Jospa kritisoisi itseään muiden sijasta

Keskellä konflikteja, olipa se sitten toisten kritisoimista tai itsensä sisäänpäin katsomista, tämä on se mitta, joka näyttää millä ymmärrystasolla olemme. Arkipäiväinen sanonta kuuluu: ”Tangoon tarvitaan kaksi”. Se tarkoittaa, että jokaiseen konfliktiin tarvitaan kaksi osapuolta. Toisin sanoen, molempien osapuolien on tarkasteltava itseään ja jos he selviytyvät tästä, se ratkaisee lopputuloksen.

Konfutsen kirjassa, Confucian Analects, on monia mainintoja juuri tästä aiheesta; toisten syyttäminen sen sijaan, että syyttäisi itseään. Viisas henkilö kultivoi itseään, kun taas vähemmän viisas henkilö panee muut kuriin. Katsomalla sisäänpäin enemmän ja kritisoimalla toisia vähemmän, lopputuloksena on vähemmän syytöksiä. Oman ja Konfutsen ymmärryksen mukaan, jos on ankara itseään kohtaan ja antaa anteeksi muille ihmisille, lopputuloksena on se, että vähemmän ihmisiä syyttää/valittaa tästä henkilöstä.

Viisas mies erottuu tavallisesta henkilöstä siten, että hän kritisoi itseään ja se on sama asia hänelle kuin kritisoisi muita, ja antamalla anteeksi muille, on anteeksi antamista itselle. Kuninkaallisesta hovista tavallisten ihmisten yhteistoimintaan, jos molemmat osapuolet voivat katsoa itseään ja parantaa itseään, konfliktit ratkeavat helpommin. Muutoin syytökset ja viha kerääntyvät ja se johtaa lopulta epätoivottuun lopputulokseen. Monet elämän onnettomuudet ovat tuloksia siitä, että asianomaiset eivät voi katsoa itseään sisäänpäin, vaan sen sijaan kritisoivat ja hyökkäävät toisia vastaan. Jos voi katsoa sisäänpäin vähän useammin, ja olla huomaavainen toisia kohtaan, monilta konflikteilta vältyttäisiin. Harmoninen ja rauhallinen ajattelutapa voi luoda iloisen ympäristön meille, toisille ja koko yhteiskunnalle.

Kiinalla on 5000-vuotinen kulttuurin ja käyttäytymissääntöjen historia. Kun KKP otti vallan 60 vuotta sitten, sen brutaliteetti ja aivopesu koulutuksen kautta, on käytännöllisesti katsoen pyyhkinyt pois kiinalaisen kulttuurin vaatimattomuuden. Tässä on esimerkiksi tapaus, jonka näin Kiinan-matkani aikana: Täydessä bussissa keski-ikäinen mies törmäsi vahingossa nuoreen mieheen. Nuori mies sanoi: ”Eikö sinulla ole silmiä?” Iäkäs mies suuttui ja he tappelivat keskenään. Molemmat vuotivat verta, mutta kumpikaan ei lopettanut tappelua ennen kuin poliisit saapuivat paikalle rauhoittamaan heidät.

Vuoden 2005 lopulla tarkkailin Pekingissä toista välikohtausta bussilinjalla 726. Lipunmyyjällä oli riitaa erään 14-vuotiaan tytön kanssa siitä, että tytön pitäisi maksaa ylimääräistä sen vuoksi, että hän ei ollut poistunut oikealla pysäkillä. He riitelivät ja lipunmyyjä löi tyttöä, joka kaatui lattialle. Tyttö menetti tajuntansa ja hänen elvyttämisensä ei onnistunut, joten hän kuoli myöhemmin.

Kun olin jättänyt Kiinan, panin merkille, että ihmisillä ulkomailla oli tapana ottaa yhteen suurissa kansanjoukoissa, joten pyytävätkö he anteeksi sen sijaan, että kritisoisivat toisiaan.

Eli, jos vain kritisoimme toisia ja valitamme asioista koko ajan, piilotamme omat erehdyksemme ja etäännymme vastuusta. Tämä johtaa väistämättä konflikteihin ja luo suurempia barrikaadeja ihmisten välille. Ainoa tapa konfliktien ratkaisuun on katsoa sisäänpäin ja tarkastella itseään. Sen sijaan, että kritisoisimme toisia, meidän on huomattava omat virheemme ja puutteemme. Tällä tavalla parannamme jatkuvasti itseämme ja seuraamme tietä (Taoa).

Englanniksi: http://www.pureinsight.org/node/5891
Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/201004/21665p.html