Sinnikkääksi tuleminen kypsymisen myötä

Arvoisa Mestari ja kanssaharjoittajat

Vuoden 2014 Shen Yun -esityskiertueen loppuvaiheessa yksi kultivointini vaiheista oli myös tullut loppuunsa. Kaikki mitä tapahtui menneen kultivointivuoteni aikana on liikuttanut sydäntäni ja siinä on ollut suora vaikutus xinxingini parantumiseen.

Miten ymmärrän kypsymisen tässä vaiheessa aikaa? Promotointiaktiviteettien koordinaattorina saatoin tarkkailla omaa kypsymisprosessiani. Koordinaattorin rooli on ehdottomasti muoto, jossa mitään ei voi piilottaa. Itse asiassa se vaatii ihmisen olevan toisten käytettävissä sataprosenttisesti minkä tahansa vuoksi mitä kanssaharjoittaja saattaa tarvita.

Alussa en ymmärtänyt tämän tehtävän olevan niin moninainen. Mutta voiko tätä prosessia katsoa tavallisesta näkökulmasta? On itsestään selvää että pinnalla on paljon työtä, mutta todellisuudessa henkilö on liikkumassa eteenpän kultivointinsa polulla. Mielessäni olin selkeä siitä, että kultivointini oli yhteydessä Shen Yunin aktiviteetteihin. Mestari oli järjestänyt tämän tehtävän minulle, koska kohtaloni vaati minun olevan osa tätä ponnistusta.

Suurin ero viime ja tämän vuoden Shen Yun esitysten välillä on se, että viime vuoden esitykset ovat jo menneet, kuitenkaan tilani ei ole muuttunut paljoa. Syy siihen on se, että sydämeni tietää, että tämä on se jonka kanssa minun on oltava tekemisissä. Shen Yun ei ole lisätehtävä minulle, ja tämä on täysin erilaista kuin miten katsoin asiaa viime vuonna. Ymmärrän nyt, että tämä tehtävä on selkeästi osa tämän päivän kultivoijan polkua.

Vain muutama päivä sitten vertasin Shen Yun -työtä tavalliseen työhöni. Opettajana opetan 9-10 kuukautta vuodessa. Edellinen intensiivinen Shen Yunin vaihe kesti kahdeksan kuukautta. Tämä auttoi minua ymmärtämään, että esitysten jälkeen seuraava vaihe on jo tulossa. Ei ehdottomasti ollut aika levätä, vaan harmonisoida päivätyöni käsillä olevien Shen Yun -tehtävien kanssa.

Tänä vuonna olin valmistautuneempi käsillä olevan tehtävän kanssa ja kykenin harmonisoimaan Shen Yun -työni tavallisen työni kanssa. Kuitenkin minua jatkuvasti muistutettiin, että olen jotenkin huolimaton velvollisuuksissani. Kun esimieheni kritisoi työtäni, hälytyskellot alkoivat soimaan. Se tarkoittaa, että minun on ymmärrettävä mikä on todella tärkeää minulle. Tänään se tarkoittaa, että minun on katsottava kaikkea mistä olen vastuussa kaikista näkökulmista jättämättä mitään huomiotta.

On mielenkiintoista, että promotointiaktiviteeteissani muut velvollisuudet muuttuivat myös automaattisesti. Keskityin ennen sataprosenttisesti promotointiaktiviteetteihini. Tästä johtuen minun oli mahdotonta keskittyä paljoa tuotantoon, mikä oli sisältyneenä myös aikaisempien vuosieni aktiviteetteihin. Aika vain lensi pois luotani ja yhtäkkiä oltiin jo viikkoa ennen esityksiä. Kuitenkin huolimatta hankaluuksista pystyin jopa saamaan kaiken valmiiksi koskien tuotantoa.

Tämä oli kolmas kerta, kun huolehdin teknisistä vaatimuksista. Kun kaikki oli valmista tulin hermostuneeksi, koska aikaisemmin mieleni oli ollut täynnä velvollisuuksia. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin. Ei ollut enempää järjestettävää ja asian osalta oli epätavallisen hiljaista.

Oli aika rakentaa lavan puitteet, kun Shen Yunin esiintyjät saapuivat. Kaikki sujui hyvin. Oli rauhallista ja stressitöntä. Oli ihmeellistä, että teatterin henkilökunta oli ensimmäistä kertaa Shen Yunin Wieniin tulon jälkeen valmistautunut heidän puitteidensa rakentamiseen. Tämä säästi meiltä ainakin 2-3 tunnin työltä kuten myös paljolta stressiltä.

Jostain syystä odotin jatkuvasti stressaavien tilanteiden tulevan nurkan takaa, mutta mitään ei tapahtunut. Olimme valmiita puitteiden kanssa iltapäivään mennessä. Valojen rakentaminen tosin kesti kauemmin, mutta asioita, jotka stressasivat minua eniten, ei tapahtunut tällä kertaa.

Edes pimennys, jota tarvittiin joihinkin Shen Yunin esityksiin, kun vaihdosten välillä verho ei mennyt alas, ei aiheuttanut stressaavia tilanteita. Olimme keskustelleet kyseisestä asiasta teatterin henkilökunnan kanssa aiemmin, ja he sanoivat, että meidän pitäisi mennä paikalliseen valtuustoon hyväksyttämään asia. Tapaaminen oli tasan klo 18. Olimme onnekkaita, koska se oli aika, jolloin harjoittajat lähettävät oikeamielisiä ajatuksia. Tästä johtuen kaikki sujui ongelmitta.

Kun muistelen noita olosuhteita ymmärrän, että kultivoituani lavatekniikkaan liittyvät asiat enää ei ollut esteitä. Kiertueryhmä saattoi luottaa minuun, sillä olin keskittynyt käsillä olevaan asiaan ja olin 100-prosenttisen valmis tehtävää varten.

Meidän on kiitettävä Mestaria, että hän on järjestänyt meille tai minulle kaiken ja että hän on antanut meille mahdollisuuden kultivoida yhden hänen projektinsa parissa työskentelyn aikana.

Sponsoreiden etsiminen

Kaksi viikkoa ennen esityksiä minulla ja harjoittajatoverillani oli mahdollisuus saada lisäkokemusta. Meille annettiin tehtäväksi tarjota taiteilijoille ateriat heidän kahden päivän vierailunsa aikana. Tämä aiheutti ongelman taloudellisen tilanteemme johdosta, joten aloimme etsiä sponsoreita. Muutamat ensimmäiset yritykset olivat kuin läimäys kasvoille. Eräs henkilö kertoi meille, että hän tuki jo kahta yhdistystä. Hänellä ei ollut varaa auttaa kaikkia lahjoitusta pyytäviä, ja meidän piti ymmärtää, että tässä kaupungissa on monia jotka pyytävät varoja.

Lähdettyämme muistin tarinan, jonka Mestari kertoi meille kerjäämisestä muinaisina aikoina, Sakyamunin aikaan. Tällä todella oli paljon tekemistä nöyryyden kanssa, ja sen tarkoituksena oli egosta irti päästäminen. Yhtäkkiä ymmärsin asian ja muutuin täysin. Olin onnellinen, että Mestari antoi minulle tämän mahdollisuuden. Saatuani tämän ymmärryksen melkein kaikki keskustelut olivat positiivisia, ja löysimme tarpeeksi sponsoreita aterioiden järjestämistä varten. Tämä auttoi minua päästämään irti kasvojen menettämisen pelosta ja huolehtimisesta.

Todellinen koordinointi

Muutamien viimeisten viikkojen aikana ennen esityksiä saatoin viimein todella astua koordinaattorin tehtäviin. Ymmärsin lopulta, ettei pitäisi ottaa kaikkia tehtäviä itselleen vaan antaa työ jollekin, joka sen osaisi tehdä. Se ei todella ole helppo tehtävä. Kaikki yrittävät kertoa kuinka sen ja sen voisi tehdä paremmin. Oli paljon palautetta, että mikään ei sujunut hyvin ja pitäsi tehdä parempaa työtä.

Tämä oli suuri osa kypsymisprosessia, ja päätökseni parantuivat merkittävästi. Vaikka olin joulukuussa motivoitunut mutta epävarma kaikesta mitä minun kuului tehdä, tunsin nyt kypsyneeni ja todella kasvaneeni tähän tehtävään. Matka tietämättömyydestä vaatimuksieni tietämiseen oli päivittäinen prosessi.

Lauseesta Fa’n opetusta Australiassa 2007 “Koordinaattori ei voi jäädä tyhjään huoneeseen” (ei virallinen käännös) tuli päivittäinen opastukseni tuoda esiin parhaat puoleni. Ei ole mahdollista laskea uudelleen kaikkia niitä monia tasoni edistymisiä, joita sain. Mielestäni tärkein asia on, että henkilön on itse koettava mitä tarkoittaa olla koordinaattori. Se on kuin kaatumista ja nousemista uudelleen ylös. Tästä syystä ajattelen usein kohtaa Zhuan Falunin Yhdeksännessä luennossa, mitä tulee hyvin kykeneviin ihmisiin.

”Keskimääräinen ihminen ei pystyisi kestämään tällaisia vaikeuksia ja ajattelisi:

”Minkä vuoksi edes elän? Menen hakemaan köyden ja hirtän itseni – minulle riittää! On aika päättää tämä kaikki!” Tarkoitan sitä, että henkilön täytyy pystyä kestämään kaikkein raskaimpia koettelemuksia, eikä niiden tietenkään tarvitse ilmetä tässä muodossa.” (Virallinen käännös)

Joka kerta kun muistin edellä mainitun ratkaisevalla hetkellä, saatoin tuntea muutoksen positiiviseen.

Toimia 100 prosenttisesti

Kun katsoin monitorista toisen esityksen aikana yleisöä, kyyneleet valuivat kasvoilleni, kun ajattelin Mestarin sanoja: “Tiedättekö, miltä minusta tuntuu nähdessäni kyseiset tyhjät paikat teatterissa?”

Myöhemmin kysyin itseltäni tunsinko katumusta. En osaa sanoa varmasti. Olen kuitenkin tietoinen, ettemme saavuttaneet Mestarin järjestelyjä. Samanaikaisesti olen selvillä, että tämä ei ole syy tulla masentuneeksi tai vajota pitkäaikaiseen surullisuuteen. Pidän mielessäni sen, että kaatumisen jälkeen on noustava ylös.

Kysymys joka tulisi kysyä: “Millaisella sydämellä teen asioita?”

Osa Mestarin luentoa vuoden 2011 New Yorkin Fa-konferenssissa “Mikä on Dafa-opetuslapsi” oli kuin herätys minulle ja toi minut takaisin raiteille.

”Kun joku on hetken mielijohteen vallassa ja toimii sen mukaisesti, sitä ei lasketa myötätunnoksi. Sen sijaan siinä tapauksessa se juontaa juurensa henkilön mieltymyksistä. Tai ilmaisten sen tylsemmin, se [johtuu] kiintymyksestä. Aitoon myötätuntoon ei ole sekoittuneena mitään itsekkyyttä…” (virallinen käännös)

Tämä auttoi minua ymmärtämään, että näin tuntevien olentojen pelastamisen vain projektina, tein kaiken hetken mielijohteesta, eikä sillä ollut mitään tekemistä myötätunnon kanssa. Tämä ymmärrys auttoi minua ajattelemaan ja muuttamaan sydämeni. Jos minulla tai meillä on mahdollisuus olla mukanan Shen Yun -työssä, mikä on myös yksi Mestarin Fa-välineistä ihmisten pelastamiseen, minun on sisällytettävä tämä kultivointiini. Miksi olen täällä? Tunnistin, että Shen Yun oli osa kultivointipolkuani. Näin karaistuin kohti kypsyyttä.

Häiriön kieltäminen

Minä ja harjoittajatoverini olimme matkalla promotointimahdollisuuteen golf-klubille. Matka kesti kauemmin kuin olimme odottaneet johtuen ruuhkasta ja liikenteen määrästä.

Tajusin yhtäkkiä, että jokin muuttui näkökentässäni, jokin minkä olin kokenyt aikaisemminkin, 10 vuotta sitten.

Ymmärrykseni mukaan tämänhetkisellä tasollani kyse oli samanlaisesta asiasta kuin Salaperäisen läpikulun asettaminen. Ilmakupla lähti liikkeelle ja tuli uudelleen sisään eri kehon osiin. Tämä tunne oli aivan kuin useita vuosia sitten kokemani tunne, jolloin koin suurta tuskaa ja samaan aikaan silmäni näkivät häikäisevän valon. Tunne kasvoi intensiivisesti, näöstäni tuli sumea enkä voinut enää nähdä, joten jouduin lepäämään muutaman päivän.

Matkalla golf-klubille koin aluksi saman tilan. En pystynyt enää näkemään hyvin, ja sillä oli nopeasti suuri vaikutus näkökenttääni, tajusin etten voinut enää ajaa.

Saavuttuamme golf-klubille pyysin harjoittajatoveria menemään edeltä. Sanoin, että minun piti lähettää oikeamielisiä ajatuksia ennen kuin tulen sisään.

Oikeamielisten ajatusteni vaikutuksen saattoi havaita pinnallisella tasolla. Halusin tuhota kaiken, mikä esti minua edistymästä Shen Yunin promotoinnissa. Muutaman minuutin voimakkaan keskittymisen jälkeen olin ennallani ja liityin harjoittajatoverini seuraan.

Kiintymys kävelemiseen kunnossa pysymisen vuoksi

Kirjoitin muutama vuosi sitten kokemuskertomuksen kävelemisestäni kunnosssa pysymisen vuoksi. Sanoin silloin, että kävelemisestä ei ole haittaa, koska se auttoi saamaan Shen Yun -aktiviteetit valmiiksi paljon nopeammin.

Pian vuoden 2013 Itävallan Fa-konferenssin jälkeen kaaduin polveni päälle. Ajattelin “Voi sentään, jotakin tapahtui polvelleni.” Se tuntui siltä kuin koko polviniveleni olisi murtunut. En pystynyt liikkumaan vähään aikaan, ja kesti ennen kuin pääsin paikkaan, jossa pystyin istuutumaan. Olin pöyristynyt. Ajattelin, että se tuntui kuin ihmisen perusolemuksen menettämiseltä ja vuoteenomaksi joutumiselta. Tietenkään se ei ollut ollenkaan niin paha, mutta tämä antaa idean siitä miltä minusta tuntui.

Jokainen pienikin liike oli äärimmäisen kivulias. Jopa vessassa käyminen kesti noin puoli tuntia. Tämä olotila jatkui viikon ajan, minkä jälkeen aloin parantua, vaikkakin hyvin hitaasti.

Pahinta oli, etten voinut enää käydä kävelyllä, en saanut raitista ilmaa ja menetin keveyden tunteen ja vapauden mahdollisuudesta kävellä. Sydämeni tuli raskaaksi nähdessäni vain vilauksenkin entisestä kävelyreitistäni.

Lyhyessä ajassa tämä kiintymys oli poistettava juurineen. Tänä päivänä se kuulostaa helpolta, mutta silloin se oli äärimmäisen kivuliasta ja haasteellista xinxingilleni (luonteen laatu).

Asiat näyttivät toivottomilta. Käveleminen normaalisti saati istuminen lootusasennossa tuntuivat utopistiselta. Lisäksi monet kehottivat minua menemään lääkäriin. Itse asiassa olin toivonut ihmeparantumista.

Muutaman viikon kuluttua saavutin pienen valaistumisen. Ajattelin, että ainoa tapa että Mestari voisi auttaa minua olisi että muutan sydämeni ja ottaisin ensimmäisen askeleen kohti parantumista. Sen vuoksi palasin tekemään viidettä harjoitusta päivittäin. Vaikka en voinut tehdä edes puolilootusta, jäin meditoimaan tunniksi ja tunsin tilanteeni muuttuvan.

Minun täytyy myöntää, että yritin kävellä jälleen puolen vuoden jälkeen, mutta en vain voinut tehdä sitä. Polveeni tuli jälleen ongelma. Musiikkiryhmäni videossa minun piti kävellä lyhyt matka, mutta en vain pystynyt.

Aikaa kului ja unohdin ongelmani ja ajan myötä otin sen kevyemmin.

Kun vuosi oli kulunut ja minut pyydettiin Shen Yunin takahuoneeseen, mihin minun piti kävellä hyvin nopeasti ennen verhojen avaamista, ajattelin, ettei ollut realistista ajatella että voisin jälleen kävellä – mikä tuntui raskaalta sydämessäni. Lisäksi ilmaantui tekninen ongelma Shen Yunin esityksen aikana, jolloin minun piti kävellä enemmän. Erään kerran minun piti mennä hyvin nopeasti hakemaan teippiä avausnäytöksen aikana. Kirjoittaessani tästä hymyilen, koska kun minun piti kävellä Shen Yunin esityksen aikaan, jalkani toimivat normaalisti, eikä minulla ollut kipuja.

Miksi en voinut kävellä urheillessa ja kuntoillessa, mutta Shen Yunin vuoksi saatoin juosta? Tiedän, että tällä on tekemistä kiintymykseni kanssa, josta viimein saatoin päästää irti ihmeellisesti ja kivuliaasti. Paljon kiitoksia Mestari!!

Mainitsin useita kertoja tässä artikkelissa olevani kypsynyt. Mutta en sano että olisin millään tavalla hyvä tai jotenkin erityinen. Olen vain kultivoija, joka havaitsi, että hän edistyi kultivoinnissaan.

Olkaa ystävällisiä ja kertokaa, jos sanoin jotain mitä minun ei olisi pitänyt.

Jälleen kerran, kiitos Mestari ja kiitos harjoittajatoverit