Klassisen kiinalaisen tanssin analysointia

(lyhennetty versio englanninkielisestä artikkelista)

Yhdysvalloista lähtöisin oleva Divine Performing Arts –tanssiryhmä aloitti viisi kaupunkia kattavan kiertueensa Taipeissa, Taiwanissa 7. huhtikuuta 2007. Taiwanin oopperataiteen yliopiston professori ja NTDTV-televisiokanavan Taiwanin haaran taiteellinen johtaja Yumin Wan jakoivat näkemyksensä ja tietonsa klassisesta kiinalaisesta tanssista nähtyään tanssiryhmän esityksen New Yorkissa aiemmin tänä vuonna.

Klassisen kiinalaisen tanssin ominaispiirteet

Klassisen kiinalaisen tanssin ominaispiirteet ovat eleganssi ja jalous, ja sen perusliikkeet painottavat käsien, silmien, kehon sekä jalkojen koordinaatiota. Liikkeiden on oltava sulavia ja jaloja. Naistanssijan tulee liikkua kuin lootuskukka, joka liukuu vedessä. Tanssijan täytyy seisoa suorassa, aivan kuten lootuskukan varsi. Liikkeiden tulee kuitenkin näyttää luonnollisilta ja vaivattomilta. Miestanssijan tulee kävellä varpaat sivullepäin, ja hänen polviensa tulee olla hieman koukussa.

Klassinen kiinalainen tanssi eroaa länsimaisesta tanssista. Länsimaisessa tanssissa painotetaan linjoja, kun taas kiinalainen tanssi painottaa harmoniaa ja pyöreitä liikkeitä. Esimerkiksi ”orkideasormet”, eräs tyypillinen asento klassisessa kiinalaisessa tanssissa, vaatii sormien olevan hieman kaarella ja kyynärpäiden hieman taivutettuina. Tanssija ei koskaan pidä käsiään suorassa, ellei se tapahtu osassa, jossa hän tuomitsee jonkun.

Länsimainen tanssija ojentaa kehonsa linjan, mutta kiinalainen tanssija ilmaisee linjoja eri tavoilla. Klassisessa kiinalaisessa tanssi esiintyjä voi esimerkiksi taivuttaa kehoaan, muodostaa käsillään kehän, tai taivuttaa jalkojaan ilmaisemaan erilaisia linjoja. Kun he pystyvät saavuttamaan liikkeiden tarkat vaatimukset, he ilmentävät kiinalaisen tanssin eleganssia. Klassisessa kiinalaisessa tanssissa on myös muita tärkeitä tekniikoita, kuten ympyrä, vääntö, kallistus ja taivutus.

Mihin "taivutus" viittaa? Kuten edellä kävi ilmi, tanssijan täytyy pitää polvensa hieman koukussa, tai hän näyttää vain kävelevän lavalla eikä pysty näin ollen esittämään roolihahmoaan. Tämä on yksi yksityiskohdista, joita kiinalaisen tanssijan täytyy harjoitella uudelleen ja uudelleen.

"Kallistus" tarkoittaa, että naistanssija ei saa seistä lavalla suorana kuin tikku. Hänen kehonsa täytyy liikkua kuin lootuskukan varsi, joka huojuu tuulessa, jotta hän voi ilmentää ihmiskehon luonnollista kauneutta.

Muinaisessa Kiinassa nuori neito punastui nähdessään miehen ja peitti sitten kasvonsa pukunsa hihalla ja laski päänsä. Tämä oli kiinalaisen naisen luonnollista eleganssia. Tällaisista pikkutarkoista kehon liikkeistä yleisö voi päätellä, mitä roolihahmon mielessä liikkuu. Miestanssijan tulee ilmentää liikkeissään urheutta ja sankaruutta, ja myös hänen silmistään täytyy näkyä tämä henki.

Ainoastaan sisällyttämällä tanssiinsa tällaisen “hengen”, “eleganssin”, “muodon” ja tällaiset “kehon liikkeet” tanssija voi kokonaisuudessaan ilmaista klassisen kiinalaisen tanssin omaleimaista tyyliä.