Euroopan kokemustenjakokonferenssi 2015

Nimeni on Dejan. Olen harjoittanut Dafaa yli 10 vuotta. Vaikka olen käyttäyt kaikkia mahdollisia tilaisuuksia levittääkseni Fa'ta Serbiassa, meitä on silti vain viisi harjoittajaa. Tämä ei riitä suuremman mittakaavan aktiviteettien järjestämiseen, mutta on hyvä alku yhteistyölle muiden maiden harjoittajien kanssa. Naapurimaiden harjoittajat ovat monesti tulleet apuun, mutta meillä ei koskaan ole ollut vastaavaa tilaisuutta selventää tosiasioita laajamittaisesti, kuin Belgradissa viime vuoden joulukuussa pidetyn Kiinan sekä 16 Keski- ja Itä-Euroopan maiden huippukokousten aikana. Tämä on avannut ovia laajamittaiselle yhteistyölle.

Valmistelu

Koska Fa-opiskelu on perusta kultivoinnille, aloimme säännöllisesti pitää Sonant-kokouksia muodostaaksemme yhteisen kehon. Jotkut maat olivat pitäneet vastaavia tilaisuuksia aiemmin, joten keskustelimme muiden kokemuksista. Tilanteet eri maissa eivät kuitenkaan olleet yleismaailmallisia. Kiinan ja 16 maan huippukokous pidettiin Puolassa ja poliisit sallivat harjoittajien tehdä mitä he halusivat. Romaniassa poliisi kuitenkin kielsi kaikki aktiviteetit, joten harjoittajien piti etsiä vaihtoehtoisia tapoja.

Perustuen aiempaan kokemukseemme poliisista, emme uskoneet, että mitään pahaa voisi tapahtua Serbiassa. Haimme luvat, keskustelimme poliisipäällikön kanssa ja odotimme myönteistä vastausta.

Sillä välin teimme 16. pääministerille kirjeet. Kirjeessä mainitsimme EU:n päätöslauselman elinryöstöistä ja kehotimme pääministereitä ottamaan asian esille Kiinan pääministerin kanssa, jonka oli myös määrä olla läsnä.

Kirje allekirjoitettiin 16. Dafa-yhdistyksen toimesta ja toimitettiin huippukokousta edeltäneen viikon torstaina. Yritin ensin lähettää kirjeen faxina, mutta ministeriöstä kerrottiin, ettei faxilaite toimi. Sitten yritin lähettää kirjeen sähköpostitse, mutta heidän tietojärjestelmänsä kaatui. Lopuksi ministeriö vahvisti saaneensa kirjeen ja toimittavansa sen pääministerille.

Perjantaina pidimme lehdistötilaisuuden toimintamme julkistamiseksi ja kirjeemme esittelemiseksi julkisuudessa. Ikään kuin odottaen lehdistötilaisuuden päättymistä, poliisit alkoivat välittömästi marssia ympärilleni. Ensin yhden poliisiaseman päällikkö toimitti kielteisen päätöksen henkilökohtaisesti - hän sanoi päätöksen tulleen korkealta taholta. Sitten toinen poliisiasema, josta olimme anoneet lupaa toiselle tapahtumalle, myöskin kielsi meitä. Lopuksi ulkomaiset poliisiviranoimaiset vierailivat työpaikallani hostellin vastaanotossa tarkistaakseen, keitä oli tulossa seuraavalla viikolla. Kerroin heille kaiken tietämäni - mitään salattavaa ei ollut.

Mutta he eivät olleet kovin vakuuttuneita. Samana iltana menin kanssaharjoittajan kotiin opiskelemaan Fa'ta ja huomasin, että minua seurataan. Serbialainen harjoittaja toisesta kaupungista koki saman - hänet jopa kutsuttiin salaisen poliisin päämajaan kuulusteltavaksi.

Paine oli kasvussa, mutta karu totuus paljastui lauantaiaamuna. Melko arvostetussa sanomalehdessä julkaistiin kampanja meitä vastaan. Käyttäen yhteenvetoa KKP:n vakiovalheista Falun Gongin "kulttimaisesta" luonteesta ja vääristelemällä poliisin haastattelussa sanomiani asioita, joku kehitti hyvin ilkeän artikkelin, yllyttäen lynkkaukseen.

Ilmoitin Euroopan Falun Dafa-yhdistykselle kiellosta ja kampanjasta. Sain neuvoksi lainauksen Mestarin sanoista, että mitä ikinä he tekevätkään meitä vastaan, kääntyy lopulta heitä vastaan.

Sinä iltana meillä oli viimeinen Sonant-kokous ennen kokoontumista Belgradiin, joten ilmoitin harjoittajille asioiden uudesta kehityksestä. Kerroin heille koko hallintokoneiston ja valtiokontrollin alaisten tiedotusvälineiden olevan meitä vastaan, joten saapuminen Belgradiin voisi olla riskialtista. "Olemmeko silti sitä mieltä, että meidän pitäisi jatkaa?"

Liikutuin syvästi heidän vastauksestaan. Suunnilleen 10 harjoittajaa 7-8 maasta oli läsnä ja kaikki olivat yhtä mieltä: "Olemme Dafan harjoittajia - meidän EI tule luovuttaa." Jos emme voi pitää mielenosoituksia, voimme tehdä jotakin muuta. Vaikka vain harjoittaisimme ja opiskelisimme yhdessä, se riittäisi.

Päätettiin jatkaa, mutta muuttaa lähestymistapaa. Tähän sisältyi turvallisuusriskien minimointia ja majoitusvaihtoehtojen etsimistä.

Vaino

Taivas oli raskas ja ilmassa oli jännitystä. Jollain tapaa tunsin samanlaisen ilmapiirin heinäkuussa 1999, vaikkakaan en vielä silloin ollut harjoittaja. Sunnuntai ei ollut meille Serbiassa kovinkaan tapahtumarikas päivä, mutta joitain harjoittajia oli jo tulossa.

Kaksi harjoittajaa Kroatiasta ja yksi Sloveniasta yrittivät ylittää rajan sunnuntai-iltana. Heidän nimensä löytyivät kuitenkin mustalta listalta ja heidän pääsynsä evättiin. Selitys oli, että mielenosoitukset oli kielletty ja Falun Gongin katsottiin uhkaavan kansallista turvallisuutta.

Aikaisin maanantaiaamuna sain kuulla, että 9 bulgarialaista harjoittajaa löysi tien Belgradiin, mutta poliisi nappasi heidät hostellista Belgradissa ja vei tuntemattomaan paikkaan.

Samana aamuna ulkomaiset poliisiviranomaiset vierailivat kotonani etsien piiloutuneita harjoittajia, mutta he löysivät vain kolme paikallista harjoittajaa, jotka olivat kokoontuneet lähettämään oikeamielisiä ajatuksia. Poliisit myönsivät, että bulgarialaiset oli pidätetty heidän osastonsa toimesta, mutta kieltäytyivät paljastamasta enempää yksityiskohtia.

Jonkin ajan kuluttua kolme meistä lähti käymään sanomalehden toimituksessa. Yllättäen erään harjoittajan jalka kipeytyi, joten kuljimme hitaasti, mutta loppujen lopuksi onnistuimme tavoittamaan herjaavan artikkelin toimittajan ja kirjoittajan. Molemmat näyttivät olevan häpeissään ja pyysivät meiltä anteeksi, mutta eivät luvanneet julkaista minkäänlaista oikaisua. Mekään emme vaatineet sitä.

Seuraavaksi vierailimme toimittajainyhdistyksessä ja valtiosta riippumattomassa ihmisoikeuksien suojelusta tunnetussa järjestössä. Tämä oli hyvä valinta, koska he käynnistivät välittömästi kiireelliset toimet, sisältäen yhteydenottoja erilaisiin instituutteihin ja hallintotasoihin, oikeusasiamieheen ja suotuisiin tiedotusvälineisiin.

Kaikille harjoittajille oli jo tiedotettu pidätyksistä. Jotkut heistä peruivat matkansa, mutta toiset eivät. Lisää pidätyksiä olisi siis luvassa. Samana päivänä slovakialainen harjoittaja noudettiin hostellistaan vastaavalla tavalla kuin bulgarialaiset.

Kolme suomalaista harjoittajaa laskeutui Belgradin lentokentälle, mutta kaksi heistä oli poliisin listalla ja heidän pääsynsä evättiin - heidän piti kääntyä takaisin. Kolmas pääsi hotellilleen, mutta pidätettiin siellä.

Päivän päätteeksi meillä oli 11 EU-kansalaista pidätettynä, mukaan lukien yksi, jolla oli YK:n myöntämä pakolaisen asema, hänen kärsimästään vainosta ja kidutuksesta Kiinassa. Jokaiselta heistä oli kielletty perusihmisoikeudet: Oikeus puheluun, lakimieheen ja jopa tulkkiin. Suurlähetystöt oli jo vedetty mukaan tapaukseen ja siitä oli tulossa iso ongelma.

Mestari sanoi artikkelissaan Fa'n opetusta vuoden 2003 Yhdysvaltojen Keskilännen Fa-konferenssissa: "… tämä koko vaino koostuu valheista, panetteluista ja kaikkein halveksittavimmista keinoista, jotka eivät kestä päivänvaloa."

Tehtävämme oli selvä: Kertoa maailmalle ja tuoda ne päivänvaloon.

Paljastus

Tiistaina kotini muutettiin mediakeskukseksi. Kirjoitimme lehdistötiedotteita ja kirjeitä EU:n instituuteille, kun samaan aikaan harjoittajat eri maista alkoivat ottaa yhteyttä paikallisiin tiedotusvälineisiin ja tärkeisiin henkilöihin.

Pidätetyiltä harjoittajilta tuli uutinen: heitä kaikkia pidettiin ulkomaalaisille tarkoitetussa pidätyskeskuksessa, mutta heitä ei kohdeltu huonosti. He selvensivät tosiasioita vartijoille sekä keskuksen johtajalle ja saivat heidän sympatiansa. Heille annettiin kuitenkin eräänlainen uhkavaatimus ylemmän viranomaisen toimesta. Jos he suostuisivat allekirjoittamaan lausunnon ja myöntämään tulleensa Belgradiin osallistuakseen laittomaan mielenosoitukseen, heidät vapautettaisiin; jos he kieltäytyisivät allekirjoittamasta, heitä voitaisiin pitää pidätettyinä 30 päivää ja karkottaa kuten rikolliset, joilla ei ole koskaan oikeutta palata.

Jokainen harjoittaja mielsi lausunnon samanlaiseksi kuin se, jonka kiinalaiset harjoittajat pakotetaan allekirjoittamaan. Kaikki kieltäytyivät yhteistyöstä ja tämä antoi meille lisäaikaa työskennellä asioiden paljastamiseksi.

Ensimmäinen mediatyömme hedelmä saatiin tiistaina. Lehdistötilaisuudessa Brysselissä NTD:n toimittaja sai kiinni Serbian Euroopan integraatioministerin ja tiedusteli pidätyksistä. Hämmentyneen näköisenä ministeri myönsi pidätettyihin EU-kansalaisiin liittyvän ongelman ja lupasi, että asia ratkaistaan nopeasti.

Aiemmin meillä ei ollut mitään virallista tietoa pidätyksistä ja paikalliset tiedotusvälineet kieltäytyivät raportoimasta asiaa. Sitä vastoin jotkut tiedotusvälineet julkaisivat uudelleen lauantaisen negatiivisen artikkelin ja jopa jotkut tiedotusvälineet Bulgariassa tekivät samoin. Ministerin lausunnon jälkeen vapaat tiedotusvälineet alkoivat kuitenkin etsiä meitä käsiinsä, kuullakseen mitä tosiasiassa tapahtui.

Tiistaina valtakunnallinen TV haastatteli minua, mutta jostain syystä he olivat haluttomia televisioimaan mitään. Ruotsalainen harjoittaja otti omasta tahdostaan yhteyttä eri tiedotusvälineisiin ja sai yhteyden TV-verkon toimittajaan selventääksen hänelle tosiasioita. Vasta kyseisen harjoittajan lisäponnistelujen ansioista he alkoivat toden teolla seurata Falun Gongin harjoittajien pidätyksiä.

"Hyvää työtä", sanoi naapurini, joka ei tiennyt Falun Gongista mitään ennen ensimmäistä TV-raporttia.

Keskiviikko toi tullessaan merkittäviä läpimurtoja. Ensiksi tapasin israelilaisia ja kreikkalaisia harjoittajia, jotka olivat olleet Belgradissa viimeiset pari päivää, mutta eivät turvallisuussyistä olleet ottaneet meihin yhteyttä. Yhdessä päätimme lopettaa piilottelun ja myöhemmin jopa menimme puistoon harjoittamaan yhdessä. Tämän mahdollisti todellinen muutos ilmapiirissä:

Keskiviikkona EU-komission ja Serbian EU-suurlähettilään kannustavat viestit saavuttivat meidät. Myös Amnesty International julkaisi lausunnon, samoin kuin Slovakialainen MEP, joka vastaa Serbian ja EU:n suhteista - he kaikki vaativat Falun Gong-aktivistien välitöntä vapauttamista. Tämä oli suuri uutinen ja tiedostusvälineet sekä Serbiassa että Bulgariassa alkoivat kysellä, mikä Falun Gong on ja miksi heitä on pidätetty Serbiassa.

Kaapeliverkkouutiset oli yksi näistä tiedotusvälineistä. Tarjosimme erikoissopimusta kaapeliverkolle tietoisena siitä, että Romanian harjoittajat onnistuivat esittämään televisiossa Free China -elokuvan samaan aikaan Kiinan Bukarestin huippukokouksen kanssa. He suostuivat.

Vapautus

Emme koskaan saa tietää mitä kulisseissa tapahtui, mutta viitteitä on, että monet tärkeät henkilöt läpi koko EU:n saivat mahdollisuutensa puolustaa Falun Gongin harjoittajia ja kenties valitsivat tulevaisuutensa tällä tavoin. Lopulta huippukokouksen päätyttyä torstaina, kaikki harjoittajat vapautettiin 72 tunnin pidätyksen jälkeen. Vaikutti siltä, että poliisi pelkäsi heitä edelleen, joten he saattoivat harjoittajat rajalle ja päästivät heidät menemään.

Bulgarialaisista harjoittajista tuli varsin kuuluisia kotimaassaan seuraavien parin viikon aikana. Heillä oli joukko TV-haastatteluja ja näkyvyyttä tiedotusvälineissä.

Serbiassa Free China -elokuva esitettiin kaksi kertaa parhaaseen katseluaikaan, samalla kun jatkoyhteistyöstä TV-verkon kanssa oli seurauksena kaksi Gao Zhishengistä kertovaa Transcending Fear -elokuvan tv-esitystä.

Myöhemmät raportit tiedotusvälineissä olivat hyvin positiivisia ja jopa sanomalehdet, jotka julkaisivat ensimmäisen, panettelevan artikkelin, onnistuivat pelastamaan itsensä esittämällä erittäin hyvän reportaasin elinryöstöistä.

Ainakin kahdessa maassa, Serbiassa ja Bulgariassa, tällä tapahtumalla oli mitä suurin vaikutus Falun Gongin vainon paljastumiseen.

Kultivoinnin näkökulmasta meidän piti ylittää monia esteitä saavuttaaksemme tämän - esimerkiksi pelon kiintymys ja kiintymys maineen tavoitteluun. Yksikään pidätetyistä harjoittajista ei koskaan syyttänyt Serbian poliisia tapahtuneesta, ollen täysin tietoisia mikä sen takana oli. Aluksi olin samalla kannalla, mutta myöhemmissä vaiheissa tapahtumaa, Fa-opiskeluni laadun heiketessä, huomasin alkavani kallistua poliittiseksi ja suorastaan syyttäväni poliisia ja hallitusta.

Myöhemmin muistin, että poliisipäällikkö sanoi "käskyn tulleen ylhäältä" ja päädyin johtopäätökseen, ettei hän viitannut mihinkään poliisiorganisaation tasoon. Tämän oivalluksen jälkeen kirjoitin pääministerille kirjeen, pyytäen häneltä ystävällisesti tapaamista yhdistyksen edustajiston kanssa. Emme koskaan saaneet vastausta, mutta se ei olekaan pääasia. Asian ydin on se, että kehitin myötätuntoa miestä kohtaan, joka todennäköisimmin tilasi julman vainokampanjan Falun Dafan harjoittajia vastaan ja että olen antanut hänelle anteeksi.

Päätän tämän kokemuskertomukseni postituslistalle lähetettyyn viestiin, jonka on kirjoittanut serbialainen harjoittaja toisesta kaupungista: "Olen harjoittanut vuodesta 2010. Asun Nis-nimisessä kaupungissa. Ajan vanhalla Zastava 128:lla. He seurasivat minua kaksi päivää mustalla Toyotalla ja hopeanvärisellä Volkswagenilla. Koko yön he odottivat parkkipaikallani. He seurasivat minua myös työpaikalleni. He jopa ottivat minut haastatteluun… He olivat kiinnostuneita mikä Falun Gong on - poliittinen järjestö? Sanoin harjoittaneeni 4 vuotta, mutta en ole varma ymmärsivätkö he. En tiedä mistä he saivat selville puhelinnumeroni ja kaiken muun. Pitäisikö minun hankkia lakiapua? Aion jatkaa harjoittamista."

Kiitos Mestari tästä kallisarvoisesta tilaisuudesta.

Kiitos kaikille harjoittajille heidän tuestaan.