Ensikäden tietoa vainosta mielisairaaloissa ja aivopesukeskuksissa

"Katsoin itseäni peilistä. Olin kierosilmäinen ja hiukseni olivat sekaisin. Veritahrat suupielissä toivat mieleeni aikaisemman lääkehoitokidutuksen, jonka yksityiskohdat saatoin vain hämärästi muistaa. Vainosta johtuen, en enää näyttänyt normaalilta ihmiseltä! Käteni vapisivat hallitsemattomasti ja ruumiini oli jäykkä."

Edellä oleva on eläkkeellä olevan opettaja Chang Pingin henkilökohtainen kokemus kaksi vuotta kestäneestä vainosta, jonka hän joutui kohtaamaan, koska harjoitti Falun Gongia (Falun Dafaa), rauhallista mielen ja kehon kultivointiharjoitusta.

Chang alkoi harjoittaa Falun Gongia huhtikuussa 1999. Hänen vaikea munuaisinfektio, joka oli pakottanut hänet varhaiseläkkeelle, parani viikossa. Myös hänen muut sairaudet katosivat. Hänen rauhallinen harjoitusympäristönsä rikkoutui, kun Kiinan kommunistinen puolue (KKP) käynnisti valtakunnallisen Falun Gongin harjoittajien vainon heinäkuussa 1999.

Viimeiset 15 vainovuotta, Chang on kärsinyt häneen kohdistuvista vakavista väärinkäytöksistä ja julmasta kidutuksesta. Hänet suljettiin mielisairaalaan yhteensä seitsemän kertaa, aivopesukeskukseen kahdesti, ja hänet on lukittu koirankoppiin. Hänet riisuttiin yläosastaan ja jätettiin kylmään talvella. Häntä ruoskittiin, poltettiin savukkeella ja kuumalla vedellä, pakotettiin käyttämään raskaita kahleita, pakotettiin ottamaan hermostoa vahingoittavia lääkkeitä, ja annettiin toistuvasti sähkösokkeja sähköpampuilla.

Kun vaino alkoi, Falun Gongin harjoittajat eri puolilta Kiinaa matkustivat Pekingiin puhuakseen oikeudenmukaisuudesta keskusvetoomustoimistolla. He luottivat siihen, että hallitus kuuntelisi totuuden Falun Gongista, kunnioittaisi harjoittajien vetoomusta, ja palauttaisi heidän perustuslailliset oikeutensa uskonvapauteen. Tämä oli kuitenkin monelle alku armottomaan vainokierteeseen.

Ensimmäinen pidätys: Kolmet raskaat kahleet painavat lähes 26 kiloa

Lähdin Pekingiin vetoamaan Falun Gongin puolesta lokakuussa 1999. Ennen kuin saavuin keskusvetoomustoimistolle, poliisi pidätti minut kadulla ja minut vietiin yhteystoimistoon Shuangyashaniin, Heilongjiangin maakunnassa Pekingissä. Mukanani ollut valituskirje heitettiin roskakoriin. Siellä oli myös kolme muuta pidätettyä Falun Gongin harjoittajaa.

Pekingissä meidät pidätti Han Guangqing, Baoqingin Poliittisen turvallisuuden osastolta ja vei meidät Baoqingiin, missä oli neljä Falun Gongin harjoittajaa pidätettynä läänin pidätyskeskuksessa nro 2. Tullessamme pidätyskeskukseen, paikallinen tv-asema kuvasi meitä ja lähetti uutisia monta kertaa panetellakseen Falun Gongia.

Pidätyskeskuksessa minut kahlittiin käsiraudoilla lämmitysputkeen tuntikausiksi tuskalliseen kyykkyasentoon. Sen jälkeen minut sidottiin ”tiikeripenkkiin” (1) kahdeksi päiväksi. Koska kieltäydyin luopumasta Falun Gongista, käteni kahlittiin käsiraudoilla niin, että toinen käsi oli olkapään yli ja toista kättä vedettiin kohti lantiota. Kidutus aiheuttaa sietämätöntä kipua. Kidutusta kutsutaan "kantaa miekkaa" (2). Kidutuksen jälkeen käsissäni ei ollut tuntoa pitkään aikaan.

Kidutuksen demonstrointi: kädet käsiraudoissa selän takana

Vankeudessa jatkoin Falun Gongin harjoittamista ja luin Falun Gongin kirjoja. Estääkseen minua liikkumasta, vartijat laittoivat kolmet kahleet jalkoihini. Yksi oli erittäin raskas noin 14 kiloa ja kaksi muuta painoivat noin 9 kiloa kukin.

Raskaat ja tuskalliset kahleet tekivät liikkumisen erittäin vaikeaksi. Yritin laittaa lakanat kahleiden väliin, jotta verenvuoto tyrehtyisi enkä tuntisi kipua.

Kidutuksen demonstrointi: Painavat kahleet

En antanut periksi vakaumuksestani Falun Dafaan pidätyskeskuksessa tapahtuneen yli kahden kuukauden kidutuksesta huolimatta. Kun vartijat ja virkamiehet näkivät, että pysyin vakaana, Baoqingin johtaja Huang Zhiwen vei minut Jiamusin mielisairaalaan lisäkidutukseen.

Jiamusin mielisairaala: En enää näyttänyt normaalilta ihmiseltä

Mielisairaalassa minut pakotettiin käyttämään lääkeaineita. Sanoin henkilöstölle: "Olen Falun Gongin harjoittaja. En ole henkisesti sairas enkä tarvitse lääkkeitä." He vastasivat pitämällä minut sängyllä, avasivat väkisin suuni ja valuttivat lääkkeen nieluuni. Pian menetin tajuntani. Kun tulin tajuihini, he toistivat saman asian. Olin pakkolääkityksen vuoksi jatkuvasti unelias.

Muistan erään päivän, kun katsoin itseäni peilistä. Olin kierosilmäinen ja suupielissäni oli verta aikaisemman lääkehoidon kidutuksen jäljiltä. Raajani vapisivat hallitsemattomasti ja kehoni oli jäykkä. Saatoin vain hämärästi muistaa yksityiskohtia.

Kidutuksessa käytettiin hermostoa vahingoittavia lääkeaineita tarkoituksena pakottaa minut luopumaan vakaumuksestani. Kuukauden jälkeen tuskin muistin mitään. Jouduin olemaan mielisairaalassa pitkään.

Uudestaan Jiamusin mielisairaalaan: Kidutusta lääkeaineilla ja sähkösokeilla

Vapauduttuani sain terveyteni takaisin tekemällä Falun Gongin harjoituksia. Kävin Pekingissä jälleen vuonna 2000 ja minut pidätettiin Tiananmenin aukiolla, kun avasin banderollin. Siinä luki "Falun Dafa on hyvä. Totuudenmukaisuus, Laupeus ja Kärsivällisyys on hyvä." Minut vietiin takaisin kotikaupunkiini neljän muun harjoittajan kanssa, ja meidät vangittiin Baoqingin pidätyskeskukseen nro 2.

Sinä aikana, kun olin lähes vuoden pidätyskeskuksessa, minut sidottiin tiikeripenkkiin, kidutettiin sähköpampuilla, laitettiin käsirautoihin ja kahleisiin. En kuitenkaan antanut periksi kiduttajille, joten viranomaiset lähettivät minut Jiamusin mielisairaalaan uudestaan.

En suostunut psykiatrisiin väärinkäytöksiin, koska en ollut henkisesti sairas, mutta siitä huolimatta minuun pistettiin lääkeaineita, jotka aiheuttivat uneliaisuutta, ja minua kidutettiin sähkösokeilla. Sairaalan henkilökunta käytti myös narkoottisia huumausaineita kiduttamiseen. Osoitin mieltäni aloittamalla syömälakon, mutta minua pakkosyötettiin julmasti. Kidutus mielisairaalassa jatkui vielä yhdeksän kuukautta, kunnes entinen työpaikkani (Baoqingin peruskoulu nro 4) ilmoitti, että heillä ei ollut enää rahaa maksaa paikallisen 610-viraston minulle määräämää laitoshoitoa. Perheeni onnistui vihdoin viemään minut kotiin.

Kolmas pidätys: Ihoa poltettiin savukkeilla ja minut heitettiin koirankoppiin

Minut pidätettiin jälleen Pekingissä talvella 2001 ollessani vetoamassa Falun Gongin puolesta. Perustuen aikaisempiin kokemuksiini, en paljastanut henkilötietojani tai osoitteita. Koska Tiananmenin aukion poliisit eivät tienneet minkä maakunnan yhteystoimistoon he lähettäisivät minut, he siirsivät minut esikaupunkialueen alaosastoon.

Johtaja Liu Ke'n määräyksestä minut sidottiin sänkyyn. Seuraavana päivänä hän kuulusteli minua ja poltti kättäni savukkeella. Kun yritin estää, hän kaatoi mukillisen kuumaa vettä kasvoilleni. Hän uhkasi sitoa minut käsiraudoilla puuhun ja palelluttaa minut ulkona, mutta en suostunut kertomaan hänelle nimeäni ja kotikaupunkiani. Sitten hän vei minut ulos ja potkaisi koirankoppiin sanoen: "En tee tätä liian helpoksi sinulle sitomalla vain käsiraudoilla puuhun!" Sitten hän meni takaisin sisälle lämmittelemään.

Koirankopissa oli useita senttejä lunta, ja kaksi susikoiraa. Istuin siellä pitkään. Itkin ja sanoi koirille: "Ettekö tiedä, että omistajanne eivät erota oikeaa väärästä, ja lukitsivat minut samaan koppiin kanssanne? Tiedättekö, että olen Falun Gongin harjoittaja? Olin pidätettynä, koska suojasin periaatteita Totuudenmukaisuus, Laupeus ja Kärsivällisyys. Mikä sääli, että hallitus vainoaa niin hyviä arvoja!"

Kun poliisit tulivat ulos tarkistamaan, he näkivät minun istuvan siellä vahingoittumattomana. He riisuivat yläosani paljaaksi, ja jättivät minut palelemaan kylmään yöhön. He uhkasivat heittää minut erämaahan. Olin peloissani ja sanoin: "Minä olen Falun Gongin harjoittaja."

Sitten minut lähetettiin Pekingin esikaupunkialueen vankilaan, mistä otettiin yhteyttä lainvalvontaviranomaisiin alueellani.

Kaksi päivää myöhemmin poliisi Qiang Gang, Baoqingin poliisiaseman Poliittisen Turvallisuuden yksiköstä, ja paikallisen 610-viraston Liu Shunshao, hakivat minut vankilasta ja veivät Baoqingin vankileirille nro 2, jossa minua pidettiin yli kuukausi.

Tänä aikana kannustin muita vangittuja harjoittajia opiskelemaan Fa'ta, ja olemaan hyväksymättä vainoa. Viranomaiset lähettivät minut myöhemmin Jiamusin mielisairaalaan kolmannen kerran.

Kolmas kerta mielisairaalassa

Jälleen kerran kieltäydyin hyväksymästä psykiatrista väärinkäyttöä Jiamusin mielisairaalassa. Jälleen minua pakkolääkittiin suun kautta ja injektioina, mutta en tiedä, mitä lääkkeitä käytettiin. Minulle annettiin myös toistuvasti sähkösokkeja sähköpampuilla. Tällä kertaa vainoaminen kesti yli kaksi kuukautta.

Kidutuksen demonstrointi: Julma pakkosyöttäminen

Menin entiseen kouluuni aamupäivällä 4. huhtikuuta 2008 kertomaan kollegoilleni totuuden Falun Gongin vainosta. Iltapäivällä ryhmä poliiseja, joita johti Wang Wei 610-virastosta ja Qiang Gang Baoqingin poliisista, pidättivät minut kotona ja veivät Jiamusin mielisairaalaan uudestaan.

Sanoin lääkärille ja sairaanhoitajille: "Minulla ei ole mielenterveysongelmia. KKP vainoaa minua, koska harjoitan Falun Gongia. Vainolle ei ole laillisia perusteita. Jos pakkolääkitsette minua, minä julkistan tekonne kansainvälisessä mediassa. On ehdottomasti väärin pakkolääkitä ja kiduttaa tervettä henkilöä mielisairaalassa, ja pakottaa hänet luopumaan vakaumuksestaan! Falun Gongin harjoittajatoverini kertovat teidän vanhemmillenne, lapsille, naapureille ja sukulaisille julmista teoistanne."

Tällä kertaa sairaala kieltäytyi ottamasta minua vastaan ja sain lähteä kotiin.

Mutta viranomaiset eivät luopuneet suunnitelmistaan, ja palasivat kotiini kolme päivää myöhemmin. Tällä kertaa mukana oli ylempiä virkamiehiä, kuten Qiang Gang, Baoqingin poliisista, Xu Xiaoming, Zhenxi'n poliisista, Zhou Mei, entisen työpaikkani puoluesihteeri, Liu Shunchao, 610-virastosta ja Wang Ming, kaupungin opetusviraston puoluesihteeri, sekä useita poliiseja.

He koputtivat oveeni ja sanoivat, että minut pitää tutkia mielisairaalassa, mutta kieltäydyin avaamasta ovea. Poliisit olivat jääneet odottamaan käytävän päähän, poissa näkyvistä, ja kun myöhemmin menin hakemaan lisää polttopuita, he sieppasivat minut. Olin huumattuna Jiamusin mielisairaalassa yli 20 päivää.

Joskus toukokuun lopulla 2008 alle kuukausi mielisairaalasta vapautumiseni jälkeen, virkamiehiä paikallisesta 610-virastosta, poliisiasemalta ja opetusvirastolta, veivät minut kotoa samaan sairaalaan. Siellä sotaveteraani Yang Xiaohua ja mies nimeltä Ren määräsivät hoitajaa pistämään minuun lääkeaineita joka ilta.

Kahden kuukauden kuluttua minut siirrettiin Wuchangin aivopesukeskukseen, koska kidutus mielisairaalassa ei saanut minua luopumaan vakaumuksestani.

Wuchangin aivopesukeskus

Minut siirrettiinWuchangin aivopesukeskukseen elokuussa 2008. Siellä minut sidottiin käsiraudoilla sängynjalkaan. Virkailija laittoi Falun Gongin perustajan Mestari Li Hongzhi'n kuvan lattialle ja käski minun kyykistyä kuvan päälle.

Kieltäydyin. ”En ole niin epäkunnioittava Mestaria kohtaan, että kyykistyisin hänen kuvansa päälle. Se, mitä teette, on pahuutta." Vastauksena virkailija pahoinpiteli minut.

Minut ja monet muut pidätetyt Falun Gongin harjoittajat pakotettiin katsomaan aivopesuvideoita ja -tv-ohjelmia, ja kirjoittamaan ajatuksemme sen jälkeen, kun olimme katsoneet ne. Aivopesukeskuksen henkistä kidutusta oli vaikeampi kestää, kuin fyysistä kidutusta ja pakkolääkitystä Jiamusin mielisairaalassa. Kuukauden kuluttua minut vihdoin vapautettiin.

Seitsemättä kertaa mielisairaalassa

Vapauduttuani Wuchangin aivopesukeskuksesta, jatkoin totuudenselventämistä ihmisille. Kerroin heille Falun Gongin hyvyydestä ja harjoittajiin kohdistetusta julmasta vainosta. Minut pidätettiin jälleen huhtikuussa 2011. Liu Shunchao ja Wang Wei 610-virastosta, Qiang Gang kansallisen turvallisuuden osastolta, ja Xu Xiaoming paikallisen poliisin alaosastolta veivät minut Qiyin mielisairaan Shuangyashanissa.

Siellä minut sidottiin sänkyyn, ja tarkoitus oli pistää minuun lääkeaineita. Kun aloitin syömälakon protestina psykiatriselle väärinkäytökselle, minua pakkosyötettiin kahdeksan päivää. Vangitsemiseni mielisairaalassa kesti kaksi kuukautta. Vapauduttuani olin hyvin heikossa kunnossa.

Kaksi kuukautta myöhemmin minut lähetettiin Shuangyashanin aivopesukeskukseen uudelleen.

Johtopäätös

Lähes 15 vainovuoden aikana KKP on kiduttanut minua monta kertaa sekä henkisesti että fyysisesti. Mitä olen kirjoittanut muistiin, on vain osa siitä vainosta, jota olen joutunut kestämään. Kuten kuvitella saattaa, suljettuna mielisairaalaan, jossa on suuri määrä henkisesti sairaita ihmisiä, ja jossa joutuu elämään kivuliaitten sähköiskujen ja hermostoa vahingoittavien pakkolääkitysten pelossa, voi helposti tehdä terveestä ihmisestä hullun.

Haluan paljastaa KKP:n julman vainon maailmalle, jotta ihmiset ympäri maailmaa eivät sortuisi KKP:n valheiden ja propagandan pettämiksi. Tämä julma vaino rehellisiä ihmisiä kohtaan, jotka elävät Totuudenmukaisuus, Laupeus ja Kärsivällisyys -periaatteidn mukaan voi tapahtua vain sortavassa, diktatuurisessa hallinnossa.

1. "Tiikeripenkki": Uhri laitetaan istumaan jalat suoraan eteenpäin ojennettuina ja yhteen sidottuina pienelle rautatuolille, joka on noin 20cm korkea. Kädet on sidottu selän taakse tai polviin. Uhri pakotetaan istumaan tässä asennossa selkä suorassa ilman tukea sekä katsomaan suoraan eteenpäin. Kidutusta jatketaan hyvin pitkään, jolloin asento käy erittäin kivuliaaksi.

2. "Kuljettaa miekkaa" (Carrying the sword): Toinen käsi viedään olkapään yli ja toista kättä vedetään kohti lantiota. Kidutus aiheuttaa sietämätöntä kipua.

http://en.minghui.org/html/articles/2014/4/13/182.html