Liu Zongyuan, suuri proosan mestari ja hyväntahtoinen kuvernööri

Liu Zongyuan (773-819 jkr.) oli kuuluisa runoilija ja yksi kahdeksasta suuresta proosan mestarista Tang-dynastian ajalta.

Liu läpäisi keisarillisen tutkinnon nuoruudessaan. Hän oli lahjakas, nuhteeton ja hänellä oli hyvä muisti. Puhetta pitäessään hän pystyi punomaan sujuvasti yhteen erilaisia historiallisia tapahtumia ja aihealueita, ja siksi yleisö ihaili hänen syvällistä tietämystään. Hyvän maineensa ansiosta monet aateliset yrittivät saada hänet piireihinsä.

Kuitenkin toimittuaan muutaman vuoden virkamiehenä keisarillisessa hovissa, hän loukkasi poliittisessa vallassa olevia ryhmiä ja hänet määrättiin alempaan asemaan syrjäseudulle.

Lupaavan uran haihtuessa pois, Liu päätti kuitenkin selviytyä vastoinkäymisistä opiskelemalla lisää kirjallisuutta, ja hänen taitonsa runoilijana ja kirjailijana paranivat edelleen. Hän ei palannut takaisin hovin politiikkaan, vaan omistautui matkustamiselle nauttien luonnonmaisemista. Hänestä kerrottiin monia tarinoita, joista kaksi on erityisen koskettavia:

Samaan aikaan eräs Liu'n ystävistä alennettiin ja lähetettiin pääkaupungista sivistymättömälle ja karulle alueelle. Koska ystävän äiti oli liian vanha matkustamaan poikansa kanssa ja pojan olisi hyvin vaikea huolehtia äidistään pitkän välimatkan takia, Liu päätti ehdottaa vaihtokauppaa. Kirjeessään keisarille, hän selitti halukkuutensa ryhtyä virkaan syrjäiselle seudulle, luopuen samalla omasta, hieman paremmasta virastaan ystävänsä hyväksi. Lopulta keisari päätti suostua Liu'n ehdotukseen. Tämä tarina ei ole kirjattuna vain historiallisiin dokumentteihin, vaan siitä on mainintoja myös Tang-runoissa ja muissa kirjallisissa teoksissa.

Aloitettuaan työnsä syrjäseudulla, Liu havaitsi, että paikalliset köyhät perheet panttasivat usein lapsensa saadakseen rahaa. Jos he eivät voineet maksaa saamaansa rahaa takaisin sovittuna päivänä, he kaikki jäivät velkojilleen orjiksi. Liu teki paljon auttaakseen köyhiä perheitä. Niille, jotka olivat äärimmäisen köyhiä, hän pyysi rikkailta, että köyhät voisivat tehdä heille töitä vaihtoehtona rahan takaisinmaksulle. Niille perheille, joiden työikäiset perheenjäsenet olivat kuolleet, hän itse maksoi omasta taskustaan lunnaaksi annetut lapset. Hän auttoi yli tuhatta perhettä ja hänet tunnettiin hyväntahtoisena kuvernöörinä omalla paikkakunnallaan.