Kerjäläinen hämmentyi, kun Keisari pyysi hiukan riisiä

(Illustration - Shutterstock)

Viisauden sanoista, jotka pyrkivät korostamaan moraalin tärkeyttä, ajattelemme lukijoidemme hyötyvän. Toivomme teidän nauttivan tästä tarinasta.

Tämä tarina kuvailee täydellisesti moraalia ”Sydän joka antaa, saa” – kuuluisa lainaus kuudennelta vuosisadalta eKr. Tao Te Chingin kiinalaisesta tekstistä, tekijänä antiikin filosofi ja viisas Lao Tsu.

Kerran kauan sitten eleli kerjäläinen, joka päivästä toiseen istui pölyisillä kaduilla ja pyysi almuja ja riisiä ohikulkijoilta. Hän käytti kerjätyt kolikot polttopuiden ostamiseen, jotta voisi valmistaa itselleen aterian.
Yöllä hän peitteli itsensä muutamilla rievuilla ja nukkui paljaan taivaan alla. Elämä kaduilla oli rankkaa, mutta vuosien kuluessa hän tottui tällaiseen elämään.

Illustration – Shutterstock | Fresnel

Kuitenkin eräänä päivänä kerjäläinen tarrautui toivon pilkahdukseen, kun hän kuuli, että Keisari vierailee pian kaupungissa.

”Keisari varmasti suo minulle anteliaan lahjan nähdessään säälittävän tilani. Varmasti tämä kaikkein rikkain mies tuntee myötätuntoa alhaista kerjäläistä kohtaan”, hän ajatteli.

Niinpä kerjäläinen keräsi omaisuutensa ja istuutui sen reitin varrelle, jota pitkin Keisari kulkisi ennen iltaa. Hän istui siellä katsellen auringon nousua ja odotti saattueen tuloa.

Illustration – Shutterstock | kirill_makarov

Lopulta, puolenpäivän aikoihin, seurue saapui, ja kuninkaalliset vaunut pysähtyivät hänen kohdalleen.

Kerjäläinen odotti ainoastaan pientä huomiota ja lahjaa Keisarin palvelijoilta ja oli ällistynyt siitä, että kavalkadi todella pysähtyi suoraan hänen eteensä.

Vielä uskomattomampaa oli, että Keisari lähestyi kerjäläistä, kätteli häntä, piteli kättä hänen olkapäällään ja katsoi silmiin. Hän kysyi: ”Kertokaapa minulle, hyvä herra, saattaisiko teillä olla lahjoittaa vähän riisiä minulle?”

Kerjäläinen joutui hetkeksi hämilleen suuren hallitsijan oudosta pyynnöstä.

Illustration – Pixabay | Pezibear

Keisari otti esiin riisikulhonsa ja penäsi: ”Suotteko minulle muutaman riisinjyvän?”

Kerjäläinen ei voinut uskoa, että rikas hallitsija, jolla oli kaikkea, pyytää köyhältä mieheltä kuten hän muutamaa riisinjyvää. Hänellä ei ollut mitään syytä kieltäytyä Keisarin pyynnöstä. Siispä hän närkästyneenä otti Keisarin kulhon ja pudotti siihen viisi riisinjyvää ennen kuin vastahakoisesti ojensi sen takaisin hallitsijalle.

Saatuaan toiveensa toteutetuksi Keisarin silmät loistivat. Hän kiitti kerjäläistä anteliaasti, kätteli häntä jälleen ja jatkoi matkaansa.

Hämmentyneenä, tyytymättömänä ja loukattuna väsynyt kerjäläinen katseli surullisena, kuinka kuninkaallinen karavaani katosi pölyyn ja jätti hänet jälleen kerran yksin kotiinsa kaduille.

Illustration – Shutterstock | Maksim Shmeljov

Sinä iltana kerjäläisen puhdistaessa riisiään päivälliseksi hän huomasi jotakin kiiltävää kulhossa. Katsoessaan tarkemmin hän oli innosta suunniltaan.

Hän kaivoi pienen esineen ylös niin pian kuin pystyi ja piteli sitä kuunvalossa. Se oli kultahippu! Tämä oli tarpeeksi pitääkseen hänet kuukausia poissa kadulta.

Nopeasti hän seuloi riisiä etsien lisää kultahippuja. Lopulta hän löysi yhden…kaksi…kolme…neljä hippua lisää!

Illustration – Pixabay | PIX1861

Kun kerjäläinen katseli pientä omaisuutta riisikulhossaan, hän ymmärsi viiden kultahipun olevan viidestä riisinjyvästä, jotka hän oli lahjoittanut Keisarille.

Tämä kaunis tarina muistuttaa meitä, että ”Sydän, joka antaa, saa” ja ”Mitä annamme, sen saamme”.

Illustration – Shutterstock | Suzanne Tucker

Elämä on kuin kaiku. Bumerangi palaa heittäjälleen. Kun annamme rakkautta, meitä rakastetaan. Ja mitä enemmän annamme, sitä enemmän saamme. Täten, anna ja elämä tulee takaisin luoksesi kymmenkertaisena!

Englanniksi: https://www.theepochtimes.com/beggar-confused-when-emperor-asks-for-some-rice-but-then-discovers-a-gift-in-his-bowl_2801220.html