Uusi tutkimus: Meditaatio muuttaa aivojen fyysistä rakennetta ja parantaa muistia

Dalai Lama, tiibetinbuddhalaisuuden henkinen johtaja, oli hyvin kiinnostunut viime aikojen tutkimustuloksista, joiden mukaan joillakin ihmisaivojen osilla on kyky uusiutua elämän aikana. Uudet löydökset näyttivät sopivan hyvin yksiin buddhalaisen näkemyksen kanssa siitä, että meditaatio voi muokata ja laajentaa tietoisuutta sekä edistää onnellisuutta ja myötätuntoa.

Marraskuussa 2006 pitämässään puheessa Dalai Lama käsitteli aivotutkijoiden tarkkaavaisuutta ja tunteita koskevia tutkimuksia ja vertaili niiden tuloksia buddhalaiseen meditaatioon, jonka tarkoitus on parantaa tarkkaavaisuuskykyä sekä säädellä tunteita.

Society of Neurosciencen vuosittaisessa kokouksessa Dalai Lama totesi: "Minusta buddhalaisten mietiskelyperinteiden ja neurotieteiden yhteistyöllä saattaa olla huomattavia mahdollisuuksia."

Positiiviset tunteet

Meditaation ja aivojen fysiologian välisiä yhteyksiä on tutkittu jo vuosikymmeniä. Pystyykö tiede paikallistamaan äärimmäisen monimutkaisista aivoistamme meditaation pitkäaikaiset vaikutukset? Aivotutkija Fred Gage sai vuonna 1998 selville, että hippokampuksessa - joka on yhdistetty oppimiseen, muistiin ja tunteisiin - voi todellakin syntyä uusia soluja vielä aikuisiällä. Pitkään luultiin, että aikuisen ihmisen aivoissa ei uusia soluja voi syntyä. Aivoissa tapahtuvien muutosten tutkimisessa käytetty teknologia on viime vuosina kehittynyt niin paljon, että se on avannut neurotieteelle aivan uusia ulottuvuuksia.

1990-luvun alkupuolella yhdysvaltalainen tutkija Richard Davidson matkusti Dalai Laman pyynnöstä Intiaan tapaamaan buddhalaismunkkeja, jotka omistavat koko elämänsä meditaatiolle. Harvardissa opintonsa suorittanut ja sittemmin Wisconsinin yliopistoon kotiutunut Davidson on siitä lähtien tutkinut laboratoriossaan heidän kaltaisiaan munkkeja ja mitannut heidän aivosähkökäyriään (EEG).

Aivosolut kommunikoivat keskenään pienten sähköimpulssien välityksellä. EEG-tutkimuksissa tutkijat asettavat tutkimushenkilön päänahkaan useita elektrodeja, jotka tunnistavat ja mittaavat aivoissa tapahtuvia sähköisiä muutoksia.

Munkkeja tutkiessaan Davidson havaitsi, että meditaation aikana sähkötoiminta kiihtyi aivokuoren vasemmassa etuosassa. Tiedemiehet ovat liittäneet tämän alueen positiviisiin tunteisiin, kun taas aivokuoren oikean etuosan toiminta liittyy etupäässä negatiivisiin tunteisiin.

Viime aikojen tutkimuksissa Davidson on myös havainnut, että pitkäaikaiset buddhalaisen meditaation harjoittajat voivat saada aikaan lisääntynyttä gammataajuuksien oskillaatiota, joka liittyy keskittymiseen ja emotionaaliseen hallintaan. Tätä ilmiötä ei kontrolliryhmissä ole esiintynyt lainkaan. Nämä muutokset säilyvät meditaation jälkeenkin.

Aivojen paksuuntuminen

Sara W. Lazar on meditaatiota harjoittava aivotutkija. Väitöskirjaansa valmistellessaan hän sai juoksiessaan vamman, josta toipuessaan hän löysi joogan ja meditaation. Tästä on nyt 12 vuotta. Tällä hetkellä Lazar on alansa huippuja. Hän keskittyy tutkimuksessaan erityisesti meditaation aikaansaamiin vaikutuksiin aivoissa. Lazar kertoo: "Aloitettuani joogan ja meditaation olin vähemmän stressaantunut ja keskittyneempi; näkökulmani moniin asioihin todella muuttui. Päätin tutkia bakteerien sijasta meditaatiota, joten väiteltyäni tohtoriksi löysin laboratorion, joka pystyi antamaan minulle koulutusta aivotutkimuksessa ja antoi minun toteuttaa pienen meditaatiotutkimuksen."

Kyseinen laboratorio oli Massachusettsin yleissairaalan psykiatrian osasto. Lazarin tutkimusaihe on meditaation neurobiologia. Hän käyttää magneettista resonanssikuvausta (fMRI) tutkiakseen meditaation aikana tapahtuvia muutoksia aivojen autonomisissa toiminnoissa.

Toisin kuin tiibetinbuddhalaiset munkit, jotka ovat omistaneet elämänsä meditaatiolle ja omalle uskonnolleen, amerikkalaiset meditaation harrastajat meditoivat usein vain 20-60 minuuttia päivässä ja liittävät harjoituksensa yhteen uransa, perhe-elämänsä, ystäviensä ja muiden kiinnostuksen kohteidensa kanssa, Lazar toteaa. Sen lisäksi monet amerikkalaiset meditaatio-opiskelijat pitävät meditaatiota lähinnä keinona stressin vähentämiseen, mielen harjoittamiseen tai henkilökohtaiseen kasvuun, eivätkä välttämättä liitä harjoitukseensa mitään tyypillisiä idän uskontoihin liittyviä elementtejä.

Lazar ja hänen kollegansa vertasivat 20 "länsimaalaisen tyylisuunnan" meditoijan aivoja 15 sellaiseen henkilöön, joilla jooga- tai meditointikokemusta ei ollut. Meditoijat olivat buddhalaisen ”Insight”-mietiskelytavan oppilaita; se keskittyy huomiokyvyksi kutsutun kyvyn kehittämiseen. Tämä kyky on erityinen tietoisuus nykyhetkeen sisältyvistä aistiärsykkeistä, mutta ilman niiden pohjalta muodostettuja ajatuksia. Kaikki kokeeseen osallistujat makasivat rauhassa MRI-skannerissa samalla, kun heidän aivojensa rakennetta kuvattiin.

”Saimme selville, että tarkkaivaisuuteen ja aistien käsittelyyn liittyvät aivoalueet olivat meditoijien aivoissa paksumpia kuin ei-meditoijien”, Lazar kertoo. ”Yhdellä alueella erot paksuudessa olivat huomattavimmat vanhemmilla koehenkilöillä, mikä ilmentää sitä, että meditaation säännöllinen harjoittaminen saattaa ehkäistä normaalia ikääntymiseen liittyvää aivojen ohenemista.” Kyseinen alue on aivojen ulompi kuori, jonka uskotaan liittyvän tunteellisiin ja kognitiivisiin prosesseihin.

”Vaikka lukuisat aivokuoren paksuutta tarkastelevat tutkimukset ovat viitanneet ikääntymiseen kuoren ohenemisen syynä, on ollut vain vähän tutkimuksia, jotka käsittelevät aivokuoren ohenemisen estämistä”, Lazar sanoo. ”Löydöksemme antavat ymmärtää, että meditaatioharjoitus voi edesauttaa aikuisilla aivokuoren muutoksia alueilla, jotka ovat tärkeitä kognitiivisessa ja tunteellisessa prosessoinnissa sekä hyvinvoinnissa.”

On mahdollista, että ihmiset, joilla on luonnostaan paksumpi aivokuori tietoisuuteen ja aistien käsittelyyn liittyvillä alueilla, ovat alttiimpia mietiskelyn aloittamiselle. Lazarin mukaan aivokuoren paksuuntumisen tapa kuitenkin vastaa hyvin niitä erityisiä asioita, joita Insight-mietiskelyn harjoittajat toistuvasti toteuttavat, eli hengitykseen ja aistiärsykkeisiin keskittymistä. Havaitut muutokset olivat myös suoraan riippuvaisia siitä ajasta, jonka harjoittaja oli käyttänyt meditaatioon elämänsä aikana.

”Vaikka lisätutkimusta täytyy tehdä, tuloksemme kuitenkin viittaavat siihen, että havaitut muutokset on saavutettu kattavan meditaation harjoittamisen kautta, eivätkä ne ole sattumanvaraisten ryhmien välisten erojen tulosta”, Lazar sanoo. ”Uskomme myös, että muunlaiset joogan ja mietiskelyn muodot saisivat aivojen rakenteessa aikaan samanlaisen muutoksen.”

Tutkijoiden mukaan ei pitäisi olla yllättävää, että meditaatio muuttaa osaa aivoista fysiologisesti. Muusikoilla, kielitieteilijöillä ja urheilijoilla aivokudos on paksumpaa heidän vahvuuksiinsa ja kykyihinsä liittyvillä alueilla. ”Käy järkiinsä, että jos käytät osaa aivoistasi paljon, se saa harjoitusta, ja sillä alueella tulee olemaan enemmän materiaa tukemaan tuota kasvanutta käyttöä”, Lazar sanoo. ”Tavallaan me vain todistamme tätä.”

Jatkotutkimuksissa hän suunnittelee tarkastelevansa sitä, millä tavoin lisääntynyt paksuus korreloi lisääntyneen muistin ja huomiokyvyn kanssa.

Uneliaille

Toiset tutkijat Kentuckyn yliopistosta tarkastelivat, kuinka meditaatio saattaisi käyttää hyväkseen unta vastaavia aivotoimintoja. Vaikka meditaatio on yksi valveillaolon muoto, sen kerrotaan olevan rentouttavaa ja palauttavaa, aivan niin kuin unenkin.

Bruce O'Hara Kentuckyn yliopistosta on kiinnostunut siitä, voiko mietiskely vähentää unentarvetta. Voisiko mietiskely olla arvokasta ihmisille, joilla on unihäiriöitä, tai niille, joiden työ pitää heitä univelassa. O'Hara laittoi koehenkilönsä ensin psykomotorista valppautta testaaviin kokeisiin, jotka mittaavat reaktionopeutta yksinkertaisella tavalla. Kokeen aikana koehenkilöt painavat nappia heti, kun he näkevät LED-kellon alkavan käydä. Suurin osa valppaista henkilöistä painaa nappia noin 200 millisekunnin jälkeen. Testi toistuu epäsäännöllisin väliajoin kymmenen minuutin aikana, ja koehenkilöiden tulokset vastaavat tarkasti sitä, kuinka uneliaita he olivat suorittaessaan koetta.

Kaikki koehenkilöt, joista kukaan ei ollut harjaantunut meditoija, kävivät kokeen läpi keskusteltuaan rauhallisesti, luettuaan, nukuttuaan tai meditoituaan ensin 40 minuuttia. Koetulokset paranivat ainoastaan silloin, kun koehenkilöt meditoivat ennen koetta.

”Oli hämmästyttävää, kuinka yhdenmukaista se oli”, O’Hara sanoo. ”Jokainen 12:sta koehenkilöstä sai paremman testituloksen meditaation jälkeen.”

O’Hara testasi myös henkilöitä, jotka valvoivat edeltävän yön. Ne, jotka mietiskelivät ennen koetta saivat paremman tuloksen kuin ne, jotka eivät mietiskelleet. Seuraavaksi O’Hara tutki, millä tavoin päiväunet ennen koetta vaikuttivat valvoneiden henkilöiden koetulokseen. Tulos oli heikompi, mutta tähän oli syynä se, että tarkkaavaisuuden täysi palautuminen vie aikaa päiväunien jälkeen.

Unen aikana neuronit lähettävät impulssin yhdenmukaisemmin kuin valvetilassa. Ei-REM-unen syvimmässä tilassa vallitsevin aivoaalto on nimeltään delta-aalto. Mietiskelyn aikana aivosolut lähettävät impulsseja tahdissa, joka tuottaa alfa-aaltoja. Kysymys kuuluukin: voivatko alfa-aallot olla yhtä palauttavia ja terapeuttisia kuin delta-aallot?

Tulevissa tutkimuksissa O’Hara suunnittelee käyttävänsä EEG-kokeita tutkiakseen, saako hyppäys alfa-aalloissa meditaation aikana aikaan vastaavan pudotuksen delta-aalloissa meditaation jälkeen tapahtuvassa unessa. Sellainen tulos saattaisi tarjota todistusaineistoa siitä, että meditaatio palauttaa aivoja tavalla, joka vaatii vähemmän unta, O’hara sanoo.

Viitteet:

http://www.news.harvard.edu/gazette/daily/2006/01/23-meditation.html
http://www.buddhistchannel.tv/index.php?id=7,2517,0,0,1,0
http://www.sfn.org/index.cfm?pagename=news_111305d
http://www.epochtimes.com/b5/5/11/20/n1126534.htm