Suomalaiset Falun Dafan harjoittajat järjestivät ”Falun Dafan rauhaisa taival” -valokuvanäyttelyn toimintakeskus Horisontissa Helsingin Malmikartanossa. Valokuvanäyttely kestää yli kaksi viikkoa, ja se kertoo Falun Dafan eri vaiheista. Näyttelyssä on kuvia muun muassa ryhmäharjoituksista menetelmän leviämisen alkuvaiheessa Kiinassa, Kiinan kommunistipuolueen vuonna 1999 aloittamasta Falun Dafan harjoittajiin kohdistuneesta vainosta sekä harjoittajien rauhanomaisista vainon vastaisista mielenilmauksista.
Näyttelyn avajaisiin 24.10.2011 oli kutsuttu kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto. Suomen Falun Dafa -yhdistyksen puheenjohtaja esitteli hänelle valokuvanäyttelyä, minkä jälkeen kansanedustaja piti näyttelyvieraille puheen Kiinan huolestuttavasta ihmisoikeustilanteesta. Hän mainitsi puheessaan myös Falun Dafan harjoittajiin kohdistuneen vainon.
Avajaisissa järjestettiin kahvitilaisuus, jonka aikana paikalla olevat kiinalaiset Falun Dafan harjoittajat kertoivat näyttelyvieraille avoimesti ja rauhallisesti järkyttävistä kokemuksistaan ollessaan vainottuina Kiinassa. Keskustelu oli koskettava ja lämminhenkinen, ja se sai näyttelyvieraat hyvin liikuttuneiksi. Vieraista oli uskomatonta, että tällaista rauhanomaista harjoitusmenetelmää vainotaan.
Keski-ikäinen miespuolinen harjoittaja Wu kertoi surumielinen katse hyväntahtoisilla kasvoillaan perheenjäseniensä kohtaloista vainon keskellä. Hänen 70-vuotias äitinsä oli kokenut hienon elämänmuutoksen aloitettuaan Falun Dafan harjoittamisen. Äiti työskenteli aikaisemmin apulaisjohtajana sairaalassa, mutta ei pystynyt saamaan apua omiin terveysongelmiinsa. Aloitettuaan Falun Dafan harjoittamisen hänen terveydentilansa koheni huomattavasti, eikä kukaan voinut uskoa tästä nuorekkaan näköiseksi muuttuneesta rouvasta, että hän oli jo 70-vuotias. Vainon alettua hänet kuitenkin pidätettiin ja tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Kolme vuotta hän jaksoi sinnitellä vankeudessa, kunnes hän kuoli kaltoinkohteluun.
Myös Wu’n vaimo tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Häntä kidutettiin vankeudessa, jotta hän luopuisi vakaumuksestaan harjoittaa Falun Dafaa. Kun kidutus ei saanut häntä luovuttamaan, viranomaiset muuttivat kiristystaktiikkaansa: he veivät hänen sairaan isänsä väkisin pois sairaalasta, eivätkä suostuneet päästämään häntä takaisin hoitoon ennen kuin Wu’n vaimo allekirjoittaisi asiakirjan, jossa hän luopuu Falun Dafan harjoittamisesta.
Wu joutui itsekin ankaran kidutuksen uhriksi ollessaan kaksi vuotta vankeudessa. Vapauduttuaan vankilasta hän pääsi pakenemaan Thaimaahan, jossa hän sai YK:n pakolaisstatuksen ja myöhemmin turvapaikan Suomesta. Hän toivoo pian saavansa myös vaimonsa Suomeen turvaan, sillä aviopari ei vainon vuoksi ole tavannut toisiaan yli kymmeneen vuoteen.
Outi Alanko-Kahiluoto halusi tietää, kuinka harjoittajat ovat päässeet pois vankeudesta. Nuori Lan-niminen nainen kertoi, että hänet vapautettiin vasta sitten, kun hänet oli kidutettu lähes kuoliaaksi. Kiinan viranomaiset päästävät vangit usein kotiin kuolemaan, jotta he itse välttyisivät vastuusta. Lan sanoi, että Suomeen tultuaan hän on joutunut opettelemaan kerrassaan uuden ajattelutavan: poliisi todella ajaa täällä kansalaisten oikeuksia, toisin kuin Kiinassa. Hänen ei enää tarvitse pelätä nähdessään poliisin, vaan hän voi tarvittaessa luottavaisin mielin pyytää poliisilta apua.
Vanhempi rouva Liu kertoi, että monia hänen Falun Dafaa harjoittavia perheenjäseniään on vainottu Kiinassa, ja kolme heistä kidutettiin kuoliaiksi. Liu itse pidätettiin Kiinassa lukuisia kertoja, ja vankeudessa hän joutui kokemaan kymmeniä erilaisia kidutusmuotoja. Usein pidätykset tapahtuivat silloin, kun hän oli kaikessa rauhassa kotonaan nukkumassa, ja kuitenkin häntä syytettiin yhteiskunnan häiritsemisestä. Hän koki että Falun Dafa -harjoitus on niin hyvä, ettei hän mistään hinnasta suostu luopumaan siitä. Hän oli sitä mieltä, ettei tämä vaino ole kohdistunut ainoastaan ihmisryhmään, joka haluaa pitää kiinni vakaumuksestaan olla hyviä ihmisiä, vaan sen sijaan vainon kohteena on koko ihmiskunta ja ihmisten perimmäinen moraali.
Kaikki nämä kiinalaiset Falun Dafan harjoittajat halusivat vilpittömästi ilmaista kiitollisuutensa Suomelle, että he ovat saaneet mahdollisuuden aloittaa täällä uuden elämän kaiken kokemansa kauhun jälkeen. He opiskelevat nyt ahkerasti kieltä ja toivovat pääsevänsä pian työelämään sekä oppivansa suomalaisen yhteiskunnan tapoja.
Outi Alanko-Kahiluoto oli hyvin vaikuttunut Falun Dafan harjoittajien mielenlujuudesta niin ankaran vainon keskellä. Hänestä ja monista muista näyttelyvieraista oli suomalaisena vaikea käsittää, miltä tuntui olla maassa, jossa ei ole perusoikeutta edes omaan mielipiteeseensä. Hän mietti, olisiko hän voinut osoittaa yhtä vakaata luonteenlujuutta vakaumuksensa tähden, jos hän olisi ollut samanlaisessa tilanteessa. Hänestä oli myös poikkeuksellista, että kaikkien näiden kokemusten jälkeen harjoittajat eivät kuitenkaan tunteneet vihaa vainoajiaan kohtaan. Hän sanoi, että totuudenmukaisuus, laupeus ja kärsivällisyys ovat selvästi niin suuria asioita, että ne voivat kantaa ihmisen jopa tällaisten kokemusten läpi, ja että tällaisia elämänarvoja tarvittaisiin myös Suomessa. Hän oli itsekin kiinnostunut harjoitusmenetelmästä ja harkitsi tulevansa kokeilemaan liikesarjoja. Hän toivoi, että Suomi voi auttaa saamaan myös näiden Kiinasta tulleiden harjoittajien perheenjäsenet turvaan.
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.