Muuta vaikeudet iloksi

Hei kaikki!

Nimeni on Roswitha, olen Itävallasta. Shen Yunin promotoinnin aikana myin lippuja ostoskeskuksessa. Tässä ympäristössä heräsi helposti kaikenlaisia inhimillisiä ajatuksia.

Kerran ostoskeskukseen tuli 8-vuotias poika isovanhempiensa kanssa. Isovanhemmat halusivat istua kahvilassa juttelemassa ystäviensä kanssa. Lapsi oli pitkästynyt ja valitti jatkuvasti. Hänen isoisänsä nuhteli häntä ankarasti; minusta hän näytti sivistymättömältä. Saatoin tuntea lapsen mielipahan, joka sai minut masentuneeksi. Olin myös hyvin vihainen vanhalle miehelle – kuinka hän saattoi olla niin ilkeä? Eikö ollut itsestään selvää, että heidän tekemänsä asia sai lapsen ikävystyneeksi? Kuinka iäkäs mies saattoi olla niin pikkumainen.

Ymmärsin, että mielentilani ei ollut oikea; en ollut ystävällinen näkemiäni ihmisiä kohtaan, puhumattakaan myötätuntoisena olemisesta Shen Yunin promotoinnin aikana. Ymmärsin pian, että kyseinen tapahtuma oli minulle tarkoitettu, että minun pitäisi edistyä. Erityisesti tällainen epäoikeudenmukaisuus lapsia kohtaan liikutti minua usein. Olin nähnyt samanlaisia tapauksia jo useita kertoja totuudenselventämispaikoilla, ja tarvitsin aikaa rauhoittuakseni. Ajattelin voivani nähdä vain silmieni edessä tapahtuvat asiat, mutta en tiennyt millainen karminen suhde kyseisillä elämillä oli. Minusta tuntui, että minun pitäisi uskoa Dafaan ja pitää sydämeni liikuttumatta. Minun pitäisi nyt keskittyä sataprosenttisesti Shen Yunin promotointiin. Päästin irti voimakkaasta inhimillisestä ajatuksesta.

Kyseisen kokemuksen jälkeen käsitin, että voin tuntea toiset, mutta minun ei pitäisi liikuttua. Tämä sai minut muistamaan Mestarin runon ”Hong Yingista”.

Pysyvyys Taossa

Läsnä, mutta sydän toisaalla –
Täydellisesti soviteltu maailman kanssa.
Katsoo, mutta ei välitä nähdä –
Vapaa harhakuvasta ja epäilyksestä.
Kuuntelee, mutta ei välitä kuulla –
Mieli, jota on niin vaikea häiritä.
Syö, mutta ei välitä mausta –
Makuaistin kiintymykset leikattu irti.
Tekee, mutta ilman tavoittelua –
Niin vakaa, pysyvyys Taossa.
Rauhallinen, mutta ilman ajatuksen rasitusta –
Todella ihmeellinen voidaan nähdä.

Tunnen, että jokainen hetki lipunmyyntipaikalla on lahja Mestarilta. Ymmärsin Fa’sta, että koko maailmankaikkeus katsoo Dafa-opetuslapsia, joten käytöksemme on äärimmäisen tärkeää. Kerran menin ostoskeskuksen lipunmyyntipaikalle ja näin, että suurella kuvaruudullamme oli teknisiä ongelmia. Saatoin nähdä paikalla olevien harjoittajien ilmeistä, että jonkin täytyy olla vialla. Seisoin pöydän takana ilman kuvaruutua ja jatkoin hymyilemistä ja vastaantulijoiden tervehtimistä. Muistin Mestarin sanoneen: ”Jopa silloin, kun päivittäisessä elämässänne ohitatte ihmisiä niin nopeasti, ettei teillä ole mahdollisuutta puhua heidän kanssaan, teidän pitäisi silti jättää heille myötätuntoanne ja ystävällisyyttänne.” (Fa’n opetusta vuoden 2003 Atlantan Fa-konferenssissa”)

En syyttänyt toisia harjoittajia siitä, etteivät he pysyneet ystävällisinä ihmisiä kohtaan vaikeuksien edessä. Yritin harmonisoida hiljaisesti ja pyysin Mestaria vahvistamaan minua. Tilanne muuttui pian ja ongelma tuli luonnollisesti ratkaistuksi. Tiesin, että olisin voinut tehdä paremmin, ja minun olisi pitänyt puhua tästä toisten harjoittajien kanssa, mutta minulla ei ollut rohkeutta. Ajattelen, että minun tulee päästää irti pelostani konflikteja kohtaan. Työskentelen nyt sitä kohti ahkerasti.

Menin Shen Yunin lipunmyyntipaikalle joka viikonloppu. Eräänä päivänä isäni sanoi minulle, että oli kummallista jättää lapsi yksin kotiin, kun menet niin usein myymään lippuja. Se sai minut tuntemaan oloni kauheaksi; mietin kuinka selittäisin hänelle.

Kun menin seuraavana viikonloppuna myymään lippuja, tunsin todella onnellisuutta. Hetken ajan näin kaikkien siellä olevien ihmisten olevan niin säälittäviä. He kävelivät ostoskeskuksen läpi kiireessä kiintymystensä työntämänä. Kaikki oli rahan vuoksi, paremman elämän vuoksi, ja jatkuvasti muuttivien tavoittelujen vuoksi. He eivät todella voi päättää mistään elämässään eivätkä tiedä mitä huomenna tapahtuu. Kuka näiden ihmisten joukossa voi sanoa olevansa vapaa tekemään mitä hän haluaa? Sanoin isälleni mielessäni: ”Seison täällä, vaikka en saa palkkaa, mutta olen onnellisin, koska teen jotain, joka on täysin täällä olemisen vuoksi. Teen sitä, mitä todellinen minäni haluaa tehdä. Tavalliset ihmiset pyrkivät saavuttamaan päämääränsä, täyttääkseen egonsa ja vapauttaakseen itsensä. Minä en tullut tänne saadakseni tavallisten ihmisten elämää vaan auttamaan Mestaria oikaisemaan Fa’n, ja pelastamaan tuntevia olentoja. Dafa-opetuslapset ovat onnellisimpia!

Olin liikuttunut ja tunsin olevani hyvin onnellinen. Muistin mitä Mestari sanoi: ”Tiesittekö, että pelastaakseen teidät Buddha kerran kerjäsi ruokaa tavallisten ihmisten keskuudessa? Tänä päivänä minä jälleen kerran avaan oven ammolleen ja opetan tätä Dafaa pelastaakseni teidät. En ole koskaan tuntenut katkeruutta kärsimistäni lukuisista vaikeuksista.” (Falun Dafa Olennaiset ahkeraan edistymiseen, ”Todellinen kultivointi”)

Kyseisellä hetkellä tajusin tasollani, miksi Buddha voi tehdä mitä hän tekee. Koska Buddha tiesi, että kärsimyksensä kautta hän voisi tuoda onnellisuutta ihmisille. Isäni ei sanonut enää mitään, enkä minä halunnut selittää. Tiesin mitä olin tekemässä ja miksi. Tiesin, että se mitä voin tehdä, oli parasta.

Mitä tulee yhteistyön tekemiseen toisten kanssa, haluaisin jakaa kokemukseni sopivan ostoskeskuksen etsimisestä lipunmyyntipaikaksi. Kaksi ostoskeskusta kieltäytyi antamasta tilojaan lipunmyyntipaikaksi. Jaettuamme ymmärryksiä päätimme keskittyä siihen, että haluamme tapaamisen ostoskeskuksen johtajan kanssa, olivatpa he kieltäytyneet pyynnöstämme aikaisemmin tai eivät. Lopputulos oli, että saimme molemmat paikat.

Oli vaikeaa saada tapaamista erään ostoskeskuksen henkilön kanssa; odotimme pitkän ajan. Kun pääsimme tapaamaan, ehdotimme muutamaa tapaa tehdä yhteistyötä, mutta johtaja torjui ne kaikki. Vaikutti siltä, ettei hän muuttaisi mieltään. Minusta tuntui, että minä ja muut harjoittajat emme aikoneen horjua, ja pyysin Mestarin apua. Johtaja näki Dafa-yhdistyksen käyntikortin ja kysyi, mikä Falun Dafa oli. Toinen harjoittaja esitteli hänelle Falun Dafaa; minä puhuin vainosta Kiinassa. Tunsin, että hänen sydämensä oli liikuttunut. Hän kysyi, miksi promotoimme Shen Yunia. Selitimme hänelle, että Shen Yun esittää muinaisia kiinalaisia arvoja ja hyveitä. Hän sanoi meille, että hänellä oli uskonsa myös, ja hän pitää arvossa hyveitä. Ymmärsin, että tämä oli järjestetty hänelle, että hän voi auttaa ja tukea Shen Yunin esityksiä. Hänen katseensa paljasti ”tämä on jotakin, jota minun on autettava”, ja itse asiassa hän teki niin.

Seuraavan tapaamisen odotusaika oli paljon lyhyempi, eikä se ollut monimutkainen. Mutta tapahtuma vaikutti mittaavan, miltä meistä tekemämme asia tuntui, ja kuinka paljon halusimme pelastaa tuntevia olentoja ostoskeskuksessa.

Törmäsin toiseen testiin Shen Yunin esityksen jälkeen, ja se kosketti perustavanlaatuista kiintymystäni, mikä oli myös syy, miksi aloitin kultivoinnin. Halusin jättää tämän ihmisten maailman, joka on täynnä kärsimystä. Toisin sanoen tavoittelin niin sanottua harmoniaa ja onnellisuutta, paluuta kotimaahani, koska siellä ei ole kärsimystä ja ihmiset ymmärtävät minua. Olin aivan yksin aloittaessani kultivoinnin. Nyt minulla on perhe, talo, puutarha ja monia ystäviä. Vanhempani, sisarukseni ja minä olemme läheisiä. Elämäni täällä on näennäisesti tyydyttävää ja tunnen elämäni olevan jollakin lailla kunnossa. Ehkä se on myös eräänlainen elämän ja kuoleman koetus – nähdä voinko päästää irti elämästä; nähdä voinko ottaa nämä asiat kevyesti, ja kuinka hyvin voin toteuttaa kolme asiaa, jotka Mestari on meitä pyytänyt tekemään. Nämä asiat ovat lähellä sydäntäni.

Kun jälleen läpäisin kyseisen koetuksen, kirjoitin lupaukseni ja laitoin sen kukkarooni ja pidin sen mukanani muistuttamaan minua siitä kuka olen ja miksi olen täällä. Minulle oli hyvin tärkeää kirjoittaa tämä lupaus, ja tämän prosessin myötä saatoin tuntea monia surullisia katumuksia ja tuntea Mestarin olevan aina hyvin lähellä minua.

Lopuksi haluaisin päättää kertomukseni Hong Yin II:n runoon:

Oikeamielisiä ajatuksia ja oikeamielisiä tekoja
Suuri Valaistunut ei pelkää vaikeuksia
Taottuaan järkkymättömän tahdon
Vapaana kiintymyksestä elämään tai kuolemaan
Hän kulkee Fa-oikaisun polkua luottavaisena ja itsevarmana

Kiitos kunnioitettu Mestari! Kiitos kanssaharjoittajat!