Yhteistyö on ylivoimaista henkilökohtaisiin saavutuksiin verrattuna

Kunnioitettu Mestari, hyvät harjoittajatoverit

Olen harjoittaja Tšekin tasavallasta. Sallikaa minun jakaa kultivointikokemukseni kanssanne. Vaikka minulla ei ollut aluksi aavistustakaan mistä kirjoittaisin, päätin silti kirjoittaa, koska kirjoittaminen on myös itsensä kehittämisen prosessi.

Aloitin kultivointini Dafassa seitsemän vuotta sitten. Kuten monet muut harjoittajat, olen kokenut suoraan tai epäsuoraan monia asioita, joita Mestari mainitsee Zhuan Falunissa. Vaikka ei vaikuta siltä, että olen edistynyt suuresti kultivoinnissa katsoessani taaksepäin, minusta tuntuu kuitenkin, että olen muuttunut paljon. Asia on aivan kuin Mestari sanoi Fa’n oppimisessa Ahkeran edistymisen perusteissa (suomalainen käännös ”Olennaiset ahkeraan edistymiseen”). ”Itse asiassa kultivoinnin harjoituksessa kohoatte kehittäen itseänne asteittain ja tiedostamatta. Pitäkää mielessänne: Henkilön tulisi saada asioita luonnollisesti tavoittelematta niitä.”

Fa’n vahvistaminen perheessä

Läheiset perheenjäseneni ovat muuttaneet asennettaan Dafa-kultivointiani kohtaan. Aluksi he vastustivat, mutta tällä hetkellä he tukevat sitä täysin.

Kerran pikkuveljeni sanoi minulle, että äitini oli sanonut jotain pahaa Falun Gongista. Huolestuin kuullessani tästä, mutta jonkin ajan kuluttua ymmärsin, etten ollut itse asiassa selventänyt hänelle totuutta. Kohtelin häntä äitinäni, joka oli minulle hyvin läheinen, sen sijaan että olisin kohdellut häntä tuntevana olentona.

Eräänä päivänä ajoin hänet terveyskeskukseen tarkastukseen, ja käytin tilaisuutta puhuakseni hänelle Falun Dafasta. Kerroin hänelle, ettei hänen pitäisi sanoa pahoja asioita Falun Dafasta. Selitin hänelle, mistä Dafassa oli kysymys. Kysyin oliko hän huomannut, kuinka paljon olin muuttunut siitä lähtien kun aloin harjoittaa. Hän kuunteli ja oli samaa mieltä. Hän sanoi olevansa pahoillaan aikaisemmista sanoistaan Dafasta eikä hän tarkoittanut sitä.

Siitä lähtien olen yrittänyt tiedottaa hänelle tekemistäni asioista, ja miksi teen niitä. Annoin hänelle Falun Gongin materiaaleja luettavaksi. Käyn vanhempieni luona auttamassa heitä kotiaskareissa. Nähtyään positiiviset muutokset minussa vanhempani ovat tukeneet minua Dafa-aktiviteeteissani. Molemmat vanhempani ovat allekirjoittaneet Falun Gongin vainon vastaisen vetoomuksen. Äitini pyysi jopa naapureitaan allekirjoittamaan.

Yritän olla hyvä aviomies kotona. Vaikka emme näe vaimoni kanssa usein työni vuoksi, vaimoni tukee minua Dafa-asioiden tekemisessä. Välillä hän tekee harjoituksia ja opiskelee Zhuan Falunia yrittäen olla hyvä ihminen työssään ja muualla. Hänen oikeamielinen käytöksensä on vaikuttanut hyvällä tavalla hänen ympärillään oleviin ihmisiin. Hän on kertonut monille ihmisille Falun Gongista, ja jotkut hänen ystävistään ovat nähneet Shen Yunin.

Viime vuonna isoäitini oli vakavasti sairas. Hänellä oli kasvain munuaisissa sekä muita ongelmia. Vierailin usein hänen luonaan ja vein joitakin Dafa-materiaaleja. Hänen vointinsa tuli paremmaksi ja hänet siirrettiin kuntonsa kohentumisen vuoksi toiselle osastolle. Mitään ei tapahdu sattumalta. Käytin tämän mahdollisuuden pyytääkseni hoitajia ja lääkäreitä allekirjoittamaan vetoomuksen. Hoitajat olivat yllättyneitä että näin nuori kaveri piti niin hyvää huolta vanhasta isoäidistään. Aina kun kävin kotimaassani, kävin usein hänen luonaan ja laitoin hänelle ruokaa ja autoin häntä henkilökohtaisissa asioissa. Hän alkoi luottaa minuun enemmän kuin muihin. Kannustin häntä muistamaan, että Falun Dafa on hyvä. Joskus minun oli vaikea nähdä hänen kärsivän. Joskus hän ei tunnistanut ketään, edes minua, vahvan lääkityksen johdosta.

Hänen kuntonsa heikkeni vähitellen, ja välillä meistä tuntui, ettei hän selviäisi, mutta aina hän onnistui selviytymään. Kerran hän allekirjoitti tuomani vetoomuksen ja kannusti toisia perheenjäseniä myös allekirjoittamaan sen. Hänen matkansa tässä maailmassa päättyi vuoden kärsimyksen jälkeen. Uskon että hänen kärsimyksensä auttoi häntä poistamaan suuren määrän karmaa.

Työskentely the Epoch Timesissa

Silloin kun aloitin kultivointini Dafassa, en ollut kovin ahkera. Vuotta myöhemmin luin toistuvasti kaikki Mestarin luennot ja Zhuan Falunin. Mitkään elokuvat tai harrastukset eivät enää kiinnostaneet minua, vaan halusin ainoastaan lukea Fa’ta. Kun osallistuin ensimmäiseen Dafa-aktiviteettiin Edinburgissa, tunsin haluavani tehdä enemmän. Mestari sanoi Fa’n opetuksessa vuoden 2002 Fa-konferenssissa Bostonissa: ”Jos pysyt paikallasi, et varmasti pysty pysymään Fa-oikaisun mukana.” (Boston 2002)

Minun oli tullut aika täyttää historiallinen tehtäväni, auttaa pelastamaan enemmän tuntevia olentoja eikä ainoastaan keskittyä omaan kultivointiini. Se oli luonnollinen tunne ja sisäinen ohjaus. Otin yhteyttä tšekkiläisiin harjoittajiin (en tiennyt heistä) ja aloin työskennellä tsekkiläisessä Epoch Timesissa. Minulla oli etua englanninkielen taidostani, joten saatoin tehdä käännöksiä. Siitä huolimatta se ei ollut helppoa. Nyt tiedän, että Mestari on järjestänyt kaiken. Minun oli määrä mennä ulkomaille oppimaan englantia käyttääkseni sitä myöhemmin.

Minulla ei ollut kokemusta kääntämisestä saati artikkeleiden kirjoittamisesta. Ajan kuluessa tajusin alkuperäisten artikkelien kautta, kuinka kirjoittaa. Paitsi kääntää, osaan nyt kirjoittaa myös omia uutisartikkeleita, ja lukijat pitävät niitä hyvinä. Mestari antaa minulle viisautta, ja edistyn jatkuvasti. En pystyisi tekemään sitä ilman ahkeraa Fa-opiskelua. Mestari sanoi Fa’n opetuksessa vuoden 2002 Fa-konferenssissa Bostonissa: ”Jos ette opiskele Fa’ta hyvin, ette pysty tekemään Dafa-työtä hyvin.”

Olen aikaisemmin epäonnistunut ja saanut tässä suhteessa monia opetuksia. Ilman keskittyneen ja säännöllisen Fa-opiskelun tarjoamaa vakaata pohjaa yhdistettynä oikeamielisten ajatusten lähettämisen puhdistavaan vaikutukseen projektin työskentely ei suju hyvä, ei ole inspiraatiota ja kultivointitila pysähtyy tai putoaa. Silloin pahuus käyttää hyväksi huonoa ymmärrystä ja alamme katsoa toisten virheitä.

Joskus kun en ollut Fa’ssa, tulin niin raivostuneeksi harjoittajatoverieni puutteista että suuttumukseni kuohahti kymmenen metrin korkeuteen. Minulla oli myös negatiivisia ajatuksia koordinaattorista ja toisten harjoittajien loukkaantumisesta. Ennemmin tai myöhemmin tulin kuitenkin järkiini ja rauhoituin. Emme ole täällä vahvistaaksemme itseämme vaan vahvistaaksemme Dafaa. Ja kun huomaamme miten vaikeaa sillä toisella henkilöllä on sillä hetkellä, tunnemme häpeää ja olemme kärsivällisempiä seuraavalla kerralla. Menneisyydessä aloin ongelmien ilmentyessä usein syyttää jotakuta tai muuta sellaista. Olen kuitenkin tullut vähitellen paremmaksi ja nyt voin yleensä katsoa ensin sisäänpäin ongelmien ilmaantuessa. Tämä on Mestarin meille antama taikakalu.

Kun kohtaan joitakin virheitä tai huolimattomuuksia julkaistuissa artikkeleissa, minä vain hiljaisesti korjaan sen, jotta lehtemme voi saavuttaa korkeamman laadun. Mikäli virheet toistuvat, minusta on sopivaa kertoa vastuuhenkilölle asiasta ystävällisesti ja rauhallisesti. Kaikesta huolimatta me kaikki haluamme kehittyä kokonaisuutena. Kaikessa mitä teen yritä työskennellä kovasti ja olla vastuullinen, noudattaa aikatauluja ja pitää itseni tiukan mittapuun tasolla.

Vuosien ajan Tsekin Epoch Times pysyi paikoillaan, koska ei ollut pitkänlinjan koordinointia eikä näkyviä tuloksia. Monet osallistuivat projektiin ja monet lähtivät. Luulen että se johtui siitä, ettei ollut kovin paljon yhteistyötä. Kaikki tekivät sitä, mikä heidän mielestään oli hyvää. Tilanne on kuitenkin nyt muuttumassa. Nyt meillä on koordinaattori, jolla on visio sekä sydän johtaa ihmisiä. Olen todella iloinen tästä. Uskon, että tulemme vain kasvamaan ja tulemaan paremmiksi tästä eteenpäin.

Olen ymmärtänyt erään tärkeän asian, jota koordinaattorimme on myös painottanut. Olemme yksi keho, joten jos teen hyvin tehtävässäni, kyse on onnistumisesta vain pinnalla. Korkeammasta näkökulmasta katsottuna, jos projekti jää paikoilleen, minä olen vastuussa epäonnistumisesta, koska olemme yksi keho, ja yhtenä kehona emme olleet menestyksekkäitä. Se mikä on ratkaisevaa, on tukea niitä, jotka ovat jäljessä tai käyvät läpi vaikeita aikoja. Tämä on jotakin, jossa minun todella on edistyttävä.

Shen Yun 2013

Aikasemmin työskentelin Shen Yunin parissa paljon vähemmän enkä pitänyt sitä ensisijaisen tärkeänä asiana. Tänä vuonna tilanne oli kuitenkin erilainen. Heti alusta lähtien syksyllä 2012 minusta tuntui, että halusin osallistua täydestä sydämestäni, ja tämä tunne vain kasvoi voimakkaammaksi. Työskentelin edelleen ET:lle ja NTD:lle, mutta Shen Yunista tuli ensisijainen projektini. Esitys järjestettiin Prahassa, joka on 300 kilometrin päässä kodistani. Se ei kuitenkaan voinut pysäyttää minua. Minusta oli mukavaa mennä Prahaan. Minusta tuntuu, että Mestari auttoi minua eri tasoilla työntäen ymmärrystäni korkeammalle, joten kaikki tuntui helpolta. Ei ollut pelkoa eikä hermostuneisuutta, kuten menneisyydessä, ainoastaan iloa ja intoa. Koska työskentelen ulkomailla yleensä kaksi viikkoa ja sitten olen kotimaassa kaksi viikkoa, saatoin viettää nuo kaksi viikkoa Prahassa, ja tulin viikonlopuksi kotiin viettämään aikaa perheeni kanssa.

Työskennellessäni Shen Yunin parissa ilmoittauduin vapaaehtoiseksi osallistumaan tapaamisiin Prahassa milloin se vain oli mahdollista. Joskus olimme tekemisissä hyvin varakkaiden ja vaikutusvaltaisten henkilöiden kanssa. Aikaisemmin minulla oli epävarmuutta sellaisissa tilanteissa, mutta ei tällä kertaa. Tiesin, että Mestari oli järjestänyt kaiken ja valinnut, keitä tapaisimme. Me olimme kuin viestinviejiä, jotka tekivät mitä heidän piti tehdä. Mutta epäilykset ja inhimilliset ajatukset tulivat silloin tällöin esiin, jotta nähtäisiin, minkä puolen valitsisimme – olemmeko harjoittajia vai tavallisia ihmisiä?

Mieleeni tulee usein runo “Yksi ajatus” Hong Yin III:sta:

”Maallinen ja pyhä, yhden puron [verran] erillään
Eteen- tai taaksepäin: kaksi eri maailmaa
Astu sisään temppeliin metsässä
Yksi askel ja olet saavuttanut taivaan”

Kahden ensimmäisen viikon ajan aloitettuani säännöllisen vierailun Prahassa minulla oli voimakasta ajatuskarmaa, joka ilmeni toisten harjoittajien käytöksestä huolehtimisena. Joka ikinen yksityiskohta – tavat, mielenlaatu, tottumukset – löysin niistä kaikista toisissa vikaa. Olin tyytymätön ja tolaltani tästä. Onnistuin poistamaan sen säännöllisen ryhmä-Fa-opiskelun kautta ja lähettämällä oikeamielisiä ajatuksia. Myöhemmin huomasin, että toiset harjoittajat olivat käymässä läpi samaa, ja jaoin heidän kanssaan kokemuksiani. Tällaiset ajatukset piti poistaa. Paras ase oli opiskella Fa’ta ja lähettää oikeamielisiä ajatuksia ryhmänä koko päivän. Sen jälkeen mitään pahaa ei ollut jäljellä päässäni, ainoastaan valtavaa myötätuntoa ja ymmärrystä. Itse asiassa jokaisella harjoittajalla on joitakin kiintymyksiä. Jonkun mielestä jotakin asiaa on hyvin vaikea käsitellä, ja jonkun toisen mielestä jostakin muusta on vaikea päästää irti. Se, mistä irtipäästäminen voi olla toiselle helppoa, voi olla jollekin toiselle vaikeaa. Jos mitään kiintymyksiä ei ole läsnä, syöksymme ylöspäin.

Mestarimme mainitsee Zhuan Falunin Kahdeksannessa luennossa, kun hän puhuu Taivaallisesta kiertokulusta: ” Kun suuri taivaallinen kiertokulkumme on avautumassa, eräs kultivointitila tulee usein esille: jotkut ihmiset kallistuvat aina eteenpäin istuessaan meditaatiossa. Tämä johtuu siitä, että heidän selkänsä on avautunut hieman paremmin ja tuntuu hyvin kevyeltä, kun taas kehon etupuoli tuntuu raskaalta. Toiset taas kallistuvat taaksepäin, koska heidän selkänsä on raskas ja kehon etupuoli on kevyt. Jos koko kehonne on avautunut kunnolla, teistä tuntuu siltä kuin ponnahtelisitte ilmassa ja teitä nostettaisiin ylöspäin, aivan kuin nousisitte maasta.”

Olimme väsyneitä koko päivän kestäneiden työpäivien jälkeen ostoskeskuksissa ja tapaamisissa, mutta menimme vielä jakamaan illalla esitteitä teattereiden eteen keskustassa. Joinakin aikoina inhimilliset käsitykseni kehoni väsymyksestä ja voimattomuuden tunteesta pysyivät itsepintaisina. Sitä paitsi ulkona oli jäätävän kylmä ja se tulisi olemaan rankkaa. Joskus annoin käsitykselle periksi, mutta muina aikoina minulla oli tarpeeksi oikeamielisiä ajatuksia ylittää se ja mennä ulos. Ja joka kerta kun onnistuin menemään, tulokset olivat mahtavia, teatteri oli täynnä ihmisiä valtavirtayhteiskunnasta, ja ihmiset ottivat iloisina vastaan materiaalit ja olivat kiinnostuneita siitä mitä olimme tarjoamassa. Se oli valtava kannustus ja olimme todella iloisia että menimme kuitenkin ulos.

Kuukautta ennen esitystä otin vapaata töistä, ja olin viikon ajan Prahassa, mutta viikonloppuna rentouduin kotona ja velttoilin kultivoinnissani. Vaikka olin antamassa Shen Yunille paljon, en antanut sille kaikkeani enkä päästänyt irti KAIKISTA kiintymyksistäni ilman ehtoja, ja näin ollen jäi aukkoja pahuudelle käytettäväksi. Keskityin myös enemmän itseeni kuin maamme Dafa-opetuslapsien koko kehoon. Ajattelin, että kunhan minulla vain sujuu hyvin, kaikki on hyvin. Mutta ei ollut.

Vaikka minulla oli hyvä tunne valmistelujärjestelyistä, luvut näyttivät päinvastaisilta. Lipunmyynti oli ollut todella alhaista, aivan kuin olisimme jossakin jumissa. Me kaikki uskoimme, että teemme läpimurron, mutta tilanne oli silti kriittinen, ja minulla alkoi olla epäilyksiä. Noin viikkoa ennen esitystä minä jopa annoin periksi harhakuvalle, että kaikki mitä tein projektin hyväksi oli turhaa, ja olin epäonnistunut kaikessa, ja olin taakka koko projektille – täysi epäonnistuminen. Myöhemmin käsitin, että vaikka sellaiset käsitykset eivät todella ole oikein, kyse on vain siitä, että pahuus yrittää lannistaa minut, saada masentumaan ja halveksimaan itseäni.

Mestari sanoi jingwenissa Olkaa ahkerampia: ”Teidän pitäisi vaalia kaikkea, mitä olette tehneet, sillä se vastaa oman itsenne vaalimista! Muistakaa Mestarin sanat!”

Pääkoordinaattorimme ja muut avainhenkilöt keskittivät kaikki ponnistuksemme ottamalla yhteyttä mediaan, ja me muut lähetimme oikeamielisiä ajatuksia. Muodostimme voimakkaan kentän, ja muutamia ihmeitä tapahtui. Suuressa mediassa oli promotointikampanja, jolla oli todella suuri vaikutus, ja myynti alkoi viimein kohota.

Vähitellen saimme myytyä noin 70 % lipuista. Mutta se oli minulle pettymys – niin paljon ponnistuksia, ja vain tämän verran myyntiä! Mutta ei ollut ketään muuta, jota syyttää, paitsi minä. Kuinka voisimme saavuttaa täyden katsomon, jos minä en antanut 100 % itsestäni, ja ehkä toisetkaan eivät antaneet? Toisaalta se oli voimakas sysäys työskennellä seuraavana vuonna paremmin, tehdä paremmin yhteistyötä ja esitellä Shen Yunin loistokkuus useammille ihmisille maassamme. Samaan aikaan ymmärsin, että ei ole tärkeää tehdä niin paljon kuin voin omillani, kuten supersankari. Se, mikä on tärkeämpää, on saada harjoittajat todella työskentelemään hyvin yhdessä. Ponnistuksemme ja vaikutuksemme tulevat silloin moninkertaistumaan, koska työmme vaikutus tulee olemaan paljon parempi.

Kiitän Mestariamme hänen valtavasta myötätunnostaan ja kärsivällisyydestään, sekä kanssaharjoittajia tuesta ja huomiosta. Viimeiseksi haluaisin päättää kertomukseni erääseen runon katkelmaan Hong Yin III:sta

- Kaikki tätä päivää varten:
"Kun opetuslapset kulkevat oikeamielisesti Dafan polkua,
heidän valonsa valaisee maailman puhdistaen pahuuden täysin
Ahkerat opetuslapset – luumun kukat talven kylmyydessä
Iäisyyksien vaikeudet olivat kaikki tätä päivää varten”