Maatyöläinen kiiruhti matkaan hevosensa ja koiransa kanssa. Yhtäkkiä salama iski maahan ja tappoi kaikki. Kuten monet muut sielut, jotka juuri ovat kuolleet, hekään eivät tienneet olevansa kuolleita, vaan jatkoivat matkaansa.
He kulkivat polttavan kuumassa auringonpaisteessa. Heillä oli jano ja he hikoilivat. Näkyviin tuli kaunis portti, joka johti kimmeltävään avoimeen paikkaan. Paikan keskustassa oli kirkas lähde. Maatyöläinen astui eteenpäin ja tervehti portinvartijaa. ”Mikä paikka tämä on?”
”Taivas”: vastasi vartija ystävällisesti. ”Vaikuttaa hyvältä. Olemme kaikki hyvin janoisia. Saammeko mennä sisään ja juoda hiukan?”
”Sinä voit mennä sisään, mutta joudut jättämään hevosen ja koiran ulkopuolelle. Emme päästä täällä eläimiä sisään.”
”Oi. Antaa sitten olla.”
Maatyöläinen ei suostunut siihen, että hänen olisi jätettävä hevonen ja koira. He jatkoivat matkaansa veden löytämiseksi. Kuljettuaan pitkän aikaa, he lopulta löysivät vesilähteen. Myös siellä oli mies vartioimassa porttia.
”Hei, voinko tulla hevoseni ja koirani kanssa juomaan vähän vettä?”
”Totta kai” vastasi vartija.
Kun he olivat sammuttaneet janonsa, maatyöläinen kiitti ja kysyi vartijalta: ”Mikä paikka tämä on?”
”Taivas.” Maatyöläinen hämmentyi. ”Kuinka se voi olla mahdollista? Menimme juuri äsken erään kauniin portin ohitse ja vartija siellä sanoi, että se oli taivas.”
”Se oli helvetti”: sanoi vartija.
”Teidän pitäisi estää heitä petkuttamasta sillä tavalla. Se tulee vain aiheuttamaan ongelmia.”
”Eivät he aiheuta ongelmia”: vastasi vartija. ”Meidän tulisi kiittää heitä avusta, koska he ottavat huostaansa ne, jotka hylkäävät ystävänsä.”
Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/200708/20254.html
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.
lisää ...