Suomi: Falun Dafa -konferenssi Helsingissä

Falun Dafan harjoittajat kokoontuivat kokemustenjakokonferenssiin Helsingissä 20. toukokuuta. Tämä oli kolmas Suomessa järjestetty konferenssi. Konferenssit ovat harjoittajille hyviä tilaisuuksia kannustaa toinen toistaan ja kehittyä yhdessä.

Tällä kertaa luettiin viidentoista harjoittajan kokemuskertomus Falun Dafan kultivoinnista. He kertoivat siitä, kuinka he selviytyivät koettelemuksistaan jokapäiväisessä elämässään ja päästivät irti kiintymyksistään, jotka ilmenivät yhteisissä projekteissa tietoisuuden lisäämiseksi Dafasta ja vainosta Kiinassa. Kerrottiin myös siitä, miten harjoittajat ovat hyötyneet kultivoinnista, heissä itsessään tapahtuneista myönteisistä muutoksista ja miten he ovat pystyneet edistymään kohdattuaan ristiriitatilanteita.

Kokemuskertomuksissa painottui harjoittajien ymmärrys katsoa sisäänpäin heidän kohdatessaan koettelemuksia. Harjoittajat olivat hyvin tunnistaneet erilaisia kiintymyksiä itsessään, kuten kilpailunhalu, oikeassa oleminen, kateus, mukavuudenhalu ja laiskuus.
Aina, kun harjoittaja kykeni tekemään muutoksen kultivointiinsa, hän saattoi huomata vaikeuksien vähentyneen ja asioiden järjestyneen uudella tavalla.

Harjoittajien kokemuskertomuksissa oli havaittavissa myös yhtäläisyyksiä. Tyypillisenä vaikeutena ilmenivät koettelemukset vuorovaikutussuhteissa; vaikeus pysyä tyynenä silloin, kun toinen on eri mieltä. Itse asiassa kaksi harjoittajaa oli kohdannut juuri tämän saman ongelman. Heille ei ollut helppoa hillitä itseään, kun he kokivat tulleensa väärin ymmärretyiksi. Oikeamielisten ajatusten lähettäminen ja ahkera Zhuan Falunin sekä Mestarin muiden luentojen opiskelu olivat auttaneet heitä selviytymään tästä koettelemuksesta.

Uusi harjoittaja, joka osallistui ensimmäistä kertaa kokemusten jakoon konferenssin muodossa, koki tilaisuuden hyvin voimakkaasti. Hän sanoi sen vaikuttaneen häneen ja että hän oli oppinut paljon toisten harjoittajien kokemuksista.

Veteraaniharjoittaja Lili joutui selviytymään voimakkaista kiputiloista. Aluksi vaikutti siltä, että apua ei tule, ja kivut tulivat pahemmiksi, vaikka hän teki kaiken, mikä oli tarpeen: opiskeli Mestarin kirjoituksia ja lähetti oikeamielisiä ajatuksia. Vasta sitten, kun hän todella oivalsi, että kipu ei ollut hänen, että sillä ei ollut mitään tekemistä hänen kanssaan, hän vapautui siitä.