Chengdun virkamiehet yrittivät tappaa minut

Huaikoun poliisilaitoksen viranomaiset pidättivät minut kotoani 23. joulukuuta 2003 ja veivät Jintangin läänin pidätyskeskukseen.

Falun Gongin harjoittaja, nuori nainen, Meng Xiao Nanchongin kaupungista, oli myös pidätettynä samassa sellissä. Hän oli hyvin laiha. Hän oli käynyt kouluja ja oli toiminut osastopäällikkönä Chengdun terästehtaalla. Hän oli joutunut lähtemään kotoaan välttääkseen viranomaisten vainoa, koska harjoitti Falun Gongia. Meng oli pidätetty ja tuotu pidätyskeskukseen yli kuukausi ennen saapumistani.

Meng vietiin yleensä pois sellistä aamulla seitsemän aikoihin ja tuotiin takaisin illalla klo 23 jälkeen. Näin selvästi, että häntä oli kidutettu. Hän oli syömälakossa protestoidakseen laitonta pidätystä ja kieltäytyi luopumasta Falun Gongin harjoittamisesta.

Kun kysyin häneltä, mitä oli tapahtunut päivällä, hän kertoi minulle: "He pistivät minuun myrkyllisiä lääkkeitä ja pakkosyöttivät minua. Joskus minut vietiin Sichuanin maakunnan uudelleenkoulutuskeskukseen Qingjiangin kaupunkiin, ja toisinaan Jintangin läänin Kansansairaalaan nro 1.”

Meng ei palannut takaisin selliin

Tunsin pidätyskeskuksen johtajan, koska hän oli kotoisin Huaikousta kuten minäkin. Kysyin häneltä voisivatko he tehdä hyvä teon ja päästää Meng Xiaon vapaaksi. Hänhän oli ollut vangittuna yli kuukauden, eikä ollut syönyt mitään.

Johtaja vastasi, etteivät he saaneet vapauttaa häntä, koska korkeammat viranomaiset Chengdun kaupungin 6/10-virastosta olivat määränneet, että hänen annettaisiin kuolla.

Oli 20. tammikuuta 2004 ja oli kulunut 28 päivää siitä, kun minut oli tuotu pidätyskeskukseen. Meng ei palannut tuona päivänä selliin. Olin ahdistunut ja valvoin koko yön. Ihmettelin mitä hänelle oli tapahtunut.

Seuraavana aamuna pidätyskeskuksen vartijat sekä johtaja näyttivät hyvin hermostuneilta. Yksi vartijoista käski erästä vankia hakemaan Meng Xiaolle vaatteita. Hän sanoi, että hänen yllään olevat vaatteet olivat likaiset. Kerroin heille, että Meng omistaa vain yllään olevat vaatteet, joten annoin heille joitain omia vaatteitani. Samalla kysyin, olisiko Meng kenties kuollut. Johtaja käski lopettaa sellaiset puheet.

Vältin kuoleman kertoakseni murhasta

Sinä päivänä minulle tarjottiin paljon ruokaa lounaalla, mikä koostui kolmesta alkuruoasta ja kulhosta riisiä. Vartijat kehottivat minua kiirehtimään ja syömään nopeasti, sillä poliisi tulisi hakemaan minut pian.

Ajattelin vain, että Meng on murhattu. Olin hyvin vihainen, mutta en uskaltanut sanoa mitään. Minulla ei ollut ruokahalua, mutta he patistivat minua vain syömään. Tunsin oloni huonoksi ja suuni oli tunnoton, joten lopetin syömisen.

Vartija kertoivat keränneensä tavarani ja odottivat portilla poliisiauton saapumista. Tuntui oudolta, että he eivät halunneet minun allekirjoittavan mitään asiakirjoja, koska vastaavissa tilanteissa toimittiin toisin.

Huaikoun poliisiaseman viranomaiset saapuivat noin klo 17, ja oli pimeää, kun saavuin kotiin. Virkamiehet hokivat miehelleni, että olin hyvässä kunnossa heidän tuodessaan minut kotiin.

Seuraavana aamuna pääni tuntui turvonneelta ja suuni oli kuiva. Menin sairaalaan tutkittavaksi ja lääkäri sanoi minulle, että kasvoni olivat halvaantuneet.

Jiang Zengyao, pidätyskeskuksen johtaja, ja joitain muita viranomaisia tuli luokseni seuraavana päivänä. Kun Jiang näki minut, hänen kasvonsa muuttuivat kalpeiksi ja hänellä oli outo ilme. En ymmärtänyt, miksi hän tuli tapaamaan minua.

He kävivät luonani usein. Myöhemmin tajusin heidän pelkäävän, että paljastan heidän murhanneen Mengin. Tiesin liian hyvin heidän pahuutensa. Mutta olin hyvin peloissani, joten en paljastanut murhaa silloin. Tänään viimein rohkenen kertoa siitä.

Ymmärrän miksi he tarjosivat minulle niin ison aterian ja veivät minut pois pidätyskeskuksesta nopeasti. He pelkäsivät, että haluan paljastaa murhan. He laittoivat myrkkyä ruokaani ja yrittivät tappaa minut. Se, että söin vain vähän, pelasti henkeni.

Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2015/9/7/152428.html