Journal of the Royal Society of Medicine: Falun Gong, elinsiirrot, joukkotuhonnat ja me

(suomenkielinen käännös: Clearharmonyn toimittajat)

Marraskuu 2006

Kiinassa tehdyt elinsiirrot sekä elinten nopea saatavuus ovat herättäneet kansainvälisesti huolta siitä, mistä elimet saadaan. Julkisesti on todettu, että sisäelimet saadaan teloitetuilta vangeilta, ja että luovutuksiin on saatu heidän suostumuksensa, mutta vielä kammottavampien syytösten mukaan ”vankeja on järjestelmällisesti alistettu toimenpiteisiin, joissa heidän elimiään poistetaan luovutusta varten." Tässä esseessä tarkastelen näiden väitteiden uskottavuutta niitä tietoja vasten, joita meillä on lääkärien osallisuudesta holokaustiin sekä nykyisten elinsiirtojen käytännön toteutuksesta.

Elinsiirtojen määrä on kasvanut Kiinassa huomattavasti. Eräs instituutio raportoi tehneensä 647 maksansiirtoa vajaan vuoden aikana. Kiinan sairaaloiden verkkosivujen mukaan [elinten] odotusajat vaihtelevat yhdestä kahteen viikkoon. Elinten hinnat ovat dollareissa huomattavasti alle muun maailman terveysmarkkinoiden, Yhdysvaltoihin verrattuna alle kymmenesosa. (1) Elinluovuttajan täytyy yleensä kuolla nuorena, ja kuolintavan täytyy olla määrätynlainen, joten elimiä on käytännössä vähän ja odotusajat voivat olla pitkiä. Kiinassa todennäköisten luovuttajien lukumäärän ja saatavilla olevien elinten määrän välillä on numeerinen aukkokohta, sillä kiinalaisessa kulttuurissa elinten luovuttamista on yleensä vastustettu. Toukokuussa 2006 elinsiirrot saatettiin ensimmäistä kertaa virallisten ohjesääntöjen alaisiksi (2), mutta silti herää kysymys siitä, kuinka elinsiirtojärjestöt ovat onnistuneet laajenemaan niin nopeasti ja kuinka odotusajat ovat niin lyhyitä. Viime aikoina on esitetty syytöksiä, joiden mukaan Kiinassa terveiden, elävien ihmisten elimiä on järjestelmällisesti poistettu elinsiirtoja varten. (3)

Tällä hetkellä yleisesti myönnetty tosiasia on, että Kiinassa teloitettujen rikollisten elimiä käytetään elinsiirtoihin. (2) On väitetty, että vangit antavat suostumuksen [elimen luovutukseen], mutta voiko tällaista lupausta antaa täysin vapaaehtoisesti? Helposti voidaan turvautua argumenttiin ”suuremman hyvän tekemisestä”: jos henkilö on juridisesti menettänyt oikeutensa elää, ehkäpä hän on myös menettänyt oikeutensa pitää munuaisensa kuoltuaan. Miksi elinten pitäisi myös tuhoutua, jos kaksi viatonta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivää uhria voisi saada paremman ja pidemmän elämän? Tähän liittyy kuitenkin vielä suurempi huolenaihe. Kommunismin luhistumisen jättämän ideologisen tyhjiön seurauksena henkinen liike nimeltä Falun Gong tuli suosituksi. Menetelmän harjoittajat kokoontuvat harjoittamaan liikesarjoja ja meditoimaan. [Käänt.huom.: Falun Gong sisältää viisi liikesarjaa sekä periaatteet ”Totuudenmukaisuus-Laupeus-Kärsivällisyys.” Kiinan kommunistipuolue on vainonnut menetelmän harjoittajia järjestelmällisesti vuodesta 1999 alkaen.] Pidätysten yhteydessä [Falun Gongin harjoittajilta] on otettu verinäytteitä. Ei ole syytä uskoa, että verikokeet olisi tehty Falun Gongin harjoittajien hyväksi, sillä veriryhmän todentaminen on keskeistä elinluovutuksissa. Epäilykset siitä, että elimet tulevat Falun Gongin harjoittajilta, on keskeinen näkemys David Kilgourin ja David Matasin tutkimusraportissa, johon syytökset perustuvat. (3)

Elinsiirtoja tekevät pääasiassa ne, jotka matkustelevat ympäri maailmaa harjoittaakseen ammattiaan. Jos Matas ja Kilgour ovat oikeassa, elimet tulevat viattoman [ryhmän] vangituilta jäseniltä, ja rikoksentekijät ovat etupäässä lääketieteen harjoittajia. Syytösten tullessa esille tarina vaikutti liian kauhistuttavalta ollakseen totta. Näitä syytöksiä tutkiessani olin niin huolissani, että jouduin ponnistelemaan saadakseni selvyyttä niistä. Asia, joka kauhistuttaa minua eniten – jos tämä on totta – on se, että lääketieteelliset kollegani, lääkärit, ovat niitä, jotka syyllistyvät näihin rikoksiin. Nämä ovat ainoat näkökohdat, jotka pystyn tuomaan esille. Koska en voi saada enempää todisteita kuin mitä tähän asti on julkaistu (3), voin vain tarkastella [esitettyjen] syytösten uskottavuutta.

Munuaisen-, maksan-, verkkokalvon-, sydämen- tai keuhkonsiirto voi mahdollistaa sen, että vastaanottaja jää henkiin ja hänen elämänlaatunsa paranee merkittävästi. Kuolleen henkilön luovuttamien elinten ansiosta lisääntyneiden laadukkaiden elinvuosien määrä on huomattava, jopa hyvin huomattava, jos luovutettuja elimiä on useampia ja ne siirretään menestyksekkäästi useammalle henkilölle. Tämän päämäärän saavuttamiseksi siirtoelinten leikkaaminen luovuttajilta sekä niiden varaaminen vastaanottajille ovat toimenpiteitä, joita asiantuntijoiden on koordinoitava. Olen osallistunut sekä elinten leikkaamiseen luovuttajilta että niiden siirtämiseen vastaanottajille. Henkilökohtaisen panokseni huippu on viikonloppu, jonka aikana siirsin onnistuneesti sydämen kolmelle potilaalle 72 tunnin aikana. Operaatioita edeltävä välttämätön toimenpide oli näiden elinten leikkaaminen luovuttajilta, mikä ei onnistu teloitetuilta luovuttajilta. Prosessi tapahtuu siten, että nukutuslääkäriryhmä seuraa ja säätää hienovaraisesti aivokuolleen henkilön tilaa säilyttääkseen toimintakelpoiset elimet. Aivot ja keuhkot pidetään toiminnassa sillä aikaa, kun maksan huolellinen leikkaus ja siirto toteutetaan. Tämän jälkeen muut elimet – sydän, keuhkot, munuaiset ja verkkokalvot – siirretään nopeassa tahdissa, säilötään ja viedään pois. Nämä ovat elinluovutuksen välttämättömät toimenpiteet, ja on huomattava, etteivät ne onnistu minkäänlaisen teloitusprosessin jälkeen. Tavallinen ihminen saattaa kokea tämän sekä makaaberiksi että vastenmieliseksi, mutta elinsiirtoryhmien täytyy olla immuuneja tällaisille tunteellisille ja vaistomaisille reaktioille.

Kuinka olemme tulleet tähän pisteeseen? Lääketieteen etiikka ei ole absoluuttista eikä muuttumatonta. Lännessä olemme jatkuvasti haastaneet aiemmat uskomukset ja venyttäneet käyttäytymisnormeja muutaman viime vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi raskauden keskeyttäminen ja syntyvyyden säännöstely (molempiin suuntiin) ovat aiheuttaneet laajaa keskustelua, eikä niiden monista puolista olla vieläkään yksimielisiä. Elämän ja kuoleman välinen raja on määritelty uudelleen, erityisesti elinsiirtojen hyväksi. Ruumiilta siirretty munuainen selviää, kun vastaanottajaa tuetaan dialyysillä, mutta kun sydänlihas ajautuu kuolioon, sydän on peruuttamattomasti kuollut. Sydämenlyöntien pysähtyminen määritteli kuoleman, kunnes 1960-luvulla sydänsiirtojen tulo muutti tilanteen suuren julkisuuden saattelemana. Kun kuolinprosessi päätyy siihen pisteeseen, että sydän pysähtyy tai ajautuu värinään, on hyvin todennäköistä, että sydän vahingoittuu peruuttamattomasti. Jotta sydänsiirto voisi onnistua, kuolema täytyi määrittää uudelleen aivokuolemaksi. Elinsiirto epäilemättä siirsi pidemmälle sitä rajaa, mitä lääkärit olisivat valmiita tekemään ja mitä eivät, ja yhteiskunta hyväksyi vastaavasti uudet määritelmät. Jotta usean elimen siirrot onnistuisivat, jokin sellainen asia, mikä olisi aiemmin ollut kauhistuttavaa, ei ainoastaan tullut hyväksytyksi vaan jopa kunnioitetuksi uusien sääntöjen valossa. Vaistomaisten reaktioidemme tylsyttäminen ja eettisten rajojen uudelleenmääritteleminen ovat askelia, jotka saattavat johtaa meidät etiikan liukkaalle rinteelle, ellemme ole varovaisia, ja niistä tulisi täten olla tietoisia. Mutta voiko silti olla mitään mahdollista ennakkotapausta, joka tekisi vähänkään uskottavaksi väitettä siitä, että lääkärit osallistuvat systemaattiseen elinten keräämiseen terveiltä uhreilta ilman heidän suostumustaan?

Juutalaisten joukkotuhon ensimmäiset askeleet otettiin 1930-luvulla, ja ne otettiin lääkärien toimiessa ikoskumppaneina. (5) Se, miten tämä tapahtui, on huomionarvoista; jos emme ole tietoisia faktoista, emmekä ymmärrä miten tällaista tapahtui, kuinka voimme suojautua siltä, että niin kävisi uudelleen? Saksassa, kuten kaikkialla muuallakin maailmassa, oli [esim. vakavasti vammautuneita] ihmisiä pitkäaikaisessa sairaalahoidossa. Tällaisilla potilailla on rajalliset kyvyt olla vuorovaikutuksessa hoitajiensa kanssa; toisessa päässä ei ole mitään todisteita [heidän] tietoisuudestaan tai kapasiteetistaan tuntea asioita. Heräsi ajatus, kuten väistämättä tapahtuu, että jos heidän elämänsä lakkaisi kaikessa hiljaisuudessa, ei tapahtuisi minkäänlaista menetystä. Ehkä se olisi jopa siunaus. Sen täytyisi varmasti olla helpotus heidän perheilleen. Lisäksi säästettäisiin aikaa, rahaa sekä omaisten ja hoitajien rakkautta ja huolenpitoa, jotka kaikki voitaisiin vapauttaa parempia tarkoituksia varten. Tällaisten henkilöiden tila ikuistettiin saksankieliseen ilmaisuun ”lebensunwertes Leben”, joka tarkoittaa ”elämää, joka ei ole elämisen arvoista”. (5) Eettinen kysymys koski sitä, olisiko sallittua aktiivisesti vaikuttaa heidän elämänsä päättymiseen, ja rinnakkainen lääketieteellinen kysymys sitä, kuinka se tehtäisiin. Jälkimmäinen kysymys on itsessään tärkeä, sillä jos tällaisen toiminnan karu totuus voitaisiin naamioida toisarvoiseksi aikeeksi, elämän päättäminen voitaisiin todeta sallituksi. Useita eri menetelmiä harkittiin. Yksi oli lisätä rauhoittavien lääkkeiden annostelua, jotta mahdolliset tuskat voitaisiin estää. Toinen oli kuolemaan nälkiinnyttäminen puutteellisen ruokinnan kautta, tai ruokkiminen sellaisella ruokavaliolla, joka olisi suunniteltu puutteelliseksi jonkin olennaisen ravinteen osalta. Mutta kuinka toteuttaa tällaisia toimintatapoja käytännössä?

Lääkäritiimille annettiin tehtäväksi laatia kyselylomake, jonka perusteella voitaisiin kerätä tietoa henkilön toimintakyvystä. Tehtävä suoritettiin ja asiaankuuluvat kriteerit määriteltiin. Tämä kysely toteutettiin kaikille potentiaalisille lebensunwertes Leben -potilaille toisen lääkäritiimin toimesta. Vaikuttaa todennäköiseltä, että lomakkeita täyttäneillä lähiomaisilla oli taipumusta liioitella vammautumisen astetta siinä toivossa, että osastot saisivat enemmän resursseja hoitaa potilaita. Lomakkeet toimitettiin sitten kolmelle itsenäiselle arvioitsijalle, joita pyydettiin antamaan lausunto siitä, oliko kyse esitettyjen kriteerien perusteella elämästä, joka ei ollut elämisen arvoista. Toinen ja kolmas arvioitsija saattoivat nähdä edellisten arvioitsijoiden mielipiteen, mikä osaltaan kannusti yksimielisyyteen. Lomakkeet palautettiin virastoon, ja sairaankuljettajia määrättiin kuljettamaan lebensunwertes Leben -nimikkeen saaneet henkilöt toiseen laitokseen, jossa he saivat "asiaankuuluvaa hoitoa". Lopulta lääkäri kirjoitti uskottavan kuolintodistuksen. Ja näin se tapahtui. Rattaat pyörivät, mutta kukaan ei tiennyt koko koneiston tarkoitusta. Arkistoitujen asiakirjojen perusteella pystymme tietämään, että näin tapahtui. (5) Ne henkilöt, jotka saivat vihiä siitä, mitä oli tapahtumassa, määriteltiin "tehtävään soveltumattomiksi". Heidät voitiin vapauttaa tehtävistään ja siirtää toiseen työpaikkaan. Sodan puhjetessa kauhujen määrät moninkertaistuivat, mutta juuri nämä toimintamallit ja menetelmät, jotka oli kehitetty lebensunwertes Leben -potilaita varten, antoivat esimerkin siitä, kuinka toimia. Lukemattomat lääkärit sotkettiin mukaan tähän toimintaan.

Millä tavoin tämä sitten liittyy elinsiirtoihin? Suuret rattaat pyörittävät myös tätä koneistoa. Potentiaalisen luovuttajan omaiset eivät näe tulevaisuutta hengityslaitteesta riippuvaisille hoidokeilleen. He ilmoittavat asiasta elinsiirtojärjestelyistä vastaavalle henkilölle, joilla on kunnioitettava tehtävä maksimoida kaikkien potentiaalisten vastaanottajien mahdollisuudet ja toimia perheiden suostumuksen saamiseksi. Oikeudenmukaisuusperiaatteeseen perustuvaa kansainvälistä verkostoa informoidaan siitä, että luovutettavia elimiä on tarjolla. Tehtävään nimitetty hakutiimi, joka yleensä koostuu kirurgiharjoittelijoista tai elinsiirtostipendiaateista, lähtevät paikan päälle suorittamaan leikkausta. Tämä tapahtuu melkein aina keskellä yötä, kun leikkaussaleja on vapaana enemmän ja sekä lento- että tieliikennettä on vähemmän. Elinten laadun maksimoimiseksi he toimivat äärimmäisen tiukassa aikataulussa. Samalla elinsiirtotiimit soittavat odotuslistoilla oleville asiakkaille ja varaavat leikkaussaleja kiireellisiä operaatioita varten useista sairaaloista. Kaikki tämä on taistelua aikaa vastaan. Aikataulupaineet, maantieteellinen hajautuminen, useiden eri elinten yhteensopivuuden määrittäminen, vaitiolovelvollisuuden noudattaminen, luovuttajan ja vastaanottajan anonymiteetti sekä koko logistisen ketjun monimutkaisuus tarkoittavat sitä, ettei tämän henkilöstöketjun yhdelläkään jäsenellä ole kokonaiskuvaa koko prosessista. Tätä ei Kiinassa myöskään edellytettäisi. Tämän vuoksi on uskottavaa, että sellaista voi tapahtua, ja että lääkärit voivat itse osallistua tähän toimintaan tiedostamatta sitä, mitä todella on tapahtumassa. Ainakin he voivat ottaa riittävää etäisyyttä ja katsoa tosiasioita läpi sormien.

Kaikkien siirtoelinten luovuttajien tarkkojen tietojen paljastaminen sekä täydellinen ja läpinäkyvä dokumentointi riittäisivät osoittamaan epäilykset vääriksi; mielenkiintoista on se, että tätä voi olla vaikea toteuttaa edes sellaisissa maissa, jotka ovat tällä hetkellä avoimempia kuin Kiina. Niissä olosuhteissa, joissa minä olin mukana, ihmisillä oli aina käsitys siitä, että prosessi alkaa vain silloin kun luovuttaja on itse toivonut sitä. Totuus on se, etten minä ollut missään vaiheessa sellaisessa asemassa, että olisin voinut tarkastaa dokumentit tästä hyväksynnästä. Sydämet saapuivat leikkaussaliimme nimettöminä, ja tässä vaiheessa vastaanottaja oli jo nukutettu ja olimme poistamassa hänen sairasta sydäntään. Syytöksistä tekevät uskottavia muun muassa logistiikkaan ja teknisiin toimenpiteisiin liittyvät tekijät, jotka liittyvät missä tahansa suoritettuihin elinsiirtoleikkauksiin, kuten myös kiireellisen aikataulun välttämättömyys. Niitä tukee myös se ero [yleensäkään] mahdollisten elinsiirtoleikkausten lukumäärässä, joka vallitsee Kiinan ja muiden maiden välillä (1); lyhyet odotusajat; se itseluottamus, jolla näitä elinsiirtoja markkinoidaan globaaleilla terveysmarkkinoilla sekä rutiininomaiset verikokeet Falun Gongin harjoittajilta.

Viitteet

1. China International Transplantation Network Assistance Center. The cost of the transplantation. http://archive.edoors.com/render.php?uri=http://en.zoukiishoku.com/list/cost.htm+&x=16&y=11 . 2006. (tarkistettu 9. lokakuuta 2006)

2. Zhang Feng. New rule to regulate organ transplants. http://www.chinadaily.com.cn/china/2006-05/05/content_582847.htm . 2006. 23-9-2006. (tarkistettu 9. lokakuuta 2006)

3. Matas D, Kilgour D. Report into allegations of organ harvesting of Falun Gong practitioners. http://www.davidkilgour.ca/ . 2006. 23-9-2006. (tarkistettu 9. lokakuuta 2006) [...]

5. Lifton RJ. The Nazi Doctors. Basic Books USA; 2000. Royal Society of Medicinen julkaisu.