Puhe Tukholman kansainvälisestä konferenssista ”Kansanmurha uudella aikakaudella”

Nimeni on Zhao Ming. Olen Kiinan kansalainen, mutta juuri nyt minulla ei ole kansalaisuutta ja olen pakolaisena Irlannissa. Opiskelen yhä. Falun Gongin harjoittajana jouduin vainotuksi kiinalaiselle työleirille lähes kahdeksi vuodeksi. Monien hyväsydämisten ihmisten, ihmisoikeusjärjestöjen ja Irlannin hallituksen ahkerien ponnistelujen johdosta, minut vapautettiin maaliskuussa 2002. Olen onnekas että pelastuin ja pääsin vapaaksi. Tänään en puhu täällä vain omasta puolestani, vaan miljoonien Falun Gongin harjoittajien puolesta, jotka ovat vainottuna Kiinassa. Haluaisin jakaa kanssanne jotain hyvin henkilökohtaisia kokemuksiani kärsimyksistäni Kiinan työleireillä.

Kerran Pekingin Haidianin alueen pidätyskeskuksessa, vartija komensi vangin sellissäni pakkosyöttämään minua hyvin raa’alla tavalla. Yksi vangeista piti nenääni kiinni tiukasti niin että minun täytyi avata suuni hengittääkseni. Samaan aikaan toinen vanki kaatoi nestemäistä ruokaa suuhuni lakkaamatta. Yritin kaikkeni kääntää päätäni hengittääkseni sisään ilmaa, mutta he pitivät kiinni päätäni tiukasti enkä pystynyt kääntymään vähääkään. Kun avasin suuni hengittääkseni he laittoivat hammasharjan suuhuni pitääkseen suuni auki ja kaatoivat nestettä suuhuni hyvin nopeasti.
Pystyin tuskin hengittämään, nestettä meni sekä keuhkoputkeen että ruokatorveen. Yskin rajusti jälkeenpäin ja keuhkoihini sattui hyvin kipeää monta päivää tapauksen jälkeen. Se oli todella vaarallinen toimenpide. Verkkosivuillamme aika monen harjoittajan on raportoitu kuolleen kidutukseen tällä tavalla.

Useita harjoittajia työleireillä on kidutettu pisteeseen missä he menettävät järkensä. Vuonna 2002 kiinalaisen uuden vuoden aikana, Pekingin työleirin viraston johtaja jonka sukunimi oli Luo, tuli Tuan Hen työleirille tapaamaan minua. Hän ei sanonut mitään merkittävää, paitsi yhden lauseen, ”Toivon että et tule sellaiseksi niin kuin Wu Jun” Wu Jun oli Falun Gongin harjoittaja joka kidutettiin järjettömäksi. Eräs harjoittaja kertoi minulle kerran nähneensä Wu Junin nuolevan sylkeä maasta. Toinen harjoittaja kertoi minulle että jotkut gangsterit käyttivät häntä seksuaalisesti hyväkseen. Silloin tämä osastopäällikkö Luo viittasi suoraan Wu Juniin uhkaillakseen minua. Tiesin että he kiduttaisivat minua ennemmin tai myöhemmin.

Noin pari viikkoa ennen kuin vuoden ja kymmenen kuukauden pidennetty työleiri aika loppui, he viimeinkin aloittivat. Aluksi he eivät antaneet minun nukkua neljäänkymmeneenkahdeksaan tuntiin. Erittäin poikkeuksellisesti, toisena iltana kun he pitivät minua valveilla, eräs poliisi käski minun katsoa televisiota. Kun katsoin televisiota, hän ryntäsi huoneeseen yllättäen, veti minut ylös ja työnsi minua koko matkan käytävälle toimistoon. Kun tulin huoneeseen, näin hoitosängyn lattialla ja muutaman remmin jotka oli revitty sängyn lakanoista. Viisi poliisia seisoi huoneessa mukaan luettuna kolme osaston johtajaa Tuan Hen työleiriltä. Tiesin että he kiduttaisivat minua sähköpampuilla. He painostivat minua luopumaan Falun Gongista. Kieltäydyin. Sen jälkeen he laittoivat minut hoitosänkyyn ja alkoivat sitoa kaikkia ruumiinosiani sänkyyn estääkseen ruumiini kouristelua sähköshokkien aikana. He sitoivat nilkkani, reiteni, yläruumiini, käteni ja sulkivat suuni. Sen jälkeen he vaativat minua luopumaan Falun Gongista uudestaan. Kieltäydyin edelleen. Sitten yksi poliisi otti nipun sähköpamppuja, jotka olivat noin puolimetriä pitkiä ja jakoi ne muille poliiseille. He alkoivat lyödä minua yhtä aikaa sähköpampuilla joka puolelle kehoani. Kehoni tärisi todella rajusti enkä voinut hallita sitä ollenkaan. Kuulin hyvin voimakkaiden sähköjännitteiden ääniä. Eräs vartija otti yhden pampun molempaan käteen ja antoi sähköiskuja rintaani. Hän liikutti kahta pamppua kiertäen samansuuntaisesti kehoani sähköttääkseen minua pampun päässä olevalla metalli käämillä. Sähköttäminen sai minut hengittämään nopeasti. Kurkkuni oli kuiva ja tuntui palaneelta. He jatkoivat sähköttämistä painostaen minua luopumaan uskostani aika ajoin. En sanonut mitään vaan hengitin syvään ja nopeasti. Yritin parhaani kestää, mutta yhtäkkiä toinen jalkani meni kouristukseen. Kipu oli suunnaton, enkä yksinkertaisesti voinut ajatella rationaalisesti enää. Sillä hetkellä suostuin allekirjoittamaan asiat joita he vaativat.

Tapahtuman jälkeisinä päivinä en voinut nukkua hyvin. Heräsin usein yhtäkkiä keskellä yötä. Kun olin hereillä, tulin melkein hulluksi. Suuri vastakkaisuus oli mielessäni. En voinut hyväksyä ollenkaan sitä mitä olin tehnyt. Mutta se ei ollut loppu vielä. Muutamien päivien jälkeen poliisi hankki CCTV:n toimittajan työleirille haastattelemaan minua. Kyseinen naistoimittaja oli tehnyt paljon Falun Gongia herjaavia ohjelmia ja oli itse asiassa haastatellut minuakin aikaisemmin. Edellisessä haastattelussa hän teeskenteli olevansa hyvin tukeva Falun Gongia kohtaan ja pyysi minua kertomaan kaikki kokemukseni ja edut mitä oli saanut tältä harjoitukselta. Mutta hänen todellinen tarkoituksensa oli saada kohtauksia näytettäväksi että eläisin todella hyvin työleirillä jotta he voisivat kieltää kidutukset ja huijata kansaa. Mutta tällä kertaa hän ei ollut ollenkaan ystävällinen. Hänen kasvonsa näyttivät synkiltä ja häijyltä ikkunan valon varjossa. Hän kysyi minulta pitäen paperia jonka olin allekirjoittanut kädessään, ”Mitä mieltä olet Falun Gongista nyt?” Tiesin vallan mainiosti että jos sanoisin jotain yhdenmukaisesti hänen kanssaan, se televisioitaisiin huijaamaan enemmän kuin miljardia ihmistä ympäri maata. En varmasti tekisi sitä. Keräsin kaiken rohkeuteni ja järkevyyteni ja vastasin kaikkiin hänen kysymyksiinsä toistuvasti ”minulla ei ole mitään sanottavaa” Ehkäpä voimakkaan kansainvälisen painostuksen vuoksi he eivät kiduttaneet minua enää.

Muutamien päivien jälkeen minut vapautettiin. Kävelin ulos työleiriltä ilman yhtään iloisuutta, toivoa tai helpotusta, koska henkeni oli murhattu. En ollut vapaa ollenkaan. Joka päivä vapauttamiseni jälkeen agentit seurasivat minua tarkasti.

Jotkut yleisesti tunnetut kansanmurhat historiassa kohdistuivat eri roturyhmiin. Mutta tämä menneillään oleva kansanmurha Falun Gongin harjoittajia kohtaan Kiinassa on täysin kohdistunut hävittämään henkisen menetelmän. Poliisivartijat syyllistyvät kaikenlaiseen kidutukseen pakottaakseen meidät Falun Gongin harjoittajat luopumaan uskostamme Falun Gongiin. 24 Kuukauden vankeuden aikana minua siirrettiin edestakaisin kahden kaupungin välillä, kolmessa pidätyskeskuksessa, kahdessa työleirissä, kolmella poliisiasemalla ja yhdellä huumekuntoutuskeskuksella. Eri yhteyksissä yritin vedota korkea-arvoisiin virkamiehiin valittaakseni loukkauksista joita jotkut poliisivartijat tai vangit tekivät, mutta minulle selvisi selkeämmin ja selkeämmin, että kidutus, aivopesu ja erilaiset laittomat toimenpiteet olivat korkeiden tasojen suunnittelemia, yllyttämiä ja hyväksymiä. Vaino Falun Gongia kohtaan toteutetaan koko poliisijärjestelmän voimin joka puolella maata. Se, mitä tässä Falun Gongin vainossa Kiinassa on tapahtunut, täyttää tämänhetkisen kansainvälisen kansanmurhan sopimuksen määrityksen. Nyt vahvistettu kuolonuhrien lukumäärä tässä vainossa on ylittänyt 800. Kuolonuhrien määrä ei ole saavuttanut miljoonia vielä, mutta kaikki erityistuntomerkit mitä kansanmurhissa yleisesti on, ilmentyy myös tässä Falun Gongin vainossa:

- Ohjelma joka kohdistuu tiettyyn ryhmään tehtiin korkeimman hallituksen toimesta;

- Kaikki hallituksen tasot, koko poliisijärjestelmä ja salainen poliisijärjestelmä on määrätty toteuttamaan vainoa;

- Suuri väkiluku viattomia ihmisiä on vainon kohteena;

- Koko valtion propagandakoneistoa käytetään yllyttämään vihaa ihmisiä kohtaan sekä hiljentämään kansainvälinen yhteisö että oikeuttamaan vaino;

- Kaikki epäinhimilliset julmuudet ovat esiintyneet: raiskaus, kidutus, psyykkisten huumausaineiden väärinkäyttö, murhaaminen ym;

- Kotimaisessa oikeusjärjestelmässä ei ole mahdollista hakea oikeutta tai rajoittaa julmuuksia.

Jos Falun Gongin harjoittajien toimesta ei olisi ollut voimakasta vastustusta ja vainon paljastusta, eikä suurta huolestuneisuutta kansainväliseltä yhteisöltä, valtava tuho olisi tapahtunut paljon aikaisemmin tässä vainossa. Sain tietää että tässä virallisessa tapahtumassa monet ihmiset ovat keskustelemassa kansanmurhan määritelmästä. Mielestäni se ei ole aihe josta pitäisi keskustella. Juuri nyt on menneillään kansanmurha jonka voimme tunnistaa. Se mistä meidän pitäisi keskustella on mitä voimme tehdä sille. Nyt on aika toimia!

Uskon että tämä konferenssi ”Kansanmurha Uudella Aikakaudella” on todella historiallinen, koska tämä on ensimmäinen kerta kun asianajajat eri maista, jotka ovat täyttämässä oikeusjuttua haastaakseen oikeuteen kiinalaiset syylliset, ovat kokoontuneet keskustelemaan tästä aiheesta. Olen kantajana muutamissa näistä oikeusjutuista. Haluan käyttää hyväksi tätä tilaisuutta kiittääkseni asianajajiani. Te ette ole vain auttamassa minua tai muita kantajia, vaan pidätte yllä oikeutta kymmenille miljoonille Falun Gongin harjoittajille jotka ovat vainottuna Kiinassa. Ymmärrän että näihin oikeusjuttuihin liittyy paljon teknisiä vaikeuksia, mutta uskon että lain pitäisi olla väline joka auttaa etsimään oikeutta sen sijaan että estää ihmisiä etsimään oikeutta. Uskon että tulee koittamaan päivä jolloin kiinalainen diktaattori Jiang Zemin, joka on käynnistänyt Falun Gongin vainon, tuodaan oikeuden eteen Kiinassa. Sinä päivänä kaikki ihmiset tulevat tietämään, että se mitä teette tänä päivänä on todella merkittävää, todella merkittävää.

Kiitos

Zhao Ming

Tammikuun 28, 2004