Olen Falun Gongin harjoittaja. Koska paljastin rikoksia joita Jiang Zeminin hallitus oli tehnyt Falun Gongin vainossaan, minut tuomittiin 18 kuukaudeksi Minxin vankilaan Longyanissa, jossa kärsin useista pahoinpitelyistä, joita kukaan hyväsydäminen ihminen ei voisi kuvitella olevan olemassakaan.
Tässä vankilassa viranomaiset panivat minut kärsimään kidutusta jota he kutsuivat ”Kaikki-Kolme” hoitoa. Minut pakotettiin myös tekemään pakkotyötä vankilan muovitehtaalla. Tämän ajanjakson aikana, koska vastustin vainoa, työpajan johtaja pakkosyötti minua tuntemattomilla lääkkeillä. Lääkkeiden vaikutukset aiheuttivat hitaita kehon liikkeitä, shokkitilan ja epäsäännölliset sydämenlyönnit.
Lokakuun alussa 1999, jotkut ihmiset antoivat minut ilmi kun lähetin tietoa Jiangin käynnistämästä Falun Gongin vainosta. Lokakuun 10. poliisi pidätti minut viideksitoista päiväksi. Myöhemmin he lähettivät minut metropolin vankileirille kuudeksi kuukaudeksi ilman laillisia toimenpiteitä. Sinä aikana ”610-toimiston” [toimisto joka luotiin erikoisesti vainoamaan Falun Gongia ja jolla on ehdoton valta puolueen hallinnollisten ja muiden poliittisten ja laillisten järjestöjen jokaisen tason yli], henkilökunta, poliisit yleisestä turvallisuuspoliisista, salapoliisit ja vankileirin vangit pieksivät minua usein. Eräs salapoliisi uhkasi, että minua kidutettaisiin kaikissa vankilan selleissä.
Rikolliset tuomitsivat minut 18 kuukaudeksi vankeuteen ja lähettivät minut Minxin vankilaan Longyanissa. Minut pakotettiin tekemään raskasta työtä, läpikäymään aivopesua ja kärsimään henkistä ja fyysistä kidutusta. Alussa rikolliset hyökkäsivät Falun Gongin kimppuun ja pakottivat vastatulleet lukemaan vankilan säännöt. En totellut ja minut pakotettiin tekemään pakkotyötä. Kuukauden vankilassa oloni jälkeen, he löysivät minut puhumassa muiden Falun Gongin harjoittajien kanssa. Tällä tekosyyllä vankilan poliisi kidutti minua fyysisesti. Kun he huomasivat, että harjoitin Falun Gongin harjoituksia illalla, minut pantiin riippumaan peukaloista koko päiväksi. Minun ei annettu nukkua tai mennä vessaan. Minut pantiin kahleisiin polttavan auringon alle ja hyttyslaumat purivat minut pahasti. Poliisi laittoi meidät myös erilleen eri osastoihin ja tarkkaili meitä tiiviisti.
Minut lähetettiin vankilan muovitehtaalle työpajaan n:o 4. Joskus poliisi kidutti minua sekä fyysisesti että henkisesti. He tekivät ”Kaikki-Kolme” kidutusohjelman useita kertoja pakottaakseen minut luopumaan harjoittamisesta. ”Kaikki-Kolme” sisälsi ensiksi sen, että minulta riistettiin uni ja pakotettiin seisomaan pitkiä aikoja, tämä toteutettiin kahdeksan poliisin vuorotyönä. Tänä aikana minua myös hakattiin sattumanvaraisesti ja poliisit, jotka tarkkailivat minua, solvasivat minua. Sen lisäksi jokaista paikkaa kehossani kidutettiin fyysisesti. Kolmannessa osassa minut pakotettiin myös katsomaan videoita ja elokuvia jotka panettelivat Falun Dafaa ja lopuksi minut lukittiin muiden harjoittajien kanssa pieneen huoneeseen, täysin muista eristettynä.
Tämän kidutusohjelman pituus oli tavallisesti 7 päivää, mutta joskus se pidennettiin 9:ään päivään. Kesäkuussa 2001, minut pantiin riippumaan käsiraudoista ikkunan kaiteesta. Jalkani tuskin yltivät maahan. Kehoni puristettiin seinää vasten puisen tuolin avulla. Varapoliittinen johtaja, Xu, työpajasta n:o 3 pieksi minua. Kolmeen päivään ja yöhön minun ei annettu nukkua tai istua. Samanaikaisesti minut pakotettiin katsomaan videoita, elokuvia ja artikkeleita, jotka panettelivat ja hyökkäsivät Falun Dafan kimppuun. Minua painostettiin sanomaan asioita videolle vastoin tahtoani ja kirjoittamaan ”Kolme julkilausumaa” [Kolme julkislausumaa sisältävät katumuskirjeen, takuun, että ei enää koskaan harjoita Falun Gongia ja nimi- ja osoitelista kaikista perheen jäsenistä, ystävistä ja tutuista jotka ovat harjoittajia]. Saavutettuaan tämän kiduttamalla, poliisi laatii väärennetyn ”muuntamismäärän” raportoitavaksi ”610-toimistolle” saadakseen lisäpalkkioita.
Työpajan sellissä numero 4, minua kidutettiin eikä annettu nukkua kahteen päivään. Työpajan johtaja, Chen Weimin, pakkosyötti minua tuntemattomalla lääkkeellä joka sai minut menemään shokkiin ja sydämeni pysähtyi lyhyeksi aikaa. Kun tulin tajuihini, vanki joka tarkkaili minua, pelästyi niin kovasti, että hän juoksi pois koska hän ajatteli että olin kuollut. Kun nousin ylös, huomasin että rinnassani oli 15-20 cm ruhjevamma, joka kulki sydämeen saakka. Minulla oli myöhemmin jatkuvaa kipua rinnassani ja jonkin aikaa mieleni ei ollut aivan selvä. Eräät vangit sanoivat, että myrkyttämisen jälkeen Chen antoi minulle jonkinlaista unilääkettä.
Kieltäydyin tekemästä pakkotyötä, kieltäydyin taipumasta aivopesuun ja kieltäydyin kirjoittamasta ”itsetutkimusta”. Silloin poliisi sitoi käteni ja riiputti minua joka päivä klo 7.00:stä klo 23.00:een koko viikon. Tuona aikana minun ei annettu mennä vessaan.
Kerran kieltäydyin tunnustamasta että olin tehnyt jonkun rikoksen, joka vankien vaadittiin huutavan kun he menivät jonoon ennen työhön menoa. No 4:n poliittinen johtaja Gao Zhipeng iski minua kasvoihin niin kovasti että tärykalvo repesi. Tulehtunut korvani vuoti taukoamatta mätää ja verta melkein kuukauden ajan.
Minut pakotettiin myös tekemään työtä vahvasti saastuneissa ympäristöissä kun kiillotin metallisia matkalaukkuja. Vankilan työläisille ei ollut mitään turvallisuustoimenpiteitä tai suojaa.
16 kuukauden jälkeen minut vapautettiin vankilasta. Kun palasin kotiin, minua usein tarkkailtiin ja paikallinen poliisi ahdisteli minua usein.
Kiinaksi: http://www.minghui.org/mh/articles/2004/1/6/64150.html
Englanniksi: http://www.clearharmony.net/articles/200402/17647.html
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.
lisää ...