Britannian Falun Gongin harjoittaja kertoo Kiinassa tapahtuvasta turvamiesten häirinnästä

(Minghui.org) 28. heinäkuuta 2010 menin Pekingiin käymään vanhempieni luona. Heti kun olin tullut lentokoneesta Pekingin lentokentälle, huomasin, että minua seurataan. Koko seuraavan kuukauden ajan valtion turvallisuuspalvelun agentit puhuivat isälleni useita kertoja.

Agentit pidättivät minut kolme kertaa, ja kerran kuulustelu kesti seitsemän tuntia. Lopulta he pakottivat minut allekirjoittamaan takuulausunnon, jossa lupaan etten osallistu Falun Gongin toimintoihin ulkomailla. Kun palasin Englantiin, sain postia, jossa minua pyydettiin olemaan yhteydessä heihin.

Valtion turvamiehet perheen uhkana

Silloin, kun saavuin Pekingiin 28. heinäkuuta 2013, tullivirkailija oli selvästi hermostunut lukiessaan nimeni tietokoneelta verrattuaan tietoja passini tietoihin. Hän kääntyi ympäri ja puhui toiselle virkailijalle. Tämä virkalija soitti johonkin, ja muutaman minuutin päästä oli "sallittua" päästää minut Pekingiin.

Siitä lähtien minua seurasi mies ja nainen, joilla molemmilla oli yllään musta paita.

Seuraavana päivänä isäni, joka oli työmatkalla, sai puhelun valtion turvallisuuspalvelulta, ja häneltä kysyttiin, jos hän tiesi olinko tullut takaisin Kiinaan (isäni työskenteli armeijassa ennen kuin hän jäi eläkkeelle). Hänen käskettiin palata nopeasti kotiinsa. 3. elokuuta isääni haastatteli noin 30-vuotias mies, jonka sukunimi oli Wei, ja johtajana toimi noin 40-vuotias Wu.

Valtion turvallisuusvirkamiehet veivät minut asuinrakennukseen, joka on Tianzhulussa lähellä Pekingiä. Kaksi henkilöä kuulusteli minua vuorotellen tehden erilaisia kysymyksiä, kuten "Mihin toimintoihin olet osallistunut ulkomailla?" "Missä ovat tästä kertovat sivustot?" "Missä ihmiset opiskelevat yhdessä?" "Tiedätkö Divine Land Marching Band -orkesterin jäsenistä?" "Oletko osallistunut muissa maissa Falun Gongin toimintoihin?" He halusivat tietää myös harjoittajien nimiä ja puhelinnumerot ulkomailla.

Sanoin, että osallistun harvoin mihinkään, enkä osaa vastata heille. He mainitsivat useiden harjoittajien nimet, jotka olivat kotoisin Pekingistä, ja asuivat nyt ulkomailla. Minulta kysyttiin jos tietäisin näistä jotain, sanoin etten tiedä mitään. Sitten kyseltiin mistä tiesin, missä ja milloin toimintoja pidetään, ja tiesinkö harjoittajia Kiinassa ja olinko tavannut heitä, koska palasin Pekingiin. Olinko ilmoittanut ulkomailla olevien tietoja Kiinassa oleville harjoittajille, ja olinko Britannian kansalainen.

Seitsemän tunnin kuulustelujen jälkeen he pyysivät "nähdä", missä asun sanomalla, että isäni oli hyväksynyt sen. Kun he saivat tietää missä asun, he menivät siskoni luo, mutta hän kieltäytyi päästämästä heitä sisään ja he lähtivät.

Takuuasiakirjan allekirjoittaminen vastoin tahtoani

Isäni vei minut Chengduun vierailemaan vanhempieni luo 9. elokuuta. 15. elokuuta isäni soitti minulle ja pyysi minua palaamaan Pekingiin välittömästi. Hän sanoi, että valtion turvallisuuspalvelu oli soittanut ja sanonut, että minun täytyy olla Pekingissä 19 elokuu. He olivat haastamassa minua oikeuteen. Jos en palaisi ajoissa, Chengdussa oleva valtion turvallisuusvirasto pidättäisi minut ja veisi takaisin Pekingiin.

Palasin Pekingiin 19. elokuuta. Sinä aamuna kello 10 isäni vei minut valtion turvallisuuspalvelun toimistoon. Siellä minua kuulusteli kaksi henkilöä, jotka olivat kuulustelleet aikaisemminkin, minut vietiin samaan huoneeseen, kuin silloin. Jouduin istumaan pienellä jakkaralla, kun he puhuivat minulle.

Li, valtion turvallisuustoimiston päällikkö huusi minulle, koska en sanonut mitään. Hän sanoi, että he tiesivät kaikesta mitä teen ulkomailla, ja että minun oli parasta kertoa totuus siitä, mitä tein. Hän sanoi, että jos en kerro mihin toimintoihin osallistuin ja ketä olin tavannut, sillä olisi seurauksia. Isäni oli varoittanut minua aiemmin, että jos en tee yhteistyötä, he veisivät minut poliisilaitokselle ja laittaisivat työleirille. Olin kauhuissani.

En sanonut mitään sinä aamuna. Kuulustelu jatkui iltapäivällä ja vähitellen kadotin oikeamieliset ajatukseni. Kerroin heille, mihin toimintoihin osallistuin ja vastoin tahtoani allekirjoitin takuulausunnon. Lupasin etten "koskaan osallistu Falun Gongin toimintoihin Kiinassa tai ulkomailla" ja "en koskaan keskuste valtion turvallisuutta vahingoittavista asioista" ja että ”otan kaiken vastuun kaikista seurauksista, jos rikon näitä sääntöjä”.

Minut vietiin elokuun 24.päivänä toimistorakennukseen, joka on lähellä Guanyuan siltaa. Uskon, että osoite oli Taoyuan nro 2. Kun kävelin käytävää pitkin näin julisteita ja iskulauseita, joissa panetellaan Falun Gongia.

Tällä kertaa paljastin ulkomailla olevien useiden harjoittajien ja sukulaisteni puhelinnumerot ja oman sähköpostiosoitteeni. He kysyivät minulta, aioinko palata Kiinaan uudelleen. Sanoin palaavani. He sanoivat, että he puhuisivat minulle, kun palaan. Tiesin, että he halusivat tehdä minusta vakoojan, joka antaisi heille tietoa Falun Gongin harjoittajista.

Palasin Englantiin 28. elokuuta. Muutamaa päivää myöhemmin ystäväni Australiasta soitti minulle ja sanoi, että hän oli saanut häiritseviä tekstiviestejä hänen matkapuhelimeensa. Myöhemmin työtoverini, joka oli myös lääkäri, palasi Kiinaan liikematkaltaan. Valtion turvallisuusagentit löysivät hänet ja pakottivat allekirjoittamaan takuulausunnon. Tajusin, että minun sähköpostiini voitiin murtautua ilman salasanaa. 8. lokakuuta 2010 sain uhkaavan sähköpostin agentilta. Hän sanoi, että jos pidin lupaukseni koskaan osallistua Falun Gongin toimintoihin, he pitäisivät oman lupauksensa, ja olisin aina tervetullut kotiini Kiinaan. Hän jatkoi sanomalla, että he halusivat pitää yhteyttä minuun.

Agentti ahdisteli isääni tammikuussa 2011. Kun sukulaiseni ulkomailla palasi Kiinaan käymään, valtion turvallisuusviraston henkilöitä puhuivat hänelle ja pakottivat hänet paljastamaan osoitteeni Englannissa.