Mestarin voima ja Fa'han ja Mestariin uskomisen tärkeys Fa-oikaisun aikana

Hei kaikki!

Haluaisin jakaa kokemukseni, joka tapahtui 2012 sen jälkeen, kun meillä oli ollut Shen Yun -esitys Turkissa vuonna 2010. KKP:n oli erittäin vaikea hyväksyä, että Turkin viranomaiset eivät puuttuneet esityksen järjestämiseen, joten Kiinan suurlähetystö alkoi painostaa Turkin viranomaisia Ankarassa ja Istanbulissa. Tämä aiheutti sen, että virkamiehet pyysivät poliisia rajoittamaan harjoittajien totuuden selventämistä. Emme saaneet mennä lähelle Kiinan suurlähetystöä tai kerätä allekirjoituksia vetoomukseen esimerkiksi Ankarassa. Saimme tehdä jokapäiväisiä toimintoja, mutta poliisi vieraili säännöllisesti yhdistyksemme tiloissa kotikaupungissani Mersinissa, jossa Dafa-yhdistys perustettiin vuonna 2005.

Kesäkuussa 2012 otin yhteyttä poliisilaitokseen Ankarassa ja pyysin hyvin tuntemaltani poliisilta lupaa saada järjestää rauhanomaisen mielenosoituksen heinäkuussa, lähellä Kiinan suurlähetystöä. Kerroin, että meillä olisi banderolleja ja kuvia vainosta, ja että halusimme tiedottaa medialle.

Poliisi vastasi ettei luvan saanti tällä kertaa olisi mahdollista ja lisäsi, että vaikka saisittekin luvan, ette voisi mennä lähelle suurlähetystöä. Olin samaa mieltä hänen kanssaan. Hän sai puhelinnumeroni ja lupasi kysyä esimieheltään ja lupasi katsoa mitä voisi tehdä asian hyväksi. Ei kuulunut mitään, joten soitin uudestaan ja tällä kertaa puhelimessa oli eri poliisi. Hän kysyi miksi halusimme mennä Kiinan suurlähetystölle. Kysyin tietääkö hän vainosta. Hän sanoi ettei tiedä, joten kerroin hänelle yksityiskohtaisesti asiasta. Hän vastasi ok ja lupasi puhua esimiehelleen.

En saanut vastausta, en myöskään monelta muulta, joiden kanssa keskustelin, joten päätin mennä Ankaraan.

Olin onnistunut saamaan ajan poliisille, joka suostui keskustelemaan henkilökohtaisesti kanssani. Kaksi päivää myöhemmin, kun menin poliisilaitokselle toisen harjoittajan kanssa, tämä poliisi ei ollutkaan paikalla, ja sain kuulla, että hän oli saanut ylennyksen ja siirtynyt eri osastolle. Itse asiassa hänet siirrettiin, jotta ei tapaisi meitä. Sydämeni ei liikuttunut. Onneksi olin sopinut toisen tapaamisen Ali-nimisen poliisin kanssa, joka oli ollut seuraamassa Dafa-tapahtumiamme ja mielenilmaisuja. Erään kerran hän jopa pyysi meitä opettamaan harjoituksia poliisille. Joten sanoin itselleni, että ainakin Ali olisi paikalla ja hän oli kertonut puhelimessa, että hän aikoi esitellä minut uudelle ylikonstaapelille, joka on äskettäin nimitetty tutkimaan Falun Gongia. Myöhemmin sain selville, että tämä poliisi oli pyytänyt kotikaupunkini poliisia käymään yhdistyksessämme ja hänen mukaan siellä oli joitakin epäselvyyksiä, minkä vuoksi emme voineet kerätä allekirjoituksia vetoomukseen.

Joten, kun menimme Alin toimistoon hän ei yllätykseksemme ollutkaan siellä, sen sijaan paikalla oli muita poliiseja. He olivat kyllä kohteliaita, mutta suhtautuivat meihin hyvin kylmäkiskoisesti, eivätkä kuunnelleet. Sydämeni ei liikuttunut. Pyysin apua, ja mainitsin ettei ole mitään syytä estää meitä menemästä suurlähetystölle. Poliisi sanoi, että oli liian myöhäistä hakea lupaa. Sanoin, että olin yrittänyt kovasti ainakin kuukauden ajan puhua useiden poliisien kanssa ja tiedän, että lehdistö voi mennä mihin tahansa konsulaattiin eivätkä he tarvitse lupaa, ja 20. heinäkuuta on tärkeä päivämäärä. Katsoin häntä ja mielessäni ajattelin, että olemme täällä antaaksemme hänelle mahdollisuuden ymmärtää asia. Ajattelin, ole hyvä ja herää... silloin hän ikään kuin heräsi unesta, ja kosketti päätään. Yhtäkkiä hän kysyi, miksi olet täällä? Se oli todella mahtavaa. Selvitimme hänelle totuuden, ja sanoimme, että Falun Dafa on hyvä ja KKP on paha. Ja hän toisti: ”Falun Dafa on hyvä. Uskon että Dafa on hyvä.” Ja hän pyysi kertomaan lisää. Kerroimme hänelle kaiken, myös häiriöistä, joita meillä oli ollut kiinalaisten virkamiesten kanssa Shen Yun -esityksen aikana. Hän muuttui täysin eri ihmiseksi. Hän sanoi, että siksi ne pelkäävät, koska eivät itse ole hyviä. Se oli uskomatonta, me katsoimme toisiamme, emme voineet uskoa, että tämä oli sama henkilö. Hän sanoi ok ja että saisimme luvan, mutta hänen tulee puhua esimiehilleen. Tällä kertaa tämä poliisi sanoi ok meille ja sanoi, että Ali, ja hän itse, sekä monet muut poliisit tulevat auttamaan meitä. Koska he olivat kaikki kiinnostuneita siitä ja halusivat olla osa mielenosoitusta. Kuitenkin meille kerrottiin, että emme voisi mennä kovin lähelle lähetystöä. Saisimme olla kadunkulmassa. Hyväksyin heidän ehdotuksensa.

Kaikki harjoittajat eri kaupungeista olivat tulleet määrättynä päivänä, ja kun olimme lähdössä kävelemään kohti sovittua paikkaa lähetystön läheisyydessä, sain puhelun. Poliisi soitti ja pyysi minua tulemaan Kiinan lähetystön eteen. Hän sanoi, että he olivat paikalla ja heillä oli ongelmia, heidän esimiehensä haluaa keskustella kanssani. Poliisi jatkoi kertomalla etten ehkä voisi järjestää mielenilmaisua, jos heidän esimiehensä pelkää lähetystön reaktiota. Jälleen kerran paha oli astunut esiin!

Pyysin harjoittajia odottamaan minua. Kun he kysyivät minulta, mitä oli tapahtumassa, sydämeni oli rauhallinen ja sanoin ettei ole mitään ongelmaa. Kieltäydyin antamasta periksi pahuudelle. Sanoin vain meneväni puhumaan erään henkilön kanssa. Pyysin heitä lähettämään oikeamielisiä ajatuksia. Hymyilin pahuudelle ja sanoin painokkaasti sisimmässäni, että säälin sinua, todella säälin, sinut eliminoidaan.

Poliisien esimies oli siviiliasussa ja hän sanoi, että huomattuaan tiedon tästä mielenosoituksesta aamulla, hän haluaa minun selkeästi selittävän, mitä aiomme tehdä. Miten ihmeessä on onnistuttu saamaan lupa tänne. Hän oli vihainen poliiseille. Sanoin, että aiomme tehdä meditaatioharjoituksen, jossa istutaan ja kuunnellaan harjoitusmusiikkia. Aiomme myös antaa totuudenselventämismateriaalia medialle, joka tulee paikalle. Pidämme banderolleja, joissa on kuvia harjoittajista, jotka kuolivat vainoon Kiinassa. Olemme hiljaa, emme sano sanaakaan. Olemme Falun Gongin harjoittajia ja harjoitamme Totuudenmukaisuus, Laupeus ja Kärsivällisyys -periaatteiden mukaan. Emme kuitenkaan suvaitse, että Kiinan määräykset koskevat maatamme.

Hän katsoit materiaalin, joka oli varattu tiedotusvälineille. Sitten hän sanoi ettei Kiina hallitse meitä. Kysyin miksi sitten on niin vaikeaa, me kaikki olemme tulleet eri kaupungeista, joku Australiasta asti. Poliisi on täällä, media on täällä, ja sinä itse olet täällä. Sanoin, katso, minä olen muuttanut mieleni, enkä aio mennä nurkan taakse tällä kertaa. Aiomme mennä aivan suurlähetystön eteen.

Kävelin hyvin lähelle Kiinan suurlähetystön porttia ja sanoi hänelle, että joitakin lähetystön henkilökunnasta oli rakennuksen parvekkeella. He katsoivat minuun. Totesin poliisien esimiehelle, että hänen täytyy antaa meille mahdollisuus olla täällä. On hyvin vaikea selittää mitä tapahtui sen jälkeen, koska se oli yksi hämmästyttävimmistä hetkistä kultivoinnissani. Hän sanoi "kyllä" ikään kuin heräten unesta, hän sanoi uudestaan "kyllä" voitte tulla tänne eteen. Muut poliisit, jotka olivat kuuntelemassa keskusteluamme, alkoivat liikkua ja hymyilivät toisilleen, joku kuiskasi, että hän teki sen taas.

Neljä poliisia seurasi minua takaisin sinne, missä harjoittajat odottivat minua. Koska monet harjoittajat olivat tulleet eri kaupungeista, he keskustelivat, sen sijaan, että olisivat tehneet hiljaisesti oikeamielisiä ajatuksia. Vaikka olin hieman vihainen, koska he kaikki puhuivat ja olivat iloisia, mutta en voinut lopettaa sitä, koska siellä oli hyvin lämmin tunnelma, he olivat niin onnellisia nähdessään toisiaan, kuin perheenjäsenet. Ja tiesin, että he aina luottivat minuun koordinaattorina 100 %:sti, ja auttaisin korjaamaan ongelman. Heidän oikeamieliset ajatuksensa olivat luoneet todellakin erittäin myönteisen vaikutuksen ja tunsin kaikkien ehdottoman tuen ja kannustuksen, mikään ei voisi estää meitä. Tunsin itseni onnelliseksi sydämessäni, että he olivat kanssaharjoittajia. Kiitän kaikkia Turkin harjoittajia heidän myötätuntoisesta sydämestään, joka sulattaa kaiken pahan.

Poliisit olivat myös hyvillään, että viimeinenkin este oli eliminoitu. He auttoivat meitä ja pyysivät harjoittajia pitämään hyvän marssijärjestyksen. Poliisit sanoivat, että voismme näyttää heille vastustajamme. Kävelimme kaikki hitaasti, myös poliisit, "Pudu"-musiikin soidessa aina lähetystön portille asti. Jotkut harjoittajat istuivat nopeasti meditoimaan ja jotkut pitivät banderolleja ja kuvia ... kaikki oli täysin hiljaista. Kun katsoin harjoittajia he näyttivät kultaiselta valolta ja niin myötätuntoisilta, mutta silti erittäin vahvoilta KKP:n pahuutta vastaan. Jotkut valtamediasta, poliiseista ja valokuvaajista liittyivät meihin suurlähetystön eteen. Ympärillämme oli uskomaton energiakenttä, jokainen kantoi tätä energiaa. Joillakin poliiseilla oli kyyneleet silmissään. Jopa joillakin suurlähetystön virkamiehillä oli myötätuntoinen ilme kasvoillaan. He eivät voineet olla vihamielisiä, koska energiakenttä, jonka Mestari on luonut, oli niin voimakas. Teimme jokainen sitä, mitä meidän tulee tehdä. Nostin käteni ja tein FZN. Kukaan ei liikkunut puoleen tuntiin, vain media otti kuvia.

Tämän jälkeen emme voineetkaan lähteä pois, koska kaikki halusivat keskustella kanssamme, eritoten poliisit, joita oli paikalla vähintäänkin 20. He eivät halunneet päästää meitä menemään.

Myöhemmin, kun meillä oli toinen tapahtuma Ankarassa, poliisit olivat huolehtineet tarvittavat paperit, se selvisi minulle myöhemmin. Tämä oli järjestely, joka oli tehty minulle, koska minulla ei ollut autoa, ja olisin joutunut ajamaan eri puolella Ankaraa kolmessa paikassa.

Miten voin ikinä kiittää näistä ihmeistä, joihin olen törmännyt näinä 12 vuotena kultivointini aikana.

Kiitos Mestari!
Kiitos harjoittajat!