Kokemuksiani kultivoinnista

Tervehdys Mestari
Tervehdys harjoittajat

Kultivointini aikana olen monesti kohdannut tilanteita, jotka ovat nostaneet esille halun väitellä ja riidellä muiden kanssa. Olen ajatellut sen johtuvan kilpailunhalun kiintymyksestä. Nuorempana saatoin olla jääräpäinen ja jatkaa loputonta kiistelyä aina siihen asti, että kaikki muut ympärilläni pyysivät jo lopettamaan. Aloitettuani kultivoinnin harjoittamisen lopetin tämän, mutta kiintymystä ei silti ollut kokonaan poistettu. Suutuin usein mielessäni muille ihmisille, jotka olivat mielestäni pahasti väärässä monista asioista. Koulussani oppilaat kiistelevät jatkuvasti siitä, mikä on oikea syy selkäkipujen ja muiden vaivojen taustalla ja halveksivat toistensa näkemyksiä pitkittyneen kivun syistä. Tämä ärsytti minua, sillä ajattelin harjoittajana tietäväni totuuden ja että tottahan toki kaikki ihmisten kivut johtuvat karmasta. Ajattelin: "Te ette tiedä mitään ja silti puhutte niin ylpeästi omista teorioistanne aivan kuin tietäisitte jostain jotakin." En tuolloin tajunnut katsoa sisäänpäin, joten en huomannut käyttäytyväni itse juuri samalla tavalla kuin ne ihmiset, jotka saivat minut suuttumaan. Zhuan Falunissa Mestari opettaa, että harjoittajan energiakenttä voi oikaista epänormaalit tilat. Miksi tätä kuitenkin tapahtui jatkuvasti ympärilläni? Miksi kenttäni ei oikaissut tätä tilannetta?

"Kun jotkut ihmiset ajattelevat pahoja asioita, he saattavat muuttaa mielensä joutuessaan voimakkaan kenttänne vaikutukseen ja hylätä pahat aikeensa. Kenties joku haluaa loukata toista, mutta hän tuleekin yhtäkkiä toisiin ajatuksiin ja luopuu tästä aikomuksesta. Vain oikeamielistä Fa’ta kultivoimalla syntynyt energiakenttä voi vaikuttaa tällä tavoin." (Kolmas Luento, Zhuan Falun.)

Väittelin edelleen toistuvasti pääni sisällä ja tunnistin kyllä ongelman, mutta en edelleenkään koettanut kohottaa ymmärrystäni. Ajattelin tuolloin, että minun pitäisi keskittyä enemmän mieleni hiljentämiseen. Onnistuin siinä kuitenkin vain silloin, kun päätajuntani oli vahva ja oloni energinen. Väsyneenä minun oli vaikea torjua näitä ajatuksia. Myöhemmin ongelma tuli kuitenkin takaisin, sillä ainetta, josta tämä kiintymys koostui, ei ollut vielä hävitetty.

Lopulta kävi niin, että rupesin väittelemään myös keskustellessani. Kerran rupesin väittelemään äitini kanssa. Hän ei pitänyt Epoch Timesin uutisointia luotettavana. Minulla on myös pitkään ollut konfliktien pelkoa ja vältin tilanteita, joissa joku saattaisi osoittaa minun olevan väärässä jostain asiasta, mikä oli mielestäni noloa. Pelkäsin sanovani vahingossa jotain, joka ei pidäkään paikkaansa. Päätin nyt kuitenkin, että on aika lopettaa konfliktien välttely ja kertoa oma mielipiteeni asiasta. Olin pitänyt sisälläni mielipiteitäni kertomatta muille, joten puhuin nyt paljon enkä osannut lopettaa ajoissa. Muut ympärilläni koettivat taas saada väittelyä loppumaan. Äitini oli minulle hyvin vihainen, ja myös itselläni asia meni tunnetasolle. Myöhemmin kotona koetin etsiä vahvistuksia omille ajatuksilleni ja mietin, miten voisin seuraavalla kerralla perustella kantani paremmin. Tästä tuli minulle kuitenkin vain huono olo. Sitten muistin lukeneeni kokemuskertomuksen väittelemisestä. Eräässä kertomuksessa harjoittaja sanoi lukeneensa kymmeniä tai jopa satoja kertoja Mestarin runon: "Kuka on oikeassa, kuka on väärässä" ( kirjassa Hong Ying III) saadakseen itsensä ymmärtämään, ettei väittely kannata.

KUKA ON OIKEASSA, KUKA ON VÄÄRÄSSÄ

"Kultivoijana
Henkilö katsoo aina omia vikojaan
Se on Tie, jolla päästä eroon kiintymyksistä kaikkein tehokkaimmin
Ei ole tapaa sivuuttaa koettelemuksia, suuria tai pieniä

[Konfliktin aikana, jos voit muistaa:]
”Hän on oikeassa,
ja minä olen väärässä”,
mitä kiisteltävää on?"
(Hong Yin III)

Oloni oli jo epätoivoinen. Muistin kyllä kyseisen runon, mutta en ollut koskaan ymmärtänyt miten voisin muka olla aina väärässä? En ymmärtänyt runoa, joten en ollut opetellut sitä ulkoa, vaan olin sivuuttanut sen. Ajattelin myös edelleen olleeni oikeassa ja äitini olleen väärässä. Nyt kuitenkin päätin lukea runoa niin kauan, että saisin vastauksen kysymykseeni. Luettuani jonkin aikaa muistin sen ulkoa ja jatkoin sen lukemista mielessäni. Aloin asteittain ymmärtää missä olin mennyt vikaan. Ymmärsin, että silloin kuin seuraamme teoissamme Dafaa, meillä on Dafan mahtava voima.

Mieleeni tuli yllättäen kertomus hampaan poistosta (Zhuan Falun, seitsemäs Luento).
"Mies otti taskustaan tulitikun, ja puhuessaan liuoksestaan hän painoi kevyesti tulitikulla hammasta, joka tuli ulos. Se ei tehnyt kipeää; hampaassa oli vain muutamia veritäpliä, mutta verta ei vuotanut. Ajatelkaapa – tulitikku olisi katkennut, jos hän olisi käyttänyt voimaa. Hän veti hampaan ulos vain koskettamalla sitä kevyesti."

Jos olisin tosiaan toiminut Dafan mukaan, olisi tilanne ratkennut samoin kuin hammas lähti irti. Se olisi tapahtunut luonnollisesti. Väittelyn syntyminen on varma merkki siitä, että en ole toiminut Dafan mukaan, eikä sanoillani ole oikeamielistä energiaa. Muistin myös, kuinka olimme jonkin aikaa sitten puhuneet toisten harjoittajien kanssa siitä, kuinka Dafaa ei voi ymmärtää pinnallisesti, vaan se sisältää lukemattomia merkityksiä kaikilla eri tasoilla ja eri ulottuvuuksissa. Dafan merkitykset eri tasoilla eivät ymmärrykseni mukaan ole sanojen pinnallisessa merkityksessä täällä ihmisten maailmassa, vaan sanojen takana todella on jotakin.

Mestari kuvaa Zhuan Falunissa, kuinka kirja näyttäytyy toisissa ulottuvuuksissa:
"Harjoittajamme, joiden taivaallinen silmä on avautunut, pystyvät näkemään, että tämä kirja on täynnä häikäiseviä värejä ja kimaltelee kultaista valoa. Jokainen kirjainmerkki kantaa fashenini kuvaa." (Yhdeksäs Luento, Zhuan Falun)

"Jokainen kirjoissani oleva kirjainmerkki kantaa minun hahmoani ja Falunia, ja jokainen lause on peräisin minulta." (Kuudes Luento, Zhuan Falun)

Jatkoin runon lukemista mielessäni. Aloin myös ymmärtää, kuinka väärin olin tehnyt ajatellessani sen riittävän, että sanani ovat pinnallisesti oikein. Dafan harjoittajat kultivoivat Totuudenmukaisuutta, Myötätuntoa ja Kärsivällisyyttä. Olipa sanojeni pinnallinen merkitys kuinka "oikea" tahansa, jos syyni puhua eivät tulleet hyväntahtoisuudesta ja myötätunnosta, kuinka sanani voisivat silloin kantaa mitään oikeamielistä energiaa toisissa ulottuvuuksissa? Tällöin kyse on vain itsensä pönkittämisestä. Sitä paitsi olin väitellyt asiasta, joka ei edes ollut tärkeä tosiasioiden selventämisen näkökulmasta. Jatkoin runon resitoimista mielessäni.

Lopulta ymmärsin myös, että olin ollut hyvin väärässä edes ajatellessani, että voisin olla todella oikeassa. Eikö minun silloin pitäisi olla kosmoksen korkeimmalla tasolla ja ymmärtää kaikesta kaikki? Tämä ei tietenkään ole mahdollista. Enkö kultivoinnin myötä tule itse asiassa olemaan ainoastaan vain vähemmän väärässä? Ei siis ole yhtään liioiteltua ajatella konfliktitilanteissa olevansa väärässä. Ajatus todella oikeassa olemisesta voi kasvaessaan olla myös vaarallinen, sillä se voi johtaa harjoittajan ajautumaan harhaan kultivoinnissaan. Mestari puhuu siitä Zhuan Falunin kuudennessa luennossa.

Koin oppineeni tapahtuneesta kaksi asiaa. Yksi on se, että olipa meillä mitä tahansa kysymyksiä, voimme löytää kaikki vastaukset opiskelemalla tätä Suurta Lakia, jonka Mestari on meille opettanut. Se todella pitää sisällään kaikki vastaukset, jos vain voimme luopua kiintymyksistämme ja haluta aidosti kohottaa itseämme. Toinen on se, että vaikka puhumani asiat olisivat nykyisellä tasollani totuudenmukaisia, on harjoittajan aina kohotettava tasoaan. Konfliktien syntyessä voin luottaa siihen, että olen todellakin väärässä ja minun on tullut aika kohottaa tasoani ja edistyä. Harjoittajana minun tulisi nähdä vastoinkäymiset ja konfliktit merkkinä siitä, että minun on aika katsoa sisäänpäin ja löytää ne kiintymykset tai inhimilliset käsitykset, joita minulla vielä on sekä kohottaa omaa tasoani.

Myöhemmin tajusin myös, että asiaan liittyi myös kysymys valaistumiskyvystä. Ihmisten ei anneta nähdä totuutta, kuten esimerkiksi sairauksien tai vaivojen alkuperää. Olemme kaikki pudonneet harhakuvassa olevaan maailmaan. Totuuden näkeminen riistäisi ihmisiltä mahdollisuuden kultivoida. Se on ainoa tapa, jolla voi saada jotain aidosti omaa. Minun pitää kunnioittaa muille annettuja mahdollisuuksia ymmärtää asioita itse ja saada asioita itselleen.

Mestari sanoo Zhuan Falunissa, ettei gongiin voi kukaan lisätä mitään:
"Gong riippuu oman xinxìnginne kultivoinnista. Jos ette aidosti kultivoi itseänne, gonginne ei kasva, koska siihen liittyy luonteenlaadun vaatimuksia. Kun gonginne kasvaa, korkean tason olennot näkevät, että kiintymyksenne – siis kyseessä oleva aine – on poistettu, ja mittapuu päänne yläpuolella kohoaa. Tämä mittapuu on gong-pylvään muodossa. Gong-pylväs on siis yhtä korkea kuin tämä mittapuu, joka edustaa itse kultivoimaanne gongia ja luonteenlaatunne tasoa. Kukaan muu ei voi lisätä siihen yhtään mitään, sillä se ei pysy vaan lähtee heti pois. Saan teidät välittömästi saavuttamaan ”kolme kukkaa kerääntyy päälaen yläpuolelle” -tilan (sanhua jùding), mutta ulos astuessanne gong laskee saman tien. Se ei ole teidän; ette ole itse sitä kultivoineet, ja koska luonteenlaatunne ei ole sillä tasolla, gong ei voi pysyä. Kukaan ei voi lisätä siihen mitään, sillä kaiken on riiputtava oman sydämenne kultivoinnista."
(Kolmas Luento, Zhuan Falun)

Jos kaikkien ihmisten olisi helppoa uskoa ne asiat, joihin olen valaistunut kultivoinnissani, eikö se tekisi kulkemastani polusta arvottoman? Silloinhan kuka tahansa pystyisi siihen helposti ja tuosta vain. Jos todella voisin selittää ihmisille kaikki ymmärtämäni asiat, he menettäisivät mahdollisuuden valaistua niihin itse. Kultivoinnin aloittaminen ei ollut minulle helppoa. Jos oikeasti pystyisin selittämään heille kaiken, olisin riistänyt heiltä mahdollisuuden ponnistella itse niiden ymmärrysten ja asioiden saavuttamiseksi. Ymmärsin, etten voi enää suhtautua kielteisesti ihmisten erilaisiin ymmärryksiin asioista. Kultivoinnin harjoittajana minun täytyy pitää selkeänä mielessäni Fa-oikaisun ajan Dafa-opetuslapsen tehtävä auttaa tuntevia olentoja eikä antaa inhimillisten käsitysten tai sentimentaalisuuden harhauttaa minua oikeasta tehtävästäni.

Kiitos Mestari!
Kiitos kanssaharjoittajat!