Pakkotyötä ja elintenryöstöä Kiinassa – Osa 2

Tämä on toinen osa kanadalaisen ihmisoikeusasianajaja David Matasin Kiinan elintenryöstöä ja pakkotyöleirejä käsittelevästä raportista.
Kiinan hallituksen tietämättömyyden teeskentely pakkotyöleireistä ei voisi olla ilmeisempää. Pakkotyöleirien käyttäminen vankeusajan aikana, ei ole kiinan lain väärinkäyttöä, se ON laki. Kiinan laki määrää, että vankilat saavat rangaista vankia, joka on työkykyinen, mutta kieltäytyy tekemästä työtä [4].

USA allekirjoitti Kiinan kanssa muistion yhteisymmärryksestä vuonna 1992, joka sitoo Kiinan hallitusta huolehtimaan siitä, että vankilassa valmistettuja tuotteita ei toimiteta USA:han. USA allekirjoitti vuonna 1994 lausunnon yhteistyöstä, joka periaatteessa sallii amerikkalaisille virkamiehille pääsyn Kiinan tuotantolaitoksiin, joiden epäillään toimittavan vientiin valmisteita, jotka on tehty vankilassa. US China Economic and Security Review Commission kirjoitti kongressille toimitetussa raportissaan vuonna 2008, että “Kiinan hallitus ei ole täyttänyt sitoumustaan vuoden 1992 ja 1994 laaditun sopimuksen mukaisesti, ”mikä teki mahdottomaksi amerikkalaisten virkamiesten täydellisen ja käyttökelpoisen tutkimuksen suorittamisen väitteiden toteamiseksi”.

Keskusteluissa amerikkalaisten toimittajien kanssa marraskuussa 1993, silloinen Kiinan ulkoministeri Qian Qichen vastasi kysymykseen ihmisoikeusryhmien toiveeseen tarkastaa vankilat: ”Luulen, että jos Punainen Risti tuo esille sellaisen toiveen… tekisimme puoltavan päätöksen tähän pyyntöön. ” Punainen Risti on esittänyt sellaisen pyynnön, ja siihen ei tullut puoltavaa päätöstä.
Ihmisiä vangitaan Kiinassa rutiininomaisesti ilman syytettä ja he ovat pidätettynä pitkiä aikoja ennen kuin syyte nostetaan. Pakkotyötä esiintyy hallinnollisessa vapaudenriistossa, niissä leireissä, joita kaunistellen kutsutaan ”uudelleenkoulutusleireiksi” sekä vankiloissa, joissa pidetään tuomittuja rikollisia.

Kun Falun Gongin harjoittaminen kiellettiin Kiinassa vuonna 1999, satoja tuhansia Falun Gongin harjoittajia matkusti Pekingiin protestoimaan tai avaamaan banderolleja, joissa vaadittiin, että ryhmä laillistettaisiin jälleen. Sinne tuli väkeä melkein päivittäin. Kirjailija Jennifer Zeng, joka aikaisemmin asui Pekingissä, mutta asuu nykyään Australiassa, kirjoitti huhtikuun lopussa 2001, että noin 830 000 Falun Gongin kannattajiksi tunnistettua oli pidätetty Pekingissä.

Ne, jotka paljastivat henkilöytensä pidättäjilleen, lähetettiin takaisin kotiseuduilleen. Heidän perheensä sotkettiin mukaan heidän Falun Gong –tapahtumiinsa ja painostettiin osallistumaan ponnisteluihin saada harjoittajat luopumaan Falun Gongista. Paikallisen hallituksen johtaja piti heidän työnjohtajiaan ja työtovereitaan vastuullisina ja rankaisi heitä siitä syystä, että nämä henkilöt (harjoittajat) olivat menneet Pekingiin vetoamaan ja protestoimaan.

Suojellakseen perheitään ja välttääkseen ihmisten vihamielisyyttä ympäristössään, monet vangitut Falun Gongin harjoittajat kieltäytyivät paljastamasta henkilöyttään. Tuloksena oli suuri määrä Falun Gongin harjoittajia, joiden henkilöyttä virkamiehet eivät tienneet. Samalla kukaan heidät tunteva, ei tiennyt missä he olivat.

Käytettävissä ei ole tilastoa pidätettyjen harjoittajien lukumäärästä, jotka kieltäytyivät kertomasta henkilöyttään.

Vapaudenriiston kohteeksi joutuneet Falun Gongin harjoittajat lähetettiin alunperin hallinnollisiin vankiloihin. Ne, jotka lopettivat Falun Gongin, vapautettiin. Niitä, jotka eivät lopettaneet, kidutettiin. Ne, jotka lopettivat Falun Gongin harjoittamisen kidutuksen jälkeen, vapautettiin. Ne, jotka eivät lopettaneet kiduttamisen jälkeen, hävisivät uudelleenkoulutukseen työleireille. Amerikan valtioministeriön raportti Kiinasta vuonna 2005 [5] osoittaa, että poliisi hallinnoi satoja pidätysleirejä, joissa pelkästään ”uudelleenkoulutuksessa työn kautta” oli laitoksia, joihin mahtui noin 300 000 henkilöä.

Valtioministeriön raportissa vuodelta 2008 tuodaan ilmi seuraavaa: ”Osa ulkomaisista tarkkailijoista arvioi, että Falun Gongin harjoittajat muodostavat vähintään puolet niistä 250 000 virallisesti rekisteröidyistä vangeista maan ”uudelleenkoulutus työn kautta” olevilla työleireillä…”[6].

David Matas on kanadalainen ihmisoikeusasianajaja. Yhdessä Kanadan entisen parlamentaarikko David Kilgourin kanssa hän on tutkinut Kiinan hallituksen elintyöstöjä Falun Gongin harjoittajilta Kiinassa. Lataa tutkimusraportti täältä: http://organharvestinvestigation.net

Alaviitteet:
[4] Artikla 58
[5] U.S. Department of State 2005 Country Reports on Human Rights Practices - China, March 8, 2006.
USA:n ulkoministeriön maaraportti vuodelta 2005 ihmisoikeuksien soveltamisesta – Kiina 8. maaliskuuta 2006
[6] 2008 Report on International Religious Freedom: China
Vuoden 2008 raportti kansainvälisestä uskonnonvapaudesta: Kiina

Osa 1: http://fi.clearharmony.net/articles/200906/5525.html

Lähde: http://www.epochtimes.se/articles/2009/06/08/17279.html

Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/200906/21223p.html