TV-toimittajan kertomus kultivoinnista

Aloin opetella Falun Gongia yhdessä kahden muun ihmisen kanssa 2. maaliskuuta 2014. Sinä päivänä oli kaupungin historian kovin lumimyrsky. Ihmiset eivät menneet työhön, vaan lähtivät sen sijaan poistamaan lunta ympäri kaupunkia. Samalla kun kaupunki puhdistettiin lumesta, myös mieleni puhdistettiin Dafan kautta.

Valehtelu oli työtäni

Olin toimittajana paikallisella TV-asemalla noin 20 vuotta ennen kuin aloin harjoittaa Falun Gongia.

Valmistuttuani korkeakoulusta työskentelin ensin toimittajana ja halusin innokkaasti olla hyvä toimittaja. Koin, että raportointi antoi mahdollisuuden palvella ihmisiä ja heijastaa todellista kuvaa yhteiskunnasta.

Kuitenkin eräs kollega kirjoitti artikkelin, jossa hän arvosteli jotain, minkä seurauksena esimiehemme miltei menetti työnsä. Siitä lähtien esimiehemme pyysi meitä olemaan poliittisia ja tekemään työtä KKP:lle (Kiinan kommunistipuolue) lähes joka päivä. Hän sanoi, ettei ole väliä, kuinka hyviä artikkelimme olivat, vaan paljon tärkeämpää oli, että toimittajat ovat kuuliaisia Puolueelle.

Työssäni totuin vähitellen petoksen, imartelun ja alempien luokkien kärsimyksestä tietämättömään ilmapiiriin. Tulin turraksi työlle ja elämälle. Jopa kasvonilmeistäni tuli mekaanisia. En pystynyt tuntemaan intohimoa työtäni tai perhettäni kohtaan.

Silti esimieheni vielä kehui minua. Hän sanoi, että olin kypsempi ja hyvä työssäni. Voitin "esimerkillisen työntekijän" arvonimen ja sain bonuksia sekä muita etuja.

Jouduin raportoimaan televisiossa jokaisesta osastosta ja kaupungintalon tietyistä toimistoista vähintään kaksi kertaa vuodessa, jotta voitiin osoittaa, kuinka paljon työtä virkamiehet olivat tehneet ihmisten hyväksi ja minun tuli kertoa heille, että kommunistihallinto työskenteli kovasti palvellakseen heitä.

Esimerkiksi maatalousosaston virkamies ilmoitti, kuinka paljon enemmän riisiä maa oli tuottanut, ja kuinka paljon enemmän talonpojat olivat ansainneet.

Hyväntekeväisyysosaston virkamiehet ilmoittivat, kuinka monet ihmiset kärsivät katastrofista, ja kuinka paljon hallitus oli tehnyt auttaakseen heitä.

Kaupungintalon johtaja ilmoitti, kuinka paljon asukkaiden tulotaso oli noussut, kuinka paljon veroja tehtaat olivat maksaneet ja niin edelleen.

Myöhemmin, tultuamme toistemme kanssa tutummiksi, nämä virkamiehet kertoivat meille, että luvut oli keksitty meitä varten TV:ssä raportoitaviksi. Sitten me toimittajat sanoimme heille, että raportoisimme juuri sen mukaan, mitä he meille kertoivat.

Opin tuntemaan kaikki osastot, kuten tuomioistuin, syyttäjä, poliisiasema ja monet muut hallituksen yksiköt. Poikkeuksetta jokaisen oli täytettävä esimiehen vaatimukset. Toisin sanoen Kiinan kommunistipuolueen (KKP) vaatimukset.

Jos kirjailija halusi ilmaista omia ajatuksiaan, vaihtaa mielipiteitä ihmisten kanssa todellisista kysymyksistä tai hakea oikeutta tavallisille ihmisille, hän vastusti KKP:tä, mikä merkitsi vaikeuksia hänelle. Siksi kaikki virkamiehet oppivat olemaan välittämättä maasta, kansasta tai yhteiskunnasta.

Kuinka monta sanaa olen puhunut totta?

Mieheni opiskelutoveri pidätettiin Falun Gongin harjoittamisen takia, ja paikalliset tiedotusvälineet kertoivat asiasta. Mieheni sanoi haluavansa myös lukea Falun Gong -kirjaa. Olin peloissani KKP:n sepittämien juorujen takia, joten estin miestäni tavoittelemasta kirjaa.

Olin kuitenkin utelias Falun Gongin suhteen, koska tiesin joidenkin tuttavieni olevan Falun Gongin harjoittajia. Tiesin heidän olevan erittäin hyviä ihmisiä, täysin erilaisia kuin mitä valtion tiedotusvälineet kuvasivat.

Vuonna 2001 poliisilaitos pyysi televisioasemaa tekemään yhteistyötä herjaamalla Falun Gongia. Minulla oli ollut mahdollisuuksia tavata harjoittajia ennen kuin KKP käynnisti vainon.

Poliisit toivat minut pidätyskeskukseen ja pyysivät nauhoittamaan joitakin tapahtumia. Kun työni oli tehty, en lähtenyt heti, vaikka poliisit olivat lähteneet.

Olin lähellä erästä pidätysselliä. Siellä oleva nuori mies selvensi minulle nopeasti tosiasiat Falun Gongista. Hän sanoi, että "Tiananmenin polttoitsemurha" oli lavastettu.

Minä sanoin: "Kuinka se voi olla mahdollista? Siitä raportoitiin Kiinan keskeisellä TV-asemalla."

Hän selitti, että palavan miehen hiukset eivät olleet palaneet, bensiinikanisteri ei ollut sulanut, ja sammutuspeite oli jo valmiina hänen takanaan. Polttoitsemurha kestää lyhyen aikaa, ja Tiananmenin aukio on niin iso ‒ miten palokunta olisi voinut saapua niin nopeasti?

Hänen sanansa eivät liikuttaneet minua. Myöhemmin sain tietää, että tämä nuori mies oli kuollut vainoon, koska hän ei luopunut vakaumuksestaan.

Hän oli kysynyt minulta vilpittömästi: "Olet reportteri. Oletko koskaan ajatellut, kuinka monta sanaa olet puhunut totta?"

Mietin, miten olin haastatellut KKP:n virkamiehiä osastojen joka tasolla, ja miten joka kerta petkutettiin. Mutta silti raportoin lukuja, joilla huijattiin kiinalaisia, ja sitä oli tapahtunut vuosikausia.

Valehteleminen oli hyvin helppoa, mutta tosiasioista puhuminen erittäin vaikeaa. Jokainen toimittaja, joka uskalsi sanoa totuuden, saattoi joutua syytteenalaiseksi poliittisiin asioihin osallistumisesta ja menettää bonukset. Seurauksena voi menettää työpaikkansa tai joutua vankilaan.

Olin tottunut valehtelemaan työssäni. Muokkasin kuvamateriaalia korostamaan vain niitä asioita joita esimieheni halusi. Työtoverini kanssa kirjoitimme artikkeleita, joilla valtakunnanlaajuisesti voitimme palkintoja ja bonuksia, mutta suurin osa artikkeleiden sisällöistä oli tekaistuja.

Pelkäsin hallintoamme. Mietin miten se sepittää valheita nujertaakseen ystävällisiä ihmisiä. Ajattelin isääni ja erästä sukulaistani, joita KKP vainosi.

Isäni oli rehellinen, teknisesti koulutettu ihminen. Hän oli joutunut vainon kohteeksi kulttuurivallankumouksen aikana, ja hänet leimattiin "taantumukselliseksi akateemiseksi auktoriteetiksi." Kaksi vartijoiden ryhmää taisteli isäni arvostelemisesta, ja taistelun seurauksena jotkut vartijat haavoittuivat. Minua syrjittiin luokassani isäni takia. Kukaan luokkatovereistani yläasteella ei uskaltanut puhua minulle.

Opettaja saattoi pyytää kaikkia luokan oppilaita pilkkamaan Konfutsea kirjoittamalla joitakin valheellisia lauseita taululle.

Tätini isoisä oli työskennellyt kovasti säästääkseen rahaa pienen maapalan ostamiseksi. KKP luokitteli hänet vuokranantajaksi eikä lopettanut hänen ahdisteluaan. Hänet vainottiin lopulta kuoliaaksi.

Tiesin omista kokemuksistani, että useimmat KKP:n vainoamat ihmiset olivat hyviä.

Punnitsin mielessäni, mitä minun pitäisi tehdä. Minua oli pyydetty muokkaamaan jotakin kuvamateriaalia. Falun Gongia koskevan artikkelin oli kirjoittanut yleisen turvallisuuden virasto, joten edes esimiehelläni ei ollut lupaa muuttaa sitä vähääkään.

Tein työni valmiiksi, ja olin taas valehdellut. En ymmärtänyt herjanneeni Buddhaa. Tunsin syyllisyyttä. Myöhemmin sain siirron toiseen työhön ja pääsin lopulta eroon KKP:n toimittajan työstäni.

Falun Gong muutti minut

Aloin harjoittaa Falun Gongia vuonna 2004, koska kärsin kaikenlaisista sairauksista. En voinut ristiä molempia jalkojani ensimmäisen kuukauden aikana, mutta ihmeitä tapahtui pian. Jalkojeni verisuonissa olevat useat kasvaimet katosivat, vaikea likinäköisyyteni parantui, enkä muutaman kuukauden jälkeen tarvinnut enää silmälaseja.

Olin melkein 50 -vuotias, mutta kasvoin pituutta, koska ryhtini parani. Naispuoliset kollegani huomasivat kohentuneen olemukseni.

Falun Gongin perustaja, Mestari Li, sanoo Zhuan Falunissa:

"Kun lähdette luentosalista, moni teistä tuntee itsensä erilaiseksi ihmiseksi. Ja takaan jopa maailmankuvanne muuttuneen. Vastaisuudessa tiedätte, kuinka ihmisenä tulee käyttäytyä, ettekä ole enää niin sumuisessa tilassa. Voin taata tämän. Näin ollen luonteenlatunne on jo tilanteen tasalla." (kahdeksas luento, Zhuan Falun)

Olin muuttunut hyväksi ihmiseksi. Pidin huolta perheeni ikäihmisistä enkä enää halunnut muuttaa heitä. Kohtelin miestäni lempeästi ja lopetin määräilemisen. Käytin Dafan periaatteita Totuudenmukaisuus, Myötätunto ja Kärsivällisyys ohjatessani poikaani enkä enää huutanut hänelle. Kotimme oli harmoninen.

Tehtyäni 20 vuotta työtä KKP:lle valehtelusta oli muodostunut minulle huono tapa. Se oli toinen luontoni. Falun Gongin harjoittajana minun tuli päästä eroon tästä tavasta. Joskus, kun tajusin valehtelevani, läpsäytin suutani. Ahkeralla Falun Gongin harjoittamisella opin vähitellen kontrolloimaan puhettani enkä enää valehdellut.

Haasteita riitti

Esimerkiksi kerran, kun koko perheeni oli yhdessä syömässä, kälyni alkoi valittaa minulle. Hän sanoi, että koska minä olin juoruillut hänestä, vanhempani eivät suosineet häntä vaan antoivat kaikki rahansa minulle. Olin järkyttynyt. Sitten muistin Mestarin opetuksen:

"Harjoittajina voitte joutua ristiriitoihin äkillisesti. Miten teidän on syytä toimia? Jos sydämenne on aina myötätuntoinen ja mielenne rauhallinen, pystytte selviytymään ongelmista hyvin; teillä on ikään kuin puskuri, joka antaa teille tilaa. Teidän pitäisi aina olla hyväntahtoisia ja myötätuntoisia muita kohtaan sekä ottaa aina muut huomioon tehdessänne asioita. Erilaisia asioita kohdatessanne teidän tulee ensin ajatella, mitä muut sietävät ja aiheutatteko mahdollisesti muille kärsimystä. Näin toimiessanne mitään ongelmaa ei ole. Kultivoidessanne teidän on näin ollen edellytettävä itseltänne korkeampaa vaatimustasoa sekä toimittava yhä korkeamman mittapuun mukaisesti. (neljäs luento, Zhuan Falun)

En liikuttunut hänen sanoistaan. Ajattelin myötätuntoisesti heidän tilannettaan. Vanhempi veljeni ja hänen vaimonsa lomautettiin. Heidän oli vaikea tulla toimeen nykyisellä työllään. Heillä oli kovasti paineita ja huoli perheestään.

Katsoin sisäänpäin ja löysin itsestäni monia inhimillisiä käsitteitä. Minulla oli kiintymys tavoitella mainetta, eikä havainto ollut mukava. En halunnut kuulla pahoja sanoja muilta, ja mainetta tavoitteleva mieleni oli voimakas. Halusin todella ansaita enemmän rahaa. Olin järkyttynyt havaitessani nämä kiintymykset.

Vanhempani siirsivät yhdestä omistamistaan kiinteistöistä omistajuuden vanhemmalle veljelleni ja hänen vaimolleen. En valittanut siitä.

Elämäni oli yksinkertaista mutta onnellista. Hyppelin kävellessäni. Poikani kysyi, miksi olin niin onnellinen joka päivä. Kerroin hänelle, että koska elän mukautuen periaatteisiin Totuudenmukaisuus, Myötätunto ja Laupeus, jotka ovat kosmoksen luonnetta. Koska teen mitä taivas neuvoo minua tekemään, niin miksi en olisi onnellinen?

Perheeni hyötyy Falun Gongista

KKP:n vainon takia isäni ei uskaltanut harjoittaa Falun Gongia. Siitä huolimatta hän sanoi, että Falun Gongin Mestari oli suuri, ja ennusti, että tulevaisuudessa kaikki Kiinassa voisivat harjoittaa sitä. Hän sanoi tukevansa minun harjoittamistani, kunnes se päivä koittaa. Hänen tukensa Falun Gongille on parantanut häneltä sairauksia. Hänestä tuli energinen. 90 vuoden iästään huolimatta hän liikkuu ketterästi jopa talvella.

Äitini resitoi mielellään "Falun Dafa on hyvä; Totuudenmukaisuus, Myötätunto ja Kärsivällisyys ovat hyviä." Hänen sairautensa paranivat. Hän alkoi harjoittaa Falun Gongia viime vuoden lopussa ja hänelle on tapahtunut monia ihmeitä sen jälkeen.

Äidilläni oli tapana nousta keskiyöllä syömään, jotta hänen vatsaansa ei satu. Mutta nyt hän nukkuu klo 4.00 asti, jolloin on aika harjoittaa Falun Gongia. Hän näki usein kuinka Dafa-kirjat loistivat kultaista valoa, ja sanat olivat kultaisia.

Olen kultivoinut Falun Gongia 12 vuotta. Olen onnekas kuullessani miten pystypäin Falun Gongin harjoittajat ovat vastanneet ankaraan vainoon. Olen arvostanut harjoittajia, jotka ovat henkensä uhalla levittäneet Falun Gongia ympäri maailmaa, levittäminen, joka lopulta tavoitti minut.

Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2016/9/28/159327.html