Ensimmäinen kokemuskertomukseni Falun Gongin harjoittamisesta

Hyvä Mestari Li Hongzhi,
Hyvät kanssaharjoittajat,

Tämä on minun ensimmäinen kokemuskertomukseni Falun Gongin harjoittamisesta.

Ammattiltani olen toimittaja, ja minulla on aina ollut kykyjä ja voimakas halu kirjoittamiseen. Dafa on kuitenkin niin erilainen, pyhä ja valtava, että toistaiseksi en ole tuntenut tarpeeksi varmuutta kirjoittaa mitään omasta kultivoinnistani. Mutta nyt kirjoittaessani siitä, tunnen sisälläni rohkeutta ja kannustusta. Tunnen itseni vapaaksi ja että olen turvassa.

Olen kasvanut kommunistisessa maassa, absoluuttisesti ateistisessa perheessä. Ymmärsin jumalien olevan vain jotain ihmisten mielessä, jokin psyykkinen sairaus.

Ensimmäisen kirjan, jota luin ja jossa oli jotain jumalista, on kirjoittanut saksalainen kirjailija. Kirjan nimi oli "Siddhartha". Se kertoo tarinan Buddha Shakyamunista hyvin länsimmäisen ajattelutavan näkökulmasta. Sillä oli hyvin voimakas vaikutus minuun, ja ajattelin, "No, siinä on jotain totuuksia Jumalasta." Mutta en uskonut siihen niin syvästi, koska elämässäni tapahtui sillä hetkellä muita asioita. Kohtasin paljon vaikeuksia, ja tunsin vihaa elämääni kohtaan. Ajattelin koko ajan itsemurhaa. Se sai minut tuntemaan vapautta, kunnes olin siinä vaiheessa, että itsemurha näytti väistämättömältä. Oli elokuu vuonna 1999, ja kuulin sisältäni äänen, joka puhui minulle: "Et voi ottaa jotain, mitä et ole antanut." Olin jostain syystä aivan varma, että itsemurha ei voi lopettaa kärsimystäni, jonka halusin todella loppuvan ja että minun pitäisi etsiä pelastusta jostain muualta.

Pääti siis alkaa etsimään hyviä asioita elämästäni keskittymällä hyviin asiohin kielteisten asioiden sijaan. Kuitenkin vaikeudet jatkuivat, mutta yritin ottaa asiat kevyesti. Se tuntui paremmalta, mutta silti hyvin vaikealta. Tuolloin tapasin ystävän, jonka harrastus oli tehdä anagrammeja ihmisten nimistä. Hän päätti tehdä myös minun nimestäni anagrammin. Kului noin kuukausi ja sitten se oli valmis, ja ystäväni oli erittäin tyytyväinen tulokseen. Englanniksi käännettynä se tarkoittaa: "Lootukset ovat vahvistettu ketjuilla." Hups! Tunsin oloni epämiellyttäväksi. Ketjut? Miksi ketjut? En ajattellut lootuksia, vaan vapauden puutetta, joka jatkui yhä elämässäni.

Elämä jatkui ja erilaisia asioita tapahtui minulle. Useimmat niistä vahvistivat minua, mutta pelkäsin yhä niitä ketjuja. Halusin vain, että ne katoaisivat, mutta niin ei tapahtunut.

Kun olin aktiivisesti mukana vihreässä liikkeessä Bulgariassa, tapasin Dafa-harjoittajan, ja menin viralliseen Falun Gong -harjoitusliikkeiden esittelytilaisuuteen kulttuurilaitokselle Sofiassa vuonna 2009. Lapsena harrastin joogaa hyvin pitkään. Mutta se oli aivan kuin urheilua, koska kirja, joka minulla oli, oli julkaistu kommunistisessa Bulgariassa, jolloin henkisiä menetelmiä ei suosittu. Joten tiesin kuinka istutaan täyslootusasennossa ja pystyin tekemään joitakin todella vaikeita harjoituksia, mutta en tiennyt mitään mielen kultivoinnista.

Kun tein Falun Gongin harjoituksia esittelytilaisuudessa, kokemukseni oli unohtumaton. Tunsin ruumissani jotain erittäin voimakasta. Kun tulin kotiin, luin vainosta Internetissä. Olin todella hyvin järkyttynyt, varsinkin elinryöstöjen vuoksi. Jatkoin harjoituksia vasta vuoden päästä, ja olin vielä hyvin kaukana Dafan ja kirjan ymmärtämisen periaatteista. Ne olivat kuin fantasiaa. Olin samaa mieltä joistakin asioista, mutta suurin osa kirjasta oli todellakin jotain ei ymmärrettävää ja uskomatonta!

Mutta sitten tapahtui jotakin, joka oli ikään kuin käännekohta. Bulgariaan tuli vierailulle eurooppalaisia veteraaniharjoittajia. Ensimmäisen päivän jälkeen olin hyvin vihainen ja pettynyt, ja odotin seuraavaa päivää kuin taistelua. Ja sitten seuraavana päivänä minulla ei ollut mitään syytä taistella ketään vastaan. Tunsin itseni hyvin tyhmäksi! Tunsin riittämättömyyttä ja vapautta samanaikaisesti. Aloin ymmärtää Dafan voimaa. Todellinen, maaginen ja myötätuntoinen voima, joka mahdollistaa asioiden tapahtuvan ilman taistelua pelkästään myötätunnon ja kärsivällisyyden kautta.

Kun luin Zhuan Falunia ensimmäistä kerta, minun oli todella vaikeaa ymmärtää Kärsivällisyys-periaatetta (joskus se on vaikeaa edelleenkin). Ja Myötätunto oli vaikeaa myös. Minun on myönnettävä, että olen todella tarvinnut paljon aikaa ymmärtääkseni Yhdeksän Luennon sisältöä, jossa Mestari puhuu suuresta kärsivällisyydestä. Ja edelleen minun on vaikeaa toimia sen mukaisesti jokapäiväisessä elämässäni. Olin kuitenkin hämmästynyt, kuinka myötätuntoisia ja lempeitä veteraaniharjoittajien sydämet olivat, ja se muutti paljon minussa. Nyt minulla on tavoite: saavuttaa tämä myötätunnon ja kärsivällisyyden taso, jonka olin kokenut! Minulla oli pitkä matka kuljettavana!

Ja sitten, viisi kuukautta myöhemmin tapahtui vielä vaikuttavampi asia. Täytyy myöntää, että joskus vaino kuulosti minusta hyvin abstraktilta asialta, koska en ollut koskaan nähnyt sitä ja en tuntenut ketään, joka olisi ollut vainon kohteena. Vaino on niin julmaa, että mieleni ei todellakaan voinut hyväksyä sitä todeksi.

Joten kun päätin liittyä rauhanomaiseen mielenosoitukseen Belgradissa joulukuussa 2014, se oli kuin vastuun ottamista Dafan vuoksi. Minun mieleeni ei koskaan tullut ajatus, että se voisi olla vaarallista. Nauroin sukulaisteni varoituksille ”olla varovainen”. Olin hieman innoissani, kun istuimme kaikki yhdeksän harjoittajaa autossa keskustellen siitä, mitä sanoisimme, jos he pyytäisivät meitä raja-asemalla kertomaan vierailumme tarkoituksen.

Se mitä tapahtui seuraavaksi, oli kuin vaino-artikkeleista, joista olen lukenut: Serbian poliisi sieppasi meidät hostellista, jossa meidän oli määrä yöpyä. Emme saaneet soittaa kenellekään, ja meille ei kerrottu mitä olimme tehneet väärin. Uskon, että poliisitkaan eivät tienneet sitä. Heille oli kerrottu, että olimme vaarallisia rikollisia ja toimimme Kiinaa vastaan, joten tarttuimme mahdollisuuteen selventääksemme heille tosiasioita. Kerroimme heille kaiken pahan puolueen teoista ja viattomien ihmisten vainosta heidän vakaumuksensa takia. Hyvä asia oli se, että serbialaiset poliisit ymmärsivät bulgariaa, kun puhuimme heille hitaasti. Jatkoimme keskustelua leirissä, ja meillä oli hyvin vahvoja oikeamielisiä ajatuksia. Kaksi kiinalaista kanssaharjoittajaa lähetettiin leiriin seuraavana päivänä. Saimme luvan lukea yhdessä ja pystyin unohtamaan kaikki pelot. Minulla oli tunne: Meidän on selvennettävä tosiasioita, ja itse asiassa voisimme käyttää kaikkea tätä aikaa harjoittaaksemme yhdessä, opiskellaksemme Fa'ta yhdessä ja tehdäksemme harjoituksia yhdessä.

Tiistai-iltana (meidän toinen päivä pakolaisleirillä) uusia poliiseja tuli yövuoroon ja he olivat töykeitä meille. Olimme lukemassa, mutta he saivat meidät avaamaan huoneen oven. He pitivät ääntä ja tupakoivat koko ajan, joten se oli erittäin häiritsevää. Yksi heistä tuli keskeyttämään meidät kun luimme, ja sitten taas uudelleen. Hän oli töykeä, mutta ensimmäinen ajatus ei ollut se. Ajattelin: "Hänen tulo tänne ei ole sattumaa. Hän tulee kuuntelemaan Dafaa." Menin vartijoiden luo ja puhuin heidän kanssaan. Selitin heille, miksi olimme siellä ja mitä ihmisille, kuten me, Kiinassa tapahtuu. Kerroin myös heille Dafan periaatteista, ja näin valoa heidän silmissään. Sitten saimme sulkea oven ja jatkaa lukemista ilman häiriöitä.

Se, mitä tapahtui Serbiassa, vahvisti uskoani Dafaan. Näin, mitä se todella on: vaino on ankarampi, jos toimit kuin tavallinen ihminen ja päinvastoin, kun ajattelet itseäsi Dafan harjoittajana. Sain tutustua kanssaharjoittajiin paremmin, ja saatoin nähdä, miten harjoittajien oikeamieliset ajatukset voivat muuttaa asioita perusteellisesti. Mielestäni tämä oli parasta mitä teimme tämän kolmen päivän vangitsemisen aikana; kaikki harjoittajat yhdessä Bulgariassa, jotka selvensimme myös tosiasioita. Koska he (kiinalaiset harjoittajat) toimivat yhdessä Euroopan harjoittajien kanssa, se oli todella esimerkki siitä, miten toimia yhtenä kehona. Ja tämä oli yksi niistä asioista, jonka muistan, kun tapasin Euroopan veteraaniharjoittajia Sofiassa: että meistä tulee kuin yhtä kehoa, otamme osaa, teemme parhaamme ja olemme sopusoinnussa muiden kanssa niin hyvin, kuin mahdollista; ja kun tulee ristiriitoja, pehmennämme niitä myötätuntoisella sydämellä.

Mestari puhuu paljon meidän poluistamme. Ja mitä kauemmin kultivoin, sitä enemmän näen kultivoinnin matkan tekona. Matka minun todelliseen itseeni, missä lootukset ovat jo vahvoja eikä ketjuja tarvita enää.

Kiitos tästä matkasta meidän armolliselle Mestarille ja kiitos yhteisistä kokemuksista meille kaikille Dafa harjoittajille.

Edellä kerrottu on vain minun rajallinen ymmärrys. Olkaa hyvä ja huomauttakaa, jos siinä on jotain sopimatonta.

Kiitos, Mestari Li
Kiitos, kanssaharjoittajat