Vangittuna 13 vuotta vakaumuksensa vuoksi - haastoi Kiinan entisen johtajan oikeuteen

"Olen ollut vankeudessa 13 vuotta vakaumukseni vuoksi. Kolmetoista vuotta ei ole lyhyt aika. Olin tuolloin 29-vuotias, kun minut vangittiin, ja nyt olen harmaapäinen, keski-ikäinen nainen. Tyttäreni, joka on 16-vuotias, on ollut 13 vuotta ilman äitiään."

"Menetin lähes koko perheeni. Toinen vanhemmistani kuoli vuonna 2008 ja toinen vuonna 2011. Mieheni otti minusta eron ja meni uudelleen naimisiin. Menetin kotini ja työni. Tyttäreni on ainoa, mitä minulla on jäljellä."

Fu Yan kyynelehti, kun hän muisteli, millaista oli saada vapautensa takaisin yli kymmenen vuoden vankeuden jälkeen.

Fu Yan syntyi vuonna 1972 Dashiqiaon kaupungissa, Liaoningin maakunnassa. Hän aloitti Falun Gongin harjoittamisen vuonna 1998, kun hän näki, miten hänen äitinsä sai terveytensä takaisin harjoittamalla Falun Gongia.

Kun Jiang Zemin, entinen Kiinan kommunistisen puolueen johtaja, käynnisti Falun Gongin vainon 1999, paikalliset viranomaiset ottivat Fu'n kohteekseen. Hänet pidätettiin elokuussa 2001 ja hän sai 13 vuoden vankeustuomion.

"Aloitin Falun Gongin harjoittamisen joulukuussa 1998, ja vaino alkoi vajaa vuosi sen jälkeen. En ollut ymmärtänyt, miten syvällinen Falun Gong todella on. Vankeusaikana tajusin, kuinka korruptoitunut kommunistihallinto on, ja tulin yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että Falun Dafa on hyvä."

Kesäkuussa 2015 Fu lähetti tekemänsä rikosilmoituksen Jiang Zeministä. Rikosilmoituksessa kerrotaan Jiangin vastuusta Falun Gongin vainon aloittamisesta ja kaikesta siitä vääryydestä, mitä hän ja hänen perheensä ovat joutuneet kohtaamaan.

Pidätys Pekingissä elokuussa 2001

Mieheni ja minä olimme perustamassa yritystä Pekingissä elokuussa 2001. Poliisi ja valtion turvallisuusviraston virkamiehet pysäyttivät minut kadulla 21. elokuuta. Yli 10 poliisia pahoinpiteli minua keskellä päivää. Silmäni sidottiin ja minut vietiin pidätyskeskukseen Pekingissä, jossa pahoinpitely jatkui. Minulle myös annettiin ruiskeena tuntematonta ainetta.

Pidätyskeskuksessa kaksi viranomaista piti minua käsistä ja toinen heistä tarttui hiuksiini, kun minua kuvattiin. Pääni peitettiin mustalla laukulla ja minua lyötiin niin lujaa, että suuni tuli täyteen verta.

Ollessani pidätettynä, minulta perittiin 250 yuania (1) yhdeltä yöltä, joka oli kalliimpaa kuin yöpyminen hotellihuoneessa.

Seuraavana päivänä minut vietiin takaisin Dashiqiaoon. Poliisi yritti kiristää minua tekemään yhteistyötä pidättämällä äitini, Tong Shupingin ja aviomieheni Zhang Chonghuanin. Äitini harjoittaa myös Falun Gongia. He olivat pidätettyinä Dashiqiaon pidätyskeskuksessa kuukauden. Koska olimme molemmat vangittuina, 3-vuotias tyttäremme joutui jäämään mieheni äidin hoidettavaksi.

Samaan aikaan myös kaksi siskoani, Fu Ying ja Fu Qiang pidätettiin laittomasti Falun Gongin harjoittamisesta. Se oli painajainen isälleni.

Pakkosyöttäminen Masanjian pakkotyöleirillä

Kun uutiset Falun Gongin harjoittaja Li Yanhuanin kuolemasta julkaistiin Minghuin verkkosivuilla lokakuussa 2001, minua syytettiin hänen kuolemaansa liittyvien yksityiskohtien paljastamisesta Internetissä. Tähän väitteeseen perustuen, minut lähetettiin pahamaineiselle Masanjian pakkotyöleirille.

 
Pakkosyöttäminen

Protestoidakseni laitonta vangitsemista pakkotyöleirille, menin syömälakkoon. Minua pakkosyötettiin ja annettiin nestettä laskimoon päivittäin kahden viikon ajan. Yli kymmenen ihmistä osallistui tähän kidutukseen. He pitivät minua paikallaan, työnsivät paksun putken suuhuni ja syöttivät minulle ruokaa ja vettä.

Se oli erittäin kivuliasta, ja putki oli veren peitossa, kun he vetivät sen pois. Huvittavaa on se, että työleiri veloitti minulta 700 yuania tästä kidutuksesta, mitä he itse kutsuivat "lääketieteelliseksi hoidoksi."

Minut pakotettiin tekemään raskasta työtä päivällä. Yöllä en saanut nukkua, ja jouduin katsomaan Falun Gongia panettelevia videoita.

Osaston johtaja Qiu tuli työpajalle eräänä yönä maaliskuussa 2002. Hän laittoi television päälle ja vaihtoi kanavaa. Ohjelmassa keskusteltiin Li Yanhuan kuolemasta. Olin yllättynyt nähdessäni oman kuvani tv:ssä, koska minua ei oltu koskaan haastateltu. Sitten tajusin mitä oli tapahtunut - he olivat vain ottaneet minusta kuvan työleirin turvakameralla, ja koko haastattelu oli tekaistu.

Laiton tuomio

Minut siirrettiin takaisin Dashiqiaon pidätyskeskukseen elokuussa 2002. Helmikuun 17. päivänä 2003 minut tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen Li Yanhuan kuolemaa koskevien tietojen paljastamisesta. Mitään todisteita ei esitetty, eikä kukaan todistanut, että olisin ollut osallisena tapauksessa. Olin musertunut.

Sain sydänkohtauksen 21. maaliskuuta ja olin kriittisessä tilassa. Minut vietiin Dashiqiaon keskussairaalaan, josta karkasin kuusi päivää myöhemmin.

Uusi pidätys ja vankeus

Paon jälkeen oleskelin tilapäisesti erään harjoittajan luona Anshanin kaupungissa. Minut vangittiin uudelleen usean muun harjoittajan kanssa 24. toukokuuta 2003. Virkamiehet, jotka osallistuivat pidätykseen olivat Dashiqiaon kaupungin poliisilaitokselta ja Anshanin kaupungin sisäisen turvallisuuden yksiköstä.

Kaksi poliisia pahoinpiteli minua pidätyksen aikana talloen päätäni jaloillaan. Samana iltana minut viettiin takaisin Dashiqiaon pidätyskeskukseen.

Käsiraudat olivat käsissäni niin tiukasti, että niissä oli tuntohäiriöitä lähes vuoden ajan. En vieläkään saa suoraksi oikean käteni etusormea.

Kun protestoin huonoa kohtelua menemällä syömälakkoon, miesvangit pitivät minua paikallaan ja pakkosyöttivät nenän kautta. Lääkäri asetti putken pyörittäen sitä edestakaisin, mikä aiheutti sietämätöntä kipua.

Seuraavana päivänä neljä ihmistä saattoi minut Liaoningin naisvankilaan. SARS-epidemia puhkesi tuolloin, joten he antoivat minulle pistoksen alentaaksen kuumetta ennen kuin olimme perillä.

Kun saavuimme perille, minulle tehtii kattava lääkärintarkastus. Kaksi miesvankia piti minua kiinni, kun intiimialueita tarkastettiin. Testitulokset muutettiin, jotta minut voitiin hyväksyä vankilaan.

Pakkosyöttäminen Liaoningin naisvankilassa

SARS-epidemian vuoksi vankilaan ei hyväksytty uusia vankeja. Olin ainoa poikkeus, ja luvan myönsi Liaoningin maakunnan poliittisten- ja oikeudellisten asioiden valiokunta.

Minut laitettiin pieneen selliin ja neljä ryhmänjohtajaa ja neljä vankia valvoi minua. Yksi vangeista pahoinpiteli minua.

Jatkoin syömälakkoa, minkä vuoksi minua pakkosyötettiin hyvin epäinhimillisellä tavalla: Minut vietiin huoneeseen, jossa oli useita sänkyjä. Käteni ja jalkani kiinnitettiin käsiraudoilla sängyn neljään kulmaan. Minua pidettiin näin kahden viikon ajan, ja putkea, jolla minua pakkosyötettiin, ei otettu tuona aikana pois.

Oli myös muita harjoittajia, jotka olivat olleet syömälakossa yli kolme kuukautta, ja he olivat luuta ja nahkaa. Epäilin, että he eivät koskaan toipuisi ollessaan kahlittuna käsiraudoilla sänkyyn sellaiseen asentoon niin pitkäksi aikaa.

 
Pakkosyöttäminen

Kun olin ollut pidätyskeskuksessa ja pakkotyöleirillä jo lähes kaksi vuotta, tuomiotani jatkettiin 13 vuoteen ja 6 kuukauteen 4. elokuuta 2003.

Pakkotyötä pitkiä päiviä

Minut pakotettiin nousemaan aamu neljältä tai viideltä tekemään raskasta työtä 10-20 tuntia joka päivä. Joskus sain nukahtaa vähäksi aikaa työpajalla ja mennä suoraan töihin seuraavana päivänä.

Kun minut ja muut harjoittajat siirrettiin uuteen laitokseen vuoden 2003 lopulla, teimme 20 tunnin päiviä 40 päivää peräkkäin. Saimme käyttää kylpyhuonetta kolme kertaa päivässä.

Vuosina 2004 ja 2005 olimme työskennelleet joka päivä ympäri vuoden ilman vapaapäivää. Työskenneltyämme 15-16 tuntia verstaalla, meidän piti jatkaa työntekoa selleissämme. Tämä tilanne muuttui vasta vuonna 2009 jolloin saimme pitää sunnuntaisin vapaata. Ennen vapautumistani marraskuussa 2014, teimme 12 tunnin päiviä ja vain sunnuntaisin oli vapaapäivä.

Huonot elin- ja työolot

Teimme töitä pitkiä päiviä vähällä ravinnolla. Vuodesta 2004 vuoteen 2006 meillä oli riisiä kolme kertaa viikossa, ja pääosin leseistä ja akanoista valmistettuja pullia muilla aterioilla.

Pesimme itsemme kylmällä vedellä myös talvella, jolloin lämpötila laski miinuksen puolelle. Ennen vuotta 2008 verstaalla ei ollut kuumaa vettä juotavaksi.

Käymälät tukkeutuivat usein ja kesti kauan aikaa saada ne kuntoon. Kerran vain yhdeksän käymälää kuudestatoista oli toiminnassa ja 150 vankia käytti niitä. Kylpyhuone oli lukittuna tiettyyn aikaan asti aamulla, ja jokainen joutui jonottamaan toimiviin vessoihin.

Rikolliset vangit olivat vastuussa työpajojen hitaiden työntekijöiden pahoinpitelystä ja solvauksesta. Ihmisiä vietiin usein toimistoon ja heitä hakattiin sähköpampuilla. Kaikki kuulivat huudon. Fyysinen ja sanallinen väkivalta helpotti vuoden 2008 jälkeen, mutta vankeja kohdeltiin yhä huonosti.

Meille ei annettu perustarvikkeita työntekoon, joten perheemme toi meille niitä.

Kymmenen vuoden aikana sain seitsemän yuania kuukaudessa. Jouduimme maksamaan itse WC-paperin, joka maksoi noin kolme ja puoli yuania rulla. Joinakin kuukausina en saanut rahaa ollenkaan.

Kieltäydyin pakkotyöstä – jouduin eristysselliin

Kieltäydyttyäni pakkotyöstä vuoden 2009 loppulla, minut suljettiin eristysselliin kahdeksi kuukaudeksi. Minulle ei annettu talvivaatteita. Oli niin kylmä, etten voinut nukkua. Kävelin edestakaisin pitääkseni itseni lämpimänä.

Selli oli vain kahden neliömetrin kokoinen, ja siinä oli kaksi ovea. Kylmä ilma veti ovesta, joka oli jäässä. Ohuiden vaatteiden lisäksi minulla oli sellissä vain vessapaperirulla. Vuorasin housuni vessapaperilla pitääkseni itseni lämpimänä. Tein "luolan" sellin nurkkaan ja käperryin sen suojaan talvipakkasilla.

Minulle annettiin yksi pala maissileipää jokaisella aterialla ja suolakurkkua aamiaiseksi ja lientä kahdesti päivässä. Join vesijohtovettä, ja en saanut harjata hampaitani.

Kahden kuukauden eristyksen jälkeen minut siirrettiin erityisyksikköön, joka oli nimenomaan perustettu "muuntamaan" (2) Falun Gongin harjoittajia. Minua pidettiin siellä yli vuoden ajan. Joulukuussa 2010 minut suljettiin jälleen eristysselliin, ja maaliskuussa 2011 minut lähetettiin takaisin erityisyksikköön neljäksi kuukaudeksi.

Liaoningin naisvankilassa minulta usein kiellettiin vierailut, pisimmän ollessa puolitoista vuotta. Siskoani Fu Yingia pidettiin samassa vankilassa yhdeksän vuotta, mutta emme koskaan nähneet toisiamme.

Taustaa

Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) entinen johtaja Jiang Zemin ohitti muut politbyroon pysyvän komitean jäsenet ja käynnisti väkivaltaisen Falun Gongin vainon heinäkuussa 1999.

Vaino on johtanut tuhansien Falun Gongin harjoittajien kuolemaan viimeisten 16 vuoden aikana. Kidutettuja on lukuisia ja harjoittajia tapetaan heidän sisäelintensä vuoksi. Jiang Zemin on suoraan vastuussa brutaalin vainon aloittamisesta ja sen jatkumisesta.

Hänen henkilökohtaisessa ohjauksessa KKP perusti laittoman turvallisuuselimen, "6/10-viraston", 10. kesäkuuta 1999. Organisaatio ohittaa poliisivoimien ja oikeuslaitoksen päätösvallan viraston toteuttaessa Jiangin antamia määräyksiä koskien Falun Gongia: ”Mustatkaa heidän maineensa, saattakaa heidät vararikkoon ja tuhotkaa heidät fyysisesti.”

Kiinan laki sallii kansalaistensa tehdä rikoskanteita, ja monet harjoittajat ovat nyt käyttäneet tätä oikeutta jättäessään kanteita entisestä diktaattorista.

Huomautus

1. Yuan (renminbi virallinen) on Kiinan rahayksikkö. 2400 yuania vastaa kiinalaisen kaupunkityöläisen keskimääräistä kuukausipalkkaa.

2. Muuntaa: "Saada joku parantamaan tapansa tai muuntumaan". Aivopesun tai kidutuksen avulla harjoittaja yritetään pakottaa luopumaan Falun Gongista.

Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2016/5/25/157158.html

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.