Kanada: Kiinan kommunistipuolue kontrolloi länsimaisia kiinalaisyhteisöjä

Kesäkuun 6. päivänä 2007 entinen kiinalainen diplomaatti Chen Yonglin kertoi Kanadan parlamentissa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Kiinan kommunistipuolueen (KKP) keinoista kontrolloida kiinalaisia yhteisöjä ja tiedotusvälineitä Kiinan ulkopuolella. Kontrolloinnin pyrkimyksenä on soluttautua yhteiskunnan valtavirtaan sekä vaikuttaa kiinalaisiin yhteisöihin Kiinan suurlähetystöjen ja konsulaattien kautta. Chen Yonglin kertoi myös tavoista, joilla KKP houkuttelee ja painostaa joidenkin länsimaiden poliitikoita vainoamaan Falun Gongin harjoittajia tai muita toisinajattelijoita. Chen kertoi, että Chinese Federation of Associations, Confederation of Chinese Organisations, Peaceful Reunification Association sekä muut vastaavat kiinalaiset järjestöt ovat itseasiassa KKP:n perustamia ja kontrolloimia.

Entinen kiinalaisdiplomaatti Chen Yonglin puhuu keinoista, joilla KKP kontrolloi kiinalaisyhteisöjä ja soluttautuu länsimaiden valtavirtaan

David Harris, Kanadan tiedustelupalvelun entinen strategiajohtaja, analysoi Kiinan tiedustelun vaikutusta kanadalaiseen yhteiskuntaan kolmesta eri näkökulmasta.

Toukokuun 1. päivänä Jim Judd, Kanadan turvallisuustiedustelupalvelun CSIS:n johtaja kertoi senaatin komitealle, että noin 15 eri maata lähettävät tiedusteluagentteja Kanadaan. Hän myönsi epäsuorasti, että Kiina on näiden tilastojen kärjessä ja että puolet CSIS:n toimista kohdistuivat kiinalaisiin agentteihin. David Harris, Kanadan tiedustelupalvelun entinen strategiajohtaja, analysoi Kiinan tiedustelun vaikutusta kanadalaiseen yhteiskuntaan kolmesta eri näkökulmasta.

Chen Yonglin kertoi haastattelussa, että Kiinan konsulaateissa ja suurlähetystöissä on poliittisia osastoja, jotka valvovat ja tukahduttavat Falun Gongia, Taiwan- ja demokratia-aktivisteja sekä Tiibet- ja Xinjiang-aktivisteja. ”Kiinan diplomatia on edelleen kansallisen politiikan jatke. Nyt KKP on suunnannut ponnistuksensa lähinnä Falun Gongia vastaan, koska harjoittajia on valtava määrä ja he toimivat yhdessä vakaumuksensa vuoksi”, Chen kertoi. KKP käyttää 60 prosenttia työpanoksestaan Falun Gong -kysymyksen käsittelemiseen ja on perustanut jopa erikoisryhmän suurlähetystöihin ja konsulaatteihin sitä varten.

Chen näytti lehdistötilaisuudessa 7. helmikuuta 2001 päivätyn dokumentin Kiinan Sidneyn pääkonsulaatista otsikolla "Falun Gongin vastaisen erikoisryhmän työnjako”. Ryhmä koostui jokaisen osaston päälliköistä; heihin lukeutuivat esimerkiksi poliitiikan tutkimuksen osaston, koulutusosaston, kulttuuriosaston, viisumiosaston sekä ulkomaankiinalaisten osaston päälliköt. Ryhmälle jaettiin konkreettisia tehtäviä Falun Gongin tukahduttamiseksi. Chen kertoi, että ryhmän johtaja oli itse suurlähettiläs tai pääkonsuli.

Tiedote otsikolla "Falun Gongin vastaisen erikoisryhmän työnjako”

“Kanadassa järjestö nimeltä kanadankiinalaisten kansalliskongressi, NCCC, on KKP:n tiedustelutoiminnan kattojärjestöjen huippu. Myös suurin osa kiinalaisista opiskelijajärjestöistä australialaisissa, yhdysvaltalaisissa ja kanadalaisissa yliopistoissa on Kiinan opiskelujaoston perustamia ja rahoittamia”, Chen kertoi.

”Kiinan tiedotusvälineiden läpitunkeva kontrolli on myös melko vakava ja voimallinen. Tiedotusvälineitä tuetaan suoran sijoittamisen ja yhteistyön kautta, kuten esimerkiksi australialaista Singtao Daily –lehteä”, Cehn kertoi ulkomaiden kiinalaisiin tiedotusvälineisiin liittyen.

Chen antoi esimerkin siitä, kuinka huhtikuussa 2001 noin 40 kiinalaista paikallisjärjestöä lähetti Kanadan pääministerille Jean Chretienille ja ulkoministeri John Manleylle vetoomuksen Falun Gongin halventamiseksi väittäen, että Falun Gong vahingoittaa Kanadan ja Kiinan välisiä suhteita. KKP lähetti tiedotteen kaikkien maiden konsulaatteihinsa ja suurlähetystöihinsä kehuen Kiinan Kanadan-suurlähetystön ja -konsulaatin toimia sekä huomautti, että muiden tulisi ottaa niistä oppia.

Poliitikkojen painostusta ja kiristystä

Harris totesi haastattelussa: "Kiina on yhtä tunnettu aggressiivisen tiedustelupalvelun maana kuin poliisivaltiona, joten tiedämme, että se harjoittaa laajamittaista soluttautumista Kanadassa ja muualla. Soluttautumisilla on monenlaisia päämääriä, muun muassa vaikuttaminen kansalliseen politiikkaan kompromissien ja propagandan sekä myös likaisempien keinojen kautta, sillä olemme nähneet, mitä kompromissit voivat tarkoittaa esimerkiksi seksuaalisessa mielessä."

Chen antoi esimerkin Australian parlamentin jäsenen kiristyksestä. Kyseinen mies oli harjoittanut seksiä alle 16-vuotiaan tytön kanssa Kiinassa. Hänet pidätettiin välittömästi, hänen tietonsa otettiin ylös, ja hänet vapautettiin ilman asian julkistamista. Myöhemmin hän teki kovasti töitä puhuakseen Kiinan hallituksen puolesta TV:ssä. Chen vastasi toimittajan kysymykseen: "Kun tärkeät delegaatiot vierailevat Kiinassa, ne joutuvat tiukan valvonnan alaisiksi, ja tarvittaessa KKP asettaa joitakin ansoja riippumatta siitä, tulevatko delegaatiot Australiasta vai Kanadasta."

Harris totesi: "Kiinassa ja joissakin muissa totalitaarisissa maissa seksiansojen käyttö on hyvin pitkälle kehittynyttä ja tehokasta. On tärkeää muistaa, että Kiinan suuret hotellit, etenkin ne, joissa länsimaalaiset virkamiehet asuvat, ovat kansan vapautusarmeijan omistuksessa. Nämä hotellit ovat tehokkaassa salakuuntelussa jopa siinä määrin, että joitakin vuosia sitten länsimaisen urakoitsijan ja Kiinan välillä oli aiheeseen liittyvä sopimuskiista. Urakoitsija ei ollut ymmärtänyt, että sopimukseen sisältyi velvoite asentaa hotellihuoneisiin salakuuntelulaitteita. [...] On syytä muistaa, että kun olette viettämässä intiimeimpiä hetkiänne kiinalaisessa hotellihuoneessa, olette tosiasiassa showbisneksessä."

Kiinan aggressiivinen tiedustelu rikkoo Kanadan suvereniteettia

Harris tarkasteli Kiinan tiedustelun vaikutusta Kanadassa. Hän totesi: "Mikä tahansa [tällainen] vastatoiminta edustaa Kanadan suvereniteetin rikkomista [...] puhumattakaan rikos- ja muista laeistamme. Kyse on siitä riskistä, että Kanadan lakeja ei toteuteta täysimääräisesti tässä maassa. Tämä on vakava lainsäädäntöä ja itsenäisyyttä koskeva ongelma."

"Se tarkoittaa myös, että kaikkien kansalaistemme perustuslaillisten oikeuksien kannalta ne kanadalaiset - erityisesti Kanadan kiinalaiset, joita KKP ahdistelee - eivät pysty nauttimaan kaikista Charter-oikeuksistaan perustuslain alaisuudessa, ja tätä tilannetta ei tietenkään voida hyväksyä."

"Tämän ohella asiaan liittyy tietysti taloudellisia ja muita huolia kansallisesta perushyvinvoinnista. Tiedämme, että Kiinalla on aggressiivinen tiedustelupalvelu. Se on vaarassa vahingoittaa maan taloudellista hyvinvointia uhaten kaupankäyntiä sekä muita salaisuuksia ja arkaluonteista informaatiota, mikä kokonaisuudessaan vahingoittaa kilpailuasemaamme maailmassa."

Toukokuun alussa suuret tiedotusvälineet, muun muassa Canadian Press, The Toronto Star sekä The Globe and Mail raportoivat ulkomaisten tiedustelupalveluiden aiheuttamista ongelmista. The Globe and Mail totesi: "CSIS:n johtaja ei halunnut osoittaa mitään erityistä ulkomaisten vakoilijoiden lähdettä. 'En nimeä yksittäisiä maita', hän sanoi. 'Noin 15 maata kiinnostaa meitä tässä mielessä.' Mutta senaatin kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen toimikunnan puheenjohtaja Colin Kenney sanoi, että ei ole mitenkään aiheetonta osoittaa sormella Kiinaa, kun julkiset raportit ovat viitanneet kiinalaisten 'aggressiivisiin' vakoiluohjelmiin Kanadan rajojen sisällä."

The Toronto Starin raportista kävi ilmi, että Australiasta turvapaikkaa hakeneen kiinalaisen diplomaatin mukaan Kiinalla on useita tuhansia vakoilijoita ja agentteja Kanadassa, suurin osa heistä Vancouverissa ja Torontossa.

Chen toi tällä kertaa mukanaan Kanadaan useita dokumentteja, jotka hän oli ottanut mukaansa Kiinan Australian-konsulaatista. Näitä dokumentteja, joihin lukeutuu muun muassa raportteja Falun Gongin vainosta sekä demokratia-aktivistien ja Australian tiibetiläiskomitean tarkkailusta, ei ole aiemmin annettu julkisuuteen.