Valaistumistasot – tarkoituksella ja ilman tarkoitusta

Kuulin jokin aika sitten kertomuksen. Harjoittaja tuli kotiin ostoksilta ja huomasi, että hän oli saanut vähemmän tavaraa kuin mistä oli maksanut. Kun hän kertoi siitä toisille harjoittajille, hän sai kolme eri vastausta asian käsittelemiseksi. Ensimmäinen vastaus oli, että hänen pitäisi mennä takaisin myyjän luo ja pyytää häneltä hyvitystä, eli saada se, mistä hän on maksanut. Toinen vastaus oli, ettei hänen pitäisi mennä takaisin, koska hyve oli jo siirretty harjoittajalle, joka oli kärsinyt menetyksestä. Kolmas vastaus oli, että harjoittajan pitäisi mennä takaisin ja selvittää asia ystävällisesti myyjälle ja kertoa myös periaatteet, että hyvien asioiden tekeminen antaa hyvän lopputuloksen ja kostona tehtyjen huonojen asioiden tekeminen antaa huonon lopputuloksen. Harjoittajan tulisi olla viisas ja ottaa tilaisuudesta vaarin ja todella pelastaa myyjä.

Nämä kolme vastausta heijastavat kolmea eri valaistumistasoa. Ensimmäinen vastaus osoittaa itsekkäitä henkilökohtaisia kiintymyksiä tavallisten ihmisten joukossa. Toinen vastaus heijastaa määrättyä ymmärrystä Dafan periaatteista, joissa ei riidellä voitosta ja tappiosta. Toisen vastauksen valaistumistaso on jonkin verran korkeampi kuin ensimmäisen, mutta se sisältää yhä itsekkyyttä. Se on oikea ymmärrys aikaisemmista kultivointimenetelmistä. Kuitenkin kolmas vastaus on hyvin korkealla tasolla ja siinä ei ole ollenkaan itsekkyyttä. Siinä on todellista vastuuta Dafa'a ja muita tuntevia olentoja kohtaan. Se on todella ainutlaatuinen taso ja käyttäytyminen.

Kuullessani kertomuksen, tulin ajatelleeksi jotain Mestarin Zhuan Falun -kirjan kolmannesta luennosta. Mestari mainitsee siinä, kuinka hänen mielensä oli kytketty yhteen joidenkin suurten valaistuneiden mieliin. Hän tunsi kuinka näiden olentojen mielet olivat suorastaan pelottavan hiljaisia, kuin tyyni lampi, jossa ei ole minkäänlaista sisältöä. Mutta Mestari on tehnyt jotakin tarkoituksella, jonka tarkoitus on pelastaa tuntevia olentoja ja siinä tällainen tyhjyys ja hiljaisuus oli epämiellyttävää. Kun luin tästä aikaisemmista, en ymmärtänyt sen sisältöä. Ajattelin, että ne suuret valaistuneet olivat niin suurenmoisia ja puhtaita, että heillä ei ollut kiintymyksiä mihinkään. Nyt olen ymmärtänyt, että rauhallisuutensa on vain heijastuma määrätystä valtakunnasta. Kiintymyksistä vapautuminen ja tyhjyys ovat todella suurenmoisia ja ovat niitä, joihin harjoittajan pitää pyrkiä. Se voisi olla valtakunta, joka heijastaa totuutta. Tämä valtakunta on saavuttanut tilan, jossa ei ole kiintymyksiä. Ymmärrän nyt, että korkein valtakunta ei vaadi vain tyhjyyttä, vaan pikemminkin myös jotain päämäärätietoisuutta, eikä vain tarkoitusta ja tyhjyyttä. Kun esimerkiksi törmäämme tilanteeseen, jossa joku on hengenvaarassa, harjoittajan on oltava rohkea ja toimia epäitsekkäästi. Ymmärrykseni on se, että pitämällä kiinni tyhjyydestä ja ei-mistään sellaisessa vaarallisessa tilanteessa, on eräänlaista lamaantumista ja kylmyyttä, joka jättää ottamatta huomioon tuntevien olentojen elämän.

Ymmärrän, että oikea tyhjyyden valtakunta on sellaista, jossa tehdään jotain ilman pyrkimystä mihinkään. Se on tyhjyyden valtakunta. On tehtävä jotakin jos se pitää tehdä. Dafa-harjoittajan täytyy tehdä kolme asiaa täydestä sydämestä, niin kuin Mestari on pyytänyt meitä tekemään. Se ei ole tarkoituksellista vaan pikemminkin velvollisuutemme ja tehtävämme.

Luulin, että jos ei ole kiintymyksistä tavallisten ihmisten asioihin ja että pitää rauhallisen mielen, olisi Totuus, mutta nyt olen ymmärtänyt lisää Fa'sta, että meidän on tehtävä mitä tahansa meidän pitää tehdä ja tehdä parhaamme.

Englanniksi: http://www.pureinsight.org/node/5841
Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/201001/21540.html