10. joulukuuta Mo Yan otti vastaan kuninkaan luovuttaman Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Siitä lähtien, kun tämän vuoden kiistelty voittaja julkistettiin, keskustelun aallot ovat käyneet korkealla. Mo Yan, eli oikealta nimeltään Guan Moye’a, on syytetty kommunistisen puolueen kätyriksi, mutta hän itse sanoo Nobel-lausunnossaan, että hän oli "vain tarinankertoja." Valitettavasti elämä ei ole niin yksinkertaista.
Voit älyllisesti ymmärtää Mo Yanin näkökannan. Totta kai henkilön voidaan väittää olevan vain kirjailija, joka kirjoittaa tarinoita ja välttää työssään poliittisia lausuntoja. Ihmisellä voi olla mikä tahansa työ tai tehtävä ilman, että hänen oletetaan ottavan kantaa poliittisiin kysymyksiin, tai että hän ottaisi vastuuta maailman nälästä tai murehtisi ilmastonmuutoksesta. Mutta vain teoriassa. Käytännössä kaikilla on suurempi vastuu.
Kirjailijalla, joka on saanut kirjoittamisen lahjan, on velvollisuus kertoa todellisista olosuhteista maailmassa.
Ei voi vakavasti kunnioittaa kirjailijaa Kiinassa - maailman taloudellisesti tehokkaimmassa diktatuurissa – joka ei teksteissään tai lausunnoissaan viittaa maassaan vallitsevaan tilanteeseen ja kanssaihmisten olosuhteisiin. Se on kuin unohtaisi natsismin puhuttaessa elämisestä Saksassa 1930-luvulla tai Neuvostoliiton kommunismin 1950-luvun Moskovassa.
Kaikkien ihmisten on otettava kantaa määrättyihin ja ratkaiseviin kysymyksiin.
Nyt esillä olevana ajankohtana on otettava kantaa Kiinan kommunistisen puolueen rikoksiin ihmisyyttä vastaan, joihin se on syyllistynyt vallassa olonsa aikana ja aikaan ennen kuin se nousi valtaan. Ennen kaikkea on otettava kantaa - ja varmistettava sen päättyminen - mitä tapahtuu tänään, kuten vaino Falun Gongin harjoittajia kohtaan, tiibetiläisten sorto ja toisinajattelijoiden tukahduttaminen, on sanottava kyllä kaikille, jotka jostain syystä ovat tippuneet puolueen suosiosta.
Kysymys koskettaa kaikkia, myös niitä, jotka eivät ole tai eivät ole olleet puolueen jäseniä. Kysymys on ihmisen perustarpeesta ajatella, ilmaista itseään, ja saada fyysinen ja henkinen vapaus, lupa vaikuttaa. Kyse on demokratiasta, kyse on ihmisoikeuksista.
Mo Yan on kirjailijan nimimerkki, joka tarkoittaa "älä puhu". Sen, mitä Mo Yan tarkoittaa sanoessaan, ”älä puhu” kommunistipuolueen rikoksista, on sitä, että hän laittaa itsensä ja asemansa kirjailijana itsensä eteen ihmisenä.
En usko, että Ruotsin Akatemia on niin kaukana Alfred Nobelin suuntaviivoista – kirjallisuuspalkinto pitäisi mennä jollekin, josta "edellisen vuoden aikana on ollut ihmiskunnalle suurin hyöty" ja on "kirjallisuudessa tuottanut merkittävimmän työn” ihanteelliseen suuntaan". Mutta, että se annettaisiin valtion edustajalle, joka on tällainen pohjimmiltaan autoritaarinen hallinto.
Juuri nyt, kun Mo Yan - oikealta nimeltään Guan Moye - hengittää suhteellisen vapaata ja puhdasta ruotsalaista talvi-ilmaa, hänellä on mahdollisuus puhua siitä, mistä hän ihmisenä todella välittää.
Odotan, että Mo Yan osoittaa, että Ruotsin Akatemia loppujen lopuksi on tehnyt viisaan valinnan. Sillä jos asiayhteys on poliittinen, kuka tahansa voi olla poliittinen. Jopa vaatimaton kertoja.
Lähde: http://www.epochtimes.se/articles/2012/12/10/24342.html
http://se.clearharmony.net/articles/201212/110331.html
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.
lisää ...