| ||
4. joulukuuta Euroopan tiedotusvälineet raportoivat, että Nurembergin piirioikeus määräsi etsintäkuulutuksen entiselle Argentiinan presidentti Jore Videlalle, oletetuista tuhansista kidutuksista ja tapoista Videlan vallan aikana 1970 –luvun lopulla ja 80-luvun alussa. Menneenä viikkona entinen NATON liittoutuman päällikkö Wesley Clark todisti, että Slobodan Milosevicilla oli ennakkotietoa Srebrenican joukkoteurastuksesta, joka jätti jälkeensä yli 7000 kuollutta, siten vahvistui kansanmurhan syytteet Jugoslavian entistä johtajaa vastaan. Ja viime viikolla entinen Irakin diktaattori Saddam Hussein löydettiin piileksimästä kolostaan, partaisena ja väsyneenä kuukausien paosta.
Jokin aikaa sitten julkaistiin kirja aiheesta, kuinka syöstä vallasta maailman jäljellä olevat viimeiset diktaattorit vuoteen 2025 mennessä, kertoo Pohjois-Amerikan kolumnisteilta ylistävät arvostelut saanut kirja. Kirjan on kirjoittanut Yhdysvaltain entinen suurlähettiläs ja valtion virastossa 26 vuodenajan työskennellyt veteraani Mark Palmer.
16. joulukuuta Wall Street Journalin lehti kuvaili hra Palmerin kirjaa: “Kaikista opuksista yksi parhaimmista, mutta vähiten huomatuista kirjoista, jotka käsittelevät rauhan etsimistä syyskuun 11. päivän jälkeisellä ajalla.”
Kirja, “Todellisen pahuuden akselin murtaminen,” on suunnitelma ulkomaan politiikan oppaasta, kuinka päästä eroon maailman jäljellä olevista diktaattoreista: hra Palmer kutsuu 45 johtajan kokoelmaa ”maailman 45:ksi vähiten halutuiksi.”
Maailma on todellakin hyvin erilainen paikka diktaattoreille siitä mitä se oli noin 60 vuotta sitten, kun YK otti käytäntöön maiden väliset sopimukset, jotka käsittelevät kauheita rikoksia ja jotka aivan liian usein ovat jalostuneet niiden varjossa. Esimerkiksi YK:n joukkotuhonnan sopimus otettiin käyttöön 1948 ja YK:n kidutuksen vastainen sopimus 1984.
Siitä lähtien, aikaan saaduilla sopimuksilla ja laeilla ollaan jossakin määrin onnistuttu tuomaan oikeuden eteen ne, jotka tekevät rikoksia ihmisyyttä vastaan. Todellakin kansainväliset laillisuusperiaatteet ovat yltäneet suvereenin vallan piireihin, missä vasta viime aikoina diktaattorien kotimaan valta on hallinnut täysin. Kysy vaikka Chilen Augusto Pinochetilta tai Liberian Charles Taylorilta.
Kansainvälisen lain erikoinen haaste
Kun suvaitsemattomuus diktaattoreita kohtaan kasvaa ennennäkemättömän suureksi, niin kansainvälisen yhteisön suojelemat lait ja sopimukset varjelevat vakavilta ihmisoikeusrikoksilta ja ne mahdollisesti kohtaavat niiden erikoisimman haasteen, kuten esimerkiksi Kiinan entisen johtajan, Jiang Zeminin
Heinäkuussa 1999 Jiang käynnisti väkivaltaisen kampanjan Falun Gongia vastaan, mitä CNN:än pitkäaikainen Kiina-analyytikko Willy Lam luonnehti “takaisin paluuksi kulttuurivallankumoukseen.” Mitä tulee noihin, jotka tuntevat Kiinan historiaa paremmin, tämä vertaus palauttaa mieleen kauhistuttavia kuvia mielivaltaisista pidätyksistä, umpimähkäisistä hakkaamisista ja kidutuksista sekä tuhansista sekasorron keskellä tapetuista.
842 kuolleen harjoittajan yksityiskohdat on vahvistettu Euroopan Falun Gongin informaatiokeskuksen raporttien mukaan, samalla kun asiasta perillä olevat lähteet toteavat todellisen kuolinluvun olevan tuhansia. Keskuksen mukaan satoja tuhansia on vangittu, yli 100 000 on tuomittu erityisesti pakkotyöleireille ilman oikeudenkäyntiä.
Amnesty Internationalin ”ihmisoikeusroistolistan” mukaan Jiangin rikokset asettavat hänet selvästi Husseinin, Milosevicin, Pinochetin ja muiden ”vähiten toivottujen” rinnalle. Silti, niin suuri määrä todistusaineistoa häntä vastaan, miksi Jiang edelleen asettaa haasteen kansainvälisille oikeusperiaatteille, joiden määräykset ovat niin selvät tämän asian suhteen? Vastaus on kolmiosainen.
Henkilökohtainen päätös tunnistettu hallituksen politiikkana
Ensiksi, Jiang on tehnyt itsestään vaikean kohteen, koska hän on sekoittanut perusteellisesti henkilökohtaiset halunsa Kiinan hallituksen politiikkaan. Tähän päivään mennessä, monet ihmiset maailmassa uskovat, että ”Falun Gongin kysymys” on Kiinan hallituksen ja Falun Gongin välinen kamppailu. Tämä vaino ei ole sattumaa, vaan seurausta Jiangin huolellisesti lasketuista valheista ja hallituksen koneiston käyttöön otosta hänen omaa tarkoitustaan varten.
Jiang ei ainoastaan luonut “Falun Gongin hävittämisen” menetelmää itse, vaan itse asiassa meni pääministerin ja politbyroon pysyvän komitean päätöstä vastaan – jotka puolustivat Falun Gongia 1999 – aloittamalla vainokampanjan Falun Gongia vastaan. Siten myös armeijan johdossa olevana maan huippujohtajana Jiang otti omaan hallintaansa hallituksen koneiston toteuttaakseen vainon, samaan aikaan luomalla kuvan, että se oli hallituksen tukema aloite alusta alkaen.
Aivan kuten hra Palmer äskettäin kertoi medialle haastattelussa hänen uudesta kirjastaan, ”Jiang Zemin teki päätöksen yksin.. [hän] meni useita ihmisiä vastaan omassa politbyroossa, jotka eivät halunneet tehdä tätä Falun Gongille, ja joitakin jotka jopa harjoittivat Falun Gongia itse tai joiden sukulaiset harjoittivat Falun Gongia. Joten meidän täytyy pitää häntä vastuullisena.”
Uusi kansanmurhan muoto?
Toiseksi, rikoksien laajuus, jotka muodostavat Falun Gongin vainon, ovat moninaisia, vaikeita sovittaa yhteen kategoriaan ja vaikeaa vahvistaa valtiossa, joka uhraa valtavat kansalliset varat pysäyttämään informaatiokulun. Mielivaltaisista pidätyksistä, kidutuksista, tapoista ja muista vakavista ihmisoikeusrikkomukista on yli 30 000 dokumentoitua tapausta Falun Gongin harjoittajia vastaan. Mutta vainon systemaattinen luonne, joka on tarkalleen tapahtumassa Falun Gongin harjoittajille Kiinassa – jotain joka muistuttaa enemmän kansanmurhaa kuin uskonnollista sortamista – pysyy epäselvänä mielikuvana kansainvälisen yhteisön silmissä.
Monimutkaisia, vaihtelevia ja usein väkivaltaisia vainon muotoja on kehitetty ja jalostettu Kiinan kommunistipuolueen rauhattoman vallan aikana. Nämä menetelmät pyrkivät täysin eristämään jonkun yhteiskunnan osan ja tukahduttamaan sen ”muuttamalla” yksilöiden sydäntä ja mieltä yhdenmukaiseksi puolueen kanssa, millä tahansa keinoilla. Tässä ”muuntamisprosessissa” tuhannet ovat menettäneet henkensä kohdaten väkivaltaisia menetelmiä, mutta tällaisen vainoamisen lopullinen tarkoitus ei ole yksinkertaisesti tappaa kohdistettu ihmisryhmä, mikä on perinteinen käsitys kansanmurhasta. Todellinen tarkoitus on repiä heidät pois uskostaan. Tämä uskon hävittäminen käy käsiksi siihen ydinkohtaan, joka tarkoittaa ihmisenä olemista.
Ajattele esimerkiksi, mitä olisi tapahtunut toisessa maailmansodassa jos Hitlerin natsit olisivat – yrittäneet repiä heidät pois uskostaan lähettämällä heidät aivopesukeskuksiin - ennemmin kuin lähettäneet 6 miljoonaa juutalaista kuolemaan. Aivopesukeskuksissa heidät olisi alistettu kidutukselle ja erilaisille aivopesutekniikoille, jotka tuhoavat heidät pisteeseen, jossa he kieltävät uskonsa juutalaisuuteen ja tuomitsevat yleisesti Mooseksen, polttavat innokkaasti tooran ja työskentelevät yhdessä natsien kanssa auttaakseen heitä ”muuttamaan” muut juutalaiset. Toinen vaihtoehto olisi ollut kohdata kuoleman mahdollisuus pysymällä järkähtämättömänä.
Onko tämä kansanmurhaa vai onko tämä jotain muuta, jolle meillä ei ole nimeä? Oli miten oli, tämä on vainon muoto, joka on päästetty valloilleen Falun Gongia vastaan 1999, ja se on kauhea rikos ihmisyyttä vastaan.
Mediakampanja
Kolmas syy, miksi Jiang asettaa haasteen kansainväliselle laille on, että Falun Gongin vastaisessa kampanjassa Jiang on ottanut käyttöön ”kynä ja miekka” -menetelmän, jota se on käyttänyt yksiäänisesti. Vuoden 1999 APEC-kokouksen aikana Uudessa-Seelannissa Jiang tapasi Bill Clintonin. Associated Pressin mukaan Jiang ojensi Clintonille kirjan, jonka olivat koonneet Kiinan propagandan tekijät, jotka mustamaalasivat Falun Gongia. Jiang pyysi sitten Yhdysvaltain presidenttiä mukautumaan tähän linjaan. Samanlaisia Falun Gongia demonisoivaa materiaalia on toimitettu hallituksille ja tiedotusvälineille ympäri maailman, yrityksillä kuvata Falun Gong ”vaarallisena” tai yhteiskunnan uhkana. Ihmisoikeusjärjestöt kuten Amnesty International ja Human Rights Watch kutsuvat näitä väitteitä ”todistamattomaksi,” ”tekaistuksi,” ja osaksi ”massiivista propagandakampanjaa.”
Jos valhetta kuitenkin toistetaan tarpeeksi monta kertaa, ihmiset alkavat uskoa siihen. Tänä päivänä tiedot Jiangin anti- Falun Gong materiaaleista on levinnyt ympäri maailman. Tavalliselle tarkkailijalle faktat ja fiktiot ovat menneet sekaisin. Jiangin väärien tietojen palasia voidaan todellakin löytää länsimaisesta median raporteista ja akateemisista tutkimuksista.
Suurin osa Kiina-tarkkailijoista tietää selvästi, että hallinto on levittämässä valheita Falun Gongista, mutta kun se on tehty niin perusteellisesti ja niin suuressa mitassa, valheilla on silti vaikutus rohkaisten ihmisiä kääntymään toiselle puolelle.
“Ei koskaan enää”
Jiang asettaa uhan kansainväliselle oikeusperiaatteelle, koska hän on piilottanut itsensä taitavasti Kiinan hallituksen taakse; hänen rikoksiensa täyttä mittaa on vaikea tunnistaa ja paljastaa, ja hänen maailmanlaajuinen Falun Gongin väärän tiedon kampanja on heikentänyt mahdollisten kriitikoiden innostuksen.
Jiang on todellakin erilaisten ominaisuuksien velho, ja maailma pysyy lumottuna. Mutta tämä ei ole taikuuden näytös. Tämä on kidutusta. Se on kansanmurhaa perinteistä ja rauhanomaista uskoa kohtaan. Se on kaikkea, minkä vuoksi lupasimme itsellemme: ”ei koskaan enää” kun Auschwitzin ja Buchenwaldin kauheudet olivat silmiemme edessä.
TAUSTAA
Falun Gong, joka tunnetaan myös nimellä (Falun Dafa)on täysin rauhanomainen kehon ja mielen harjoitus, jossa on viisi liikesarjaa. Harjoittaminen perustuu periaatteisiin: totuudenmukaisuus, laupeus ja kärsivällisyys. Falun Gongia opetettiin yksityisesti tuhansia vuosia, ennen kuin se tuotiin julkisuuteen Mestari Li Hongzhin toimesta Kiinassa vuonna 1992. Harjoituksella on juurensa kiinalaisessa kulttuurissa, mutta se ei ole suoranaista sukua buddhalaisuuden tai taolaisuuden harjoituksille. Esittelynsä jälkeen Falun Gong levisi nopeasti suullisesti ja sitä harjoitetaan tällä hetkellä yli 60 maassa. Miljoonat ihmiset ovat huomanneet huomattavan positiivisen vaikutuksen terveydessään harjoittaessaan Falun Gongia. Falun Gongin opettaja Li Hongzhi on saanut satoja kunniamainintoja, ja hän on ollut kolmena vuotena mm. Nobelin rauhanpalkinnon ehdokkaana.
Vuonna 1999 kun Falun Gongin harjoittajia oli lähes 100 miljoonaa – kymmeniä miljoonia enemmän kuin kommunistisessa puolueessa jäseniä – Jiang Zeminin johdolla (raportti)Kiinan hallinto kielsi Falun Gongin. Käynnistettiin voimakas kampanja, jossa mediaa käytettiin levittämään valheita ja lavastamaan Falun Gong, saaden sen näyttämään syylliseltä. Kykenemättömänä murskaamaan tahdon miljoonilta ihmisiltä, jotka olivat kokeneet positiivisia muutoksia terveydessään, Jiangin hallinto on voimistanut kampanjaa nostamaan yleisen mielipiteen Falun Gongia vastaan, samalla vangiten, kiduttaen ja jopa murhaten niitä, jotka harjoittavat sitä.
Yli neljän vuoden aikana Kiinan viranomaisten käsissä kuolleiden Falun Gongin harjoittajien vahvistettu lukumäärä Falun Dafan informaatiokeskuksen mukaan on 841 (raportit / lähteet), kun todellinen luku Kiinan sisäisten tietojen mukaan on yli 2000. Asiantuntijat sanovat, että luku on paljon suurempi. Satoja tuhansia ihmisiä on pidätetty; tuhansia on tuomittu vankiloihin ja mielisairaaloihin; yli 100 000 on tuomittu laittomasti työleireille ilman oikeudenkäyntiä.
www.falundafa.org
www.faluninfo.net
www.flgjustice.org
LISÄTIETOJA EUROOPAN FALUN GONG INFORMAATIOKESKUKSESTA – Levi Browde + 1 914-720-0963 Peter Jauhal + 44 (0) 7719 508 268 Nicolas Schols +32 47 98 75 734
http://www.falungonginfo.net/europe.htm Email: [email protected]
YHTEYSTIEDOT SUOMESSA - Mikko Mattila +358 40 5044 838
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.
lisää ...