Tämä on pelkureitten maa: Kiinalaisäidin koskettava kertomus savusumusta

Kirjoitus, joka julkaistiin WeChatissa poistettiin nopeasti, mutta se on säilynyt ulkomaisilla verkkosivuilla. Naisen vilpitön kertomus kosketti ja sitä levitettiin laajalti verkossa.

Naisella on maski rullaluistellessaan Olympic Parkissa sankassa savusumussa Pekingissä 1.1.2015 (Li Feng / Getty Images)

Seuraavassa suora käännös artikkelista, joka julkaistiin WeChatissa käyttäjänimellä yashalong2000. Paksu savusumu aiheuttaa turhautumista ja pelkoja tavallisille kiinalaisille. Juttu kirjoitettiin tammikuun alussa 2017, ja se poistettiin myöhemmin sensuroimalla. Kirjoitus on säilynyt ulkomaisilla verkkosivuilla. Naisen nimi ja olinpaikka eivät ole tiedossa, mutta hänen vilpitön kertomuksensa kosketti, ja sitä levitettiin laajalti verkossa. ‒ Epoch Timesin käännöstiimi

Tunnen oloni ärtyneeksi savusumusta. Lapsellani on kurkkukipua ja yskää. Annan hänen pitää tänään vapaapäivän koulusta. WeChatissa kannatin ilmanpuhdistimien asentamista kouluihin, mutta en ole varma niiden tehokkuudesta. Vanhemmat tuntevat usein masentavaa voimattomuutta Kiinassa.

Meillä on ollut "harmaa usva" monia vuosia. Aluksi emme tienneet sen alkuperää. Ajattelimme tyhmästi sen olevan sumua, pölyä tai jotain muuta. Emme tienneet, että jotain, jota kutsutaan nimellä PM2.5, oli tunkeutunut keuhkorakkuloihimme ja sitä kautta verenkiertoon.

Meidän täytyy suurelta osin kiittää Yhdysvaltain suurlähetystöä tästä tiedosta. Vasta sitten, kun he vaativat PM2.5 -indeksin julkaisemista päivittäin, sain tietää, miten pelottavaa se on.

Aluksi Kiinan tiedotusvälineet tekivät Yhdysvaltain suurlähetystön naurunalaiseksi sanomalla, että tämä oli puuttumista sisäisiin asioihimme ja USA:n arvojen soveltamista Kiinassa. Muistan vieläkin näiden tv-uutisten "asiantuntijoiden" hymyn, kun he sanoivat, että PM2.5 ei ollut mitään, mistä pitäisi olla huolissaan, ja että Kiinan ei tarvitse julkaista tietoja.

Kun he eivät enää pidempään voineet salata totuutta, he myönsivät valehdelleensa. Mutta kukaan ei pyytänyt anteeksi silloin, eikä vieläkään.

Hallitus ei pyytänyt anteeksi. Media ei pyytänyt anteeksi. Asiantuntijat eivät pyytäneet anteeksi. Koko asia käsiteltiin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, ikään kuin Yhdysvaltain suurlähetystöä ei koskaan olisi pilkattu eivätkä "asiantuntijat" koskaan kertoneet, että PM2.5:n suhteen ei ollut mitään syytä huoleen.

Eivätkö he todellakaan keksi mitään parempaa? Eikö näin isossa maassa, jossa on yli miljardi ihmistä ja valtava määrä tieteen- ja tekniikan tutkijoita, tiedetä näin yksinkertaista tosiasiaa?

Joskus todellakin haluaisin sanoa heille, miksi en vihaa Amerikkaa! Tiedän, että maiden välillä on eturistiriitoja ja kilpailua. Mutta tiedän myös, että amerikkalaiset kertoivat kiinalaisille, että ilma oli hyvin vaarallista hengittää, ja että oli olemassa ilmanlaatuindeksi, jossa pienhiukkaset ilmoitetaan luvulla PM2.5, joka oli roimasti yli standardin. He kertoivat meille, että meidän pitäisi löytää tapa puhdistaa ilmaa ja käyttää hengityssuojaimia, muuten terveytemme saattaisi vakavasti heikentyä. Mutta oma mediamme kertoi, että amerikkalaiset valehtelevat. Kumpaa vihaisin?

Kaksi päivää sitten luin Yang Yuen artikkelin savusumusta: "Millainen armottomuus saa teidät pakottamaan lapset kouluun savusumussa?" Juttu oli ensin lähetetty WeChat-sivustolle. Se poistettiin sensuroimalla heti, kun jaoin sen. Artikkelissa on saattanut olla epäselvyyksiä, mutta se on merkityksetöntä. Ongelmana on, että se poistettiin. Miksi? Me kaikki tiedämme syyn.

Olin hyvin huolestunut lapseni kurkkukivusta, ja mieleni oli täynnä valituksia päättäjiemme piittaamattomuudesta. Purin turhautuneisuuttani ruokapöydässä: "Miksi valtion virastoissa on ilmanpuhdistusjärjestelmät, mutta ei kouluissa? Mielestäni paras tapa saada päättäjämme tekemään jotakin savusumulle on antaa heidän tehdä työnsä ulkona!"

Sanoin myös joitakin muita asioita, mutta en toista niitä tässä. Appeni oli hyvin hermostunut kuullessaan minun puhuvan tällaisia asioita lapseni kuullen. "Mitä jos lapsi menee ja levittää asiaa ulkona", hän sanoi. Hänen kommenttinsa teki minut entistä vihaisemmaksi. Vaikka Ilmanlaatu on näin huono, en saisi edes muutamalla sanalla arvostella hallitusta! Millainen yhteiskunta tämä on?

Tietenkin, kun ottaa huomioon appeni taustan, hän pelkää, koska on sitä sukupolvea, joka nujerrettiin pelolla. He ovat kokeneet pelkoa, jota me emme ole, ja tämä pelko muuttui lopulta palvonnaksi. En ajattele tällä, kokonaisella sukupolvella, olevan paljon toivoa; heidän henkisyytensä on lähes kokonaan kadonnut. Toivon vain, että he eivät vaikuttaisi seuraavaan sukupolveen niin paljon. Osittain tästä syystä olen aina torjunut vanhemman sukupolven neuvot.

Mutta eikö meillä nuoremman sukupolven ihmisillä ole tämä pelko yhtä lailla? Tietenkään se ei ilmene niin vahvana, mutta kuka voi kieltää sen olemassaolon? Kirjoittaessani tätä artikkelia olen tarkoituksella jättänyt pois paljon sellaista, mitä kuitenkin olisin halunnut sanoa.

Tämä on pelkureitten maa. Rohkeat joutuvat maksamaan puheistaan. Tästä on olemassa useita esimerkkejä, kuten Sun Zhigangin tapaus. Toimittajat, jotka raportoivat siitä, joutuivat maksamaan sen tulevaisuudellaan, ja olemme unohtaneet heidät.

Tiedämme, että pelon alla on vaikea valita oikean ja väärän välillä. Tämä on kuin siemen, joka voisi kukkia tulevaisuudessa, ja palauttaa sinisen taivaan tuleville sukupolville.

Englanniksi:
http://www.theepochtimes.com/n3/2212696-this-is-a-country-of-cowards-a-chinese-mothers-complaint-about-smog-that-went-viral/