas oli huolissaan ajatellen Yu’n mahdollisesti muuttaneen mieltään ja aikovan raportoida hänestä viranomaisille.
Yu sanoi hänelle: ”Sinä olet kovin köyhä, mutta nyt olet kuljettamassa kaikkea tätä rahaa mukanasi ja alkaa olla jo myöhä. Pahoin pelkään, että partioivat virkamiehet saattaisivat pysäyttää sinut ja kysellä rahoista.” Yu kehotti varasta viipymään yön yli ja menemään kotiin seuraavana päivänä. Varas oli syvästi häpeissään siitä, mitä oli tehnyt, ja hänestä tuli hyvin rehellinen myöhemmin. Kaikki naapurit ylistivät Yu’ta hänen ystävällisyydestään.
Yu’n perheestä tuli entistä vauraampi alueella. Monet ihmiset sanoivat sen olevan hänen hyvien tekojensa ansiota.
Antelias, ei vastuuton
Anteliaisuus ei ole sama kuin olla harkitsematon. Mitä tulee valtion turvallisuuteen ja menestykseen, pitää ottaa huomioon ne, jotka ovat rehellisiä ja pystyviä.
Zhang Qixian, hyvin tunnettu kansleri pohjoisessa Song-dynastiassa, oli kerran ylennetty kauttakulkupäälliköksi Yangtze-joen eteläpuolelle. Eräänä päivänä perhejuhlilla palvelija varasti useita hopeaesineitä ja kätki ne vaatteisiinsa. Zhang näki mitä hän teki, mutta ei sanonut mitään. Myöhemmin, kun Zhangista tuli kansleri, hän nimitti palvelijoitaan virkamiehiksi, kaikki paitsi tämän, joka oli varastanut hopeaesineet.
Eräänä päivänä, tämä palvelija polvistui Zhangin eteen ja sanoi: “Olen palvellut teitä kauimmin, mutta nuo, jotka tulivat minun jälkeeni, on jo ylennetty. Miksi”, hän itki, ”oletteko unohtanut minut?”
Zhang vastasi hyväntahtoisesti: “En halunnut sanoa tätä, mutta pelkäänpä, että saattaisit närkästyä minulle joka tapauksessa. Muistatko, kun olimme etelässä, sinä varastit kerran joitain hopeaesineitä? Olen säilyttänyt tätä salaisuutta melkein 30 vuotta, ja et ehkä tiedä, että minä näin, mitä teit. Nyt kun olen kanslerina vastuussa virkailijoiden nimittämisestä ja erottamisesta, minun täytyy ylentää ne, jotka ovat hyveellisiä ja erottaa jokainen, joka on turmeltunut ja ahne. Kuinka voisin mahdollisesti suositella varasta virkamiehen asemaan?
“Kuitenkin, koska olet työskennellyt minulle pitkän aikaa, annan sinulle kolmekymmentätuhatta kolikkoa. Voit lähteä nyt ja valita paikan, mihin asettua. Koska olen paljastanut, että tiedän mitä tapahtui aikaisemmin, sinä olisit liian häpeissäsi viipyäksesi yhtään pidempään.”
Palvelija oli hämmästynyt. Kyyneleet silmissään hän toivotti Zhangille hyvästit.
Tarinoiden lähde: Ren Jing by Wu Liang in the Yuan Dynasty
Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2019/12/5/180970.html
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.
lisää ...