Vauvan hoitaminen ja Epoch Times –lehdelle työskentely

Olen harjoittanut Falun Gongia vuodesta 2004 lähtien. Myös aviomieheni on harjoittaja. Olemme asuneet viimeisen neljän vuoden ajan maaseudulla Devonissa ja Cornwallissa, joten kultivointimme on enimmäkseen tapahtunut fyysisesti erillään suuresta joukosta harjoittajia. Se on luonut haasteita kultivointiini.

Ennen kuin poikani syntyi kaksi vuotta sitten, elämäni oli suhteellisen helppoa. Asuin vanhempieni luona väliaikaisesti ja etsin työtä, joten minulla oli paljon aikaa tehdä Dafa-asioita ja tiedottaa Falun Gongista ja sen harjoittajien vainosta Kiinassa. Alussa olin hyvin ahkera ja innokas ja otin osaa moniin totuudenselventämisaktiviteetteihin. Perustin oman toimitusyrityksen ja muutama kuukausi myöhemmin tulin raskaaksi.

Poikani syntymän jälkeen minulla oli tietenkin kovasti kiireitä kun huolehdin hänestä, joten en harjoittanut enkä opiskellut Fa’ta niin ahkerasti. Kolmen kuukauden jälkeen palasin töihin, jossa minulla oli töitä paljon enemmän kuin aikaisemmin. Tänä aikana aloitin myös työt Epoch Timesin Englannin toimituksessa.

Hankimme oman talon ja minulla ei enää ollut vanhempieni tukea lapsenhoidossa päivittäin.
Muuton jälkeen ajankäyttöni rajoittui entisestään. Nyt minun oli hoidettava kaikki vaimon ja äidin tehtävät, johdin myös yritystäni sekä työskentelin enemmän Epoch Timesille. Ajan löytyminen Falun Gongin opiskelulle ja harjoitusten tekemiselle oli päivittäinen koettelemus.

Olin aina tahtonut lapsia, mutta huomasin ”äidin roolin” olevan todellisuudessa rankkaa, koska se on kovaa työtä ja vaatii epäitsekkyyttä. Yhtäkkiä pystyin arvostamaan omaa äitiäni enemmän, ja katsoessani naisia, joilla oli vanhempia tai aikuisia lapsia, heistä paistoi läpi heidän ystävällisyytensä ja auttavaisuutensa, joka on sen ansiota, että he ovat vuosikausia kasvattaneet lapsiaan. Olen vasta äitiyden alussa ja kiintymykseni itseeni on vielä vahva.

Sen sijaan, että olisin tarttunut tilaisuuteen kultivoida, aloin katua sitä, että minulla ei enää ollut aikaa itselleni. Minun oli joka ilta työskenneltävä myöhään, ja aikatauluttaa elämäni vauvan ympärille. Monet tapaamani äidit vievät lapsensa päivähoitoon, jotta he voisivat pitää tauon. Voisin tehdä samoin, mutta jostain syystä olen vastustanut sitä uskoen, että lapsen kasvattaminen on naisen perinteinen velvollisuus, ja koska työskentelen kotona, en voinut ajatella lapseni jättämistä jonkun toisen hoivaan.

Poikani on myös saanut minut ajattelemaan, ennen kuin puhun, sillä minun täytyy näyttää hänelle hyvää esimerkkiä. Opin samalla myös kärsivällisyyttä, ja mitä aito laupeus on. Jos tulen vihaiseksi, vaikka vain sydämessäni, hänen käyttäytymisensä muuttuu paljon huonommaksi. Hiljattain nukkumaan mennessä hän oli väsynyt ja ärtynyt ja satutti itsensä, mutta ei antanut minun lohduttaa, koska myös minä oli väsynyt ja ärtynyt. Heti kun muutin sydämeni aidosti laupeammaksi ja lakkasin ajattelemasta itseäni tai sitä, kuinka hankala hän oli, hänen käytöksensä muuttui välittömästi rauhalliseksi ja hän antoi minun kantaa itsensä vuoteeseen. Toivon, että muistaisin tuon tyyneyden sydämessäni koko ajan.

Haluaisin kertoa hieman työstäni Epoch Timesissa. Aloin kirjoittaa lehteen vuonna 2005, ja kävin läpi useita ristiriitoja työpaikallani tuona aikana, johtuen egostani ja itseni vahvistamisesta. Pidin itseäni erinomaisena ja asioista hyvin perillä olevana tiedekirjoittajana, ja halusin kirjoittaa älykkäitä artikkeleita. Kaikki, mitä tuotin, revittiin kappaleiksi ja editoitiin rajusti. Olin aika tuohtunut, sillä ajattelin, että työni oli korkeatasoista, mutta olin epäonnistunut monissa paikoin.

Aloin kirjoittaa artikkeleita parhaani mukaan seuraten kaikkia Epoch Timesin ja journalistin ohjeita. Ajattelin tekeväni siitä mahdollisimman helposti koottavaa Epoch Timesin henkilöstölle ja ajattelin, että ymmärtäisivätkö lukijat sen ja nauttisivatko he artikkelin lukemisesta. Ympäristö muuttui saman tien – artikkeleita ei enää raskaasti muokattu.

Kun olin päässyt kerskailun mielenlaadustani ja ärtymyksestäni muiden ihmisten virheitä kohtaan, sekä oppinut kunnioittamaan muiden ihmisten työtä, sain puhelun, jossa minulle tarjottiin toimituspäällikön paikkaa Epoch Timesin Englannin painoksessa. Sama tapahtui tiedetoimituspäällikön työn kanssa – heti kun olin valmis, minulle tarjottiin paikkaa.

Toimituspäällikön ja toimitussihteerin työssäni löysin artikkeleista usein virheitä, ja aloin taas olla hyvin ärsyyntynyt muita ihmisiä kohtaan ajatellen, että miksi he eivät voineet tehdä parempaa työtä. Tämä oli väärä asenne, ei myötätuntoinen, ja palveli jälleen egoani, omahyväisyyden tunteitani ja itseni vahvistamista. Lopulta ymmärsin, että ei ollut mitään hyötyä valittaa siitä aviomiehelleni tai valittaa muille Epoch Timesin henkilökunnalle, eikä varsinkaan ollut mitään hyötyä saada hieman kiitosta tai näyttää, kuinka hyvä olin – joten aloin vain korjata löytämäni virheet.