Harjoittaja muistelee Mestarin seurassa viettämiään kallisarvoisia päiviä. Osa 1.

Hän tunsi olevansa onnekas päästessään Mestari Li Hongzhin autonkuljettajaksi, kun Mestari saapui ensimmäistä kertaa hänen kotikaupunkiinsa pitämään yhdeksän päivän luentosarjaa vuonna 1994. Seuratessaan Mestaria eri paikkoihin muiden Falun Dafa -harjoittajien kanssa, hän koki monia unohtumattomia hetkiä.

Näin hän muistelee Mestarin seurassa viettämiään kallisarvoisia päiviä.

1. Mestari Li'n ensimmäinen luento Dalianissa

Maaliskuun 27. päivä 1994 oli elämäni tärkein ja kallisarvoisin päivä. Sinä päivänä Mestari Li Hongzhi saapui ensimmäistä kertaa Dalianiin opettamaan Falun Dafaa (tunnetaan myös nimellä Falun Gong).

Luento pidettiin Dalianin vieraiden kielten yliopistossa. Koska olin saapunut hyvin aikaisin, ja ovia ei oltu vielä avattu, ostin itselleni Falun Gong -kirjan läheisestä kirjanmyyntipisteestä. Istuin portaille ovenpieleen lukemaan. Huomasin heti ajattelevani: "Vau, mikä kirja!". Se on täynnä syvällisiä periaatteita, joista en ole koskaan aiemmin kuullut! Uppouduin täysin kirjan lukemiseen seuraavan tunnin ajaksi, kunnes joku tuli kertomaan, että on aika siirtyä luentosalin puolelle.

Eräs naispuolinen qigong-mestari, joka oli varsin tunnettu Dalianissa, tuli sanomaan minulle: "En tullut tänne oppimaan Falun Gongia, vaan tulin vain katselemaan. Käyn katsomassa jokaista qigong-mestaria, joka tulee Dalianiin, ja tarkastan ovatko he oikeita vai huijareita. Jos hän on huijari, kirjoitan yleensä jotain nolatakseni hänet."

Mestari Li saapui lavalle. Hän oli nuori ja pitkä ja näytti hyvin kiltiltä ja huomaavaiselta ja hän puhui kuuluvalla äänellä. Kun kuuntelin Mestarin puhetta jouduin voimakkaan tunteen valtaan ja kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Pidin nenäliinaa kasvoillani tuntien oloni vaivautuneeksi. Mitä minulle oikein oli tapahtumassa? En ollut koskaan ennen itkenyt julkisesti.

Yhdessä vaiheessa katsoin naispuolista qigong-mestaria, joka oli puhunut minulle ennen luentoa ja näin hänen istuvat suoraselkäisenä ja keskittyvän täysin Mestari Li'n opetukseen. Tauon aikana hän tuli luokseni ja keskustelimme uudelleen.

"Jos haluat oppia qigongia, älä opettele mitään muuta kuin Falun Gongia!", hän kommentoi innostuneesti. "Opettaja Li'n gong-energia on niin voimakasta! Hän säteilee niin paljon valoa, että se on kuin laser-säteitä heijastuisi joka suuntaan!" Hän ei enää puhunut Mestarista tämän nimellä, vaan alkoi käyttää hänestä nimitystä: "Opettaja."

Myöhemmin hän halusi tavata Mestarin ja pyysi minua esittelijäkseen. Miksi hän pyysi minua esittelemään itsensä, vaikka olin uusi harjoittaja. Tässä on pieni anekdootti.

Ensimmäisen päivän luennon jälkeen en voinut lopettaa itkemistä ja halusin kovasti olla Mestarin lähellä. Ajoin ympäri kaupunkia keskiyöhön asti etsien hotellia, johon Mestari olisi majoittunut, mutta en löytänyt häntä. Toisen päivän luennon aikana kyyneleeni jatkoivat valumistaan ja tunsin taas halun olla lähellä Mestaria. Tauon aikana, kun näin Mestarin menevän sivuhuoneeseen, seurasin epäröimättä.

Kun astuin huoneeseen, kuulin Mestarin sanovan: "En tule autosi kyytiin, kuljettaja ei ole hyvä."

"Opettaja, olkaa niin hyvä ja ottakaa minun autoni!", tokaisin välittömästi.

Mestari katsoi minua ja sanoi: "Hänen autonsa käy. Voin ottaa sen."

Professori Li, qigong-yhdistyksestä, näytti harmistuneelta, kun olin keskeyttänyt heidän keskustelunsa, mutta koska tunsimme toisemme, hän ei moittinut minua. "Kaikki Dalianin kuskit kuljettaisivat suurta qigon-mestaria enemmän kuin mielellään. Minulla oli neljä autoa valmiina. Mutta sinä..." Hän piti tauon ja katsoi minua ja jatkoi sitten: "Käytämme sitten sinun autoasi."

Näin sain kuin taivaan lahjana mahdollisuuden olla lähellä Mestaria!

Eräänä päivänä minä ja muutama luentoa järjestämässä ollut henkilö pidimme seuraa Mestarille Xinghain puistossa. Tuttu naispuolinen qigong-mestari seurasi meitä puistoon taksilla. Puistossa hän ylpeili jatkuvasti joillakin aiemmilla kokemuksillaan. Mestari kertoi meille: "Nämä ihmiset eivät vain voi millään päästää irti asioistaan, joten heitä on vaikea pelastaa."

Istuessaan kivellä meren äärellä, Mestari poimi maasta pienen oksan ja kirjoitti maahan: "Yliluonnolliset kyvyt ovat vain mitättömiä työkaluja, Suuren Lain on oltava kaiken perusta" ("Etsimässä oikeamielistä Lakia", Hong Yin)

Mestari puhui meille Laista (Fa). Sinä päivänä huomasin meren pinnan näyttävän todella kummalliselta: Aallot löivät rantaan lähellämme, mutta kauempana meistä merenpinta oli hyvin tyyni. Mestari kertoi meille: "Tänään en opeta Fa'ta vain teille. Monet olennot taivaista ja merestä ovat myös täällä kuuntelemassa." Olin tuolloin osallistunut vasta muutamalle Mestarin luennoista, joten en täysin ymmärtänyt mitä hän sanoi. Mutta koska uskoin jokaisen Mestarin sanoista olevan totta, minä kuuntelin!

Jonkin aikaa tämän jälkeen, naispuolinen qigong-mestari kutsui minut kotiinsa ja esitteli minulle erään maalauksen. Maalauksessa kultainen lohikäärme nousi merestä ja lohikäärmekeiju kannatteli sen partaa.

"Tämä on tarkalleen mitä näin sinä päivänä merenrannalla", hän kertoi minulle. "Kutsuin kotiini kuuluisan maalarin Dalianista. Kuvailin näkymän ja hän maalasi sen. Näin lohikäärmeen nousevan vedestä, mutta mietin vielä saapuiko se paikalle Opettaja Li'n vai minun takiani."

Vastasin välittömästi: "Kuinka voit luulla, että lohikäärme olisi saapunut sinun vuoksesi? Opettaja sanoi, että olennot taivaista ja merestä olivat paikalla kuunnellakseen häntä!"

Riippumatta siitä mitä naispuolinen qigong-mestari sanoi, tuohon maalaukseen on tosiaankin kuvattu näkymä rannalta tuona päivänä.

Neljäntenä luentopäivänä Mestari tuli kotiini. Kymmenisen harjoittajaa tuli hänen mukanaan. Katsoimme yhdessä Mestarin liikesarjojen opetusvideota. Videossa Mestari oli pukeutunut keltaiseen ja istui nurmikolla. "Katsokaa, missä minä istuin?", Mestari kysyi. Jotkut harjoittajista näkivät totuuden ja huudahtivat: "Lootuksen kukalla!"

Kaikki muut näkivät lootuksen paitsi minä. Sydämessäni syytin likinäköisyyttäni. "Näetkö?" Mestari kysyi minulta. Huomatessaan, etten nähnyt, hän jatkoi: "Laitan lootuksen liikkumaan niin sinäkin voit nähdä sen."

Silloin näin sen! Mestari istui Lootuksen kukalla, jossa oli monia kerroksia ja sen terälehdet liikehtivät pehmeästi. Se tuntui todella ihmeelliseltä.

Mestari poimi tomaatin viereiseltä lautaselta. Hän peitti sen käsillään ja sanoi: "Joku voi syödä sen"

"Ei älkää syökö sitä!" Vastasin kiireesti. "Jätetään se tänne, jotta voimme katsoa sitä"

Laitoin tomaatin television päälle. Vertailun vuoksi laitoin sen viereen toisen tomaatin. Joku huudahti: "Katsokaa! Tomaatti hohtaa! Sen sisällä on pieni Buddha" Näin smaragdinvihreän valon säteilevän kattoon tomaatin yläosasta. Valossa tosiaan istui pieni Buddha. Eikä vain tomaatti hohtanut, vaan myös televisio ja koko seinä säteilivät smaragdinvihreää valoa. Olimme kaikki kunnioituksen vallassa. Sinä iltana pystyin näkemään television ja koko seinän hehkuvan smaragdinvihreinä. Tomaatti hohti, säteillen voimakkaasti valoa. Myöhemmin, kun vertailukohdaksi asettamani tomaatti muuttui pehmeäksi, vaihdoin sen tuoreempaan. Yli kahden viikon jälkeenkin, vaihdettuani vertailu tomaatin neljä kertaa, Mestarin koskettama tomaatti oli vieläkin täysin tuore. Minua alkoi pelottaa, että se alkaisi jonain päivänä pilaantua, joten annoin lapseni syödä sen. (Valaistumiskykyni oli selvästikin heikko.)

Sinä päivänä Mestari kertoi meille maailmankaikkeuden ajan myötä harhautuneen sen Totuudenmukaisuuden, Laupeuden ja Kärsivällisyyden tasosta ja olevan näin ollen suuressa vaarassa. Hän sanoi myös, että maapallo tulisi kohtaamaan vakavia ongelmia ja olisi epävarmaa voisiko Dalian säilyä. Pyysimme kaikki Mestaria säilyttämään Dalianin. Mestari vastasi: "Jos pidämme Dalianin, sen vesiongelma on ensin ratkaistava."

Siihen aikaan Dalian oli kärsinyt useita vuosia ankarasta kuivuudesta. Vedenjakelu jouduttiin usein katkaisemaan. Tästä huolimatta, vaikka kaksikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun Mestari sanoi, että vesiongelma täytyy ratkaista, Dalian ei ole siitä päivästä lähtien kärsinyt veden puutteesta.

Kuudentena luentopäivänä professori Li kutsui Mestarin tutustumaan kaupunkiin. Hänellä oli mukanaan kaksi kameraa ja neljä filmirullaa. Liikuimme ryhmänä. Kierroksen aikana huomasin, ettei Mestari halunnut ottaa kuvia näiden ihmisten kanssa, joihin kuului joitakin qigong-mestareita. Ajattelin, että kuvat eivät onnistuisi, koska Mestari ei halunnut olla kuvissa heidän kanssaan. Lopulta Mestari pyysi meidät - neljä harjoittajaa - ja otti kaksi kuvaa kanssamme.

Filmin kehittämisen jälkeen professori Li näytti meille rullan käyttökelvotonta filmiä. "Hyvin kummallista", hän sanoi minulle: "Kun menin kehittämään filmiä, huomasin filmin puuttuvan yhdestä kameroista". Sanoin epäileväni hänen perheenjäsentensä ehkä ottaneen filmin kamerasta. "Se on mahdotonta, sillä kamerat olivat mukanani koko ajan”, professori vastasi. "Kehitin muut rullat. Mutta katso, ne kaikki ovat pilalla. Vain kaksi kuvista onnistui hyvin." Onnistuneet kuvat olivat juuri ne kaksi, jotka Mestari oli ottanut harjoittajien kanssa. Professori Li sanoi innoissaan: "Nyt minä tiedän sen. Opettaja Li todella on Buddha!"

Vietyäni nuo kaksi kuvaa kotiini, huomasin niitä lähemmin tarkastellessani kaksi lohikäärmettä yhdessä kuvista. Toisen kuvan yläreunassa oli miekka. Mainitsin asiasta Mestarille kun vein kuvat hänelle. Kysyin näenkö lohikäärmeet ja miekan oikein. Mestari vastasi: "Tiedätkö Dalianin kahdesta merestä? Kaksi lohikäärmekuningasta ovat auttaneet vartioimaan Fa'ta kaupunkiini saapumisesta lähtien. Tuo miekka on kosminen miekkani, se on äärimmäisen voimakas.

Joitakin vuosia myöhemmin, eräässä unessani, Mestari lainasi minulle miekkaa taistelussa demoneita vastaan. Se oli todellakin käsittämättömän voimakas. Kun heilautin sitä muutaman kerran, kymmenet tuhannet demonit hajosivat välittömästi olemattomiin.

Eräänä päivänä rouva Sun, hänen aviomiehensä ja minä kävimme tapaamassa Mestaria. Rouva Sun kertoi Mestarille kärsineensä sydänsairaudesta usean vuoden ajan. Hän joutui usein sairaalaan ja oli ollut neljästi kriittisessä tilassa. Erityisen vaikeina aikoina hän ei voinut olla edes makuuasennossa, vaan joutui nukkumaan istualtaan tyynyä vasten. Mestari laittoi vasemman kätensä pöydän alle, ja nosti pöydän ilmaan, pyörittäen samalla oikeaa kättään. Sitten Mestari laittoi molemmat kätensä yhteen ja käveli ulos. Kerroin rouva Sunille, että Mestari oli puhdistanut hänen kehonsa.

Mestari palasi hetken kuluttua. "Älä huolehdi, olet nyt kunnossa”, Mestari sanoi, hymyillen rouva Sunille. "Sinulla ei ole enää sairautta ja voit nyt keskittyä kultivointiisi." Rouva Sun on kultivoinut siitä lähtien 20 vuotta. Hän ei ole koskaan jättänyt Fa-opiskelua tai harjoituksia. Hänen sydänsairautensa ei tietenkään koskaan palannut.

Huhtikuussa saatoin Mestaria kaupungin kehitysalueelle. Lounaan aikana Mestari kysyi minulta: "Käytät silmälaseja. Oletko likinäköinen?" Kerroin olevani. "Katso tuota maalausta. Näetkö sen selvästi?", Mestari kysyi osoittaen maalausta seinällä. Kerroin, etten pystynyt näkemään sitä selvästi. Mestari hieroi selkääni ylhäältä alas kolmesti ja kysyi: "Entäs nyt?" Vastasin: "Se on parempi kuin aikaisemmin, mutta en silti pysty näkemään sitä kovin selkeästi."

Mestari sanoi, etten tarvitse silmälasejani enää. Kerroin hänelle tuntevani oloni epämukavaksi ilman laseja, sillä olin tottunut käyttämään niitä – lisäksi, ihmiset ympärilläni ajattelisivat minun näyttävän oudolta jos jättäisin yllättäen silmälasit pois. Mestari ehdotti, että käyttäisin laseissani tasaisia linssejä. Keskustelun jälkeen huomasin professori Li'n tuijottavan minua paheksuvasti. Ymmärsin yhtäkkiä mistä oli kysymys: Mestari kertoi minulle jotain, ja silti kieltäydyin hyväksymästä sitä. Valaistumiskykyni oli niin huono! Muutin välittömästi ajattelutapaani ja sanoin Mestarille: "Nyt pystyn näkemään maalauksen"

Myöhemmin, matkustaessani Japaniin, ostin kauniit silmälasit tasaisilla linsseillä. Näköni ei kuitenkaan ollut hyvä, laseilla tai ilman. Tätä jatkui vuoden verran, kunnes eräänä päivänä istuin vahingossa lasien päälle ja ne napsahtivat kahtia. Ymmärsin, että Mestari yritti kertoa minulle, ettei minun tulisi käyttää laseja enää. Tarkalleen samaan aikaan luin kysymyksiä ja vastauksia yhdestä Mestarin luennoista: harjoittaja oli kysynyt silmälasien käytöstä ja Mestari oli vastannut heikentyneen näkökyvyn olevan seurausta karmasta.

Tunnistin matalan valaistumiskykyni ja heitin lasini välittömästi roskiin. Myöhemmin samana päivänä menin juna-asemalle tapaamaan erästä henkilöä. Katsellessani ympärilleni huomasin pystyväni näkemään kaiken selvästi. Tohkeissani katselin kaikkea ympärilläni ja unohdin tulleeni tapaamaan jotakuta, kunnes tämä henkilö taputti minua olkapäähän.

Eräänä päivänä saatoin Mestaria hänen hotellihuoneeseensa. Hotellin työntekijä avasi huoneen oven. Samalla kun astuimme huoneeseen, televisio meni päälle itsestään. Työntekijä oli hyvin yllättynyt. Katsoin Mestaria, joka hymyili ja sanoi: "Tämä tapahtuu aina kun astun huoneeseen."

Ensimmäisenä luentopäivänä halvaantunut nainen saapui paikalle miehensä kantamana. Sisäänkäyntiä vartioiva harjoittaja pysäytti heidät, sanoen Mestarin olevan täällä opettaakseen Fa'ta, ei parantaakseen sairauksia. Juuri sillä hetkellä Mestari käveli sisäänkäynnin ohi ja sanoi harjoittajalle: "Voit päästää heidät sisään."

Ennen luennon alkua Mestari hoiti naista. Nainen pystyi liikkumaan samantien! Viimeisenä luentopäivänä hän käveli lavalle, polvistui ja kumarsi Mestarille, kiittäen häntä pelastamisestaan. Se oli tunnepitoinen hetki meille kaikille, jotka todistimme tapahtunutta.

Kuukautta myöhemmin vierailin muutaman harjoittajan kanssa naisen kotona. Olimme aikaisemmin todistaneet tapauksia, joissa toiset qigong-mestarit olivat näennäisesti parantaneet potilaita, oireet kuitenkin palasivat muutamassa päivässä. Halusimme nähdä mikä hänen vointinsa oli. Nainen asui talon viidennessä kerroksessa. Naapuri kertoi meille, ettei hän ollut kotona, mutta hänen vointinsa oli erittäin hyvä. Naapurin mukaan hän pystyi kävelemään portaat joka päivä ja oli mennyt läheiseen puistoon tekemään harjoituksia. Emme odottaneet hänen paluutaan. Meidän ei tarvinnut nähdä häntä omin silmin. Mestarin voimat olivat niin erikoislaatuiset, etteivät toiset qigong-mestarit olleet edes vertailukelpoisia.

Luennon lähestyessä loppuaan, Mestari kehotti meitä kirjoittamaan ylös tuntemuksiamme ja kokemuksiamme luennolta. Kirjoitin ja kirjoitin ja kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Minun täytyi kirjoittaa se uudestaan ja uudestaan, mutta silti viimeisessä kirjoituksessani oli muutama kyynel mukana.

Kirjoitin, "En vuosikausiin tiennyt mitä etsin. Oliko se mainetta? Kun minusta tuli alemman tason esimies tajusin, että maine ei ollut mitä halusin. Oliko se rahaa? Kun sain jonkin verran rahaa tajusin, ettei rahakaan ollut se mitä halusin. En ollut varma mitä halusin, ja se teki minut levottomaksi. Osallistuttuani yhdeksän päivän luennoille, olen löytänyt sen mitä etsin. Mestari on muuttanut maailmankuvani ja elämänkatsomukseni."

Nämä sanat nousivat syvältä sydämestäni. Kun luento Dalianissa päättyi, saatoimme Mestarin matkaan kohti seuraavaa kohdettaan, Jinzhouta. Ihmeet, jotka Mestarin ansiosta tapahtuivat Jinzhoun matkalla, avasivat silmäni entisestään.

Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2015/11/20/153745.html

Osa 2: http://fi.clearharmony.net/articles/a111637-Harjoittaja-muistelee-Mestarin-seurassa-viettamiaan-kallisarvoisia-paivia-Osa-2.html